Listasunnuntai #121
Mekin halutaan!
Kun joku keksii hyvän idean, muut tahtovat tietenkin siihen mukaan. Tämä pätee myös pelikonsolien maailmassa: kilpailijan ideoiden imurointi on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Mutta entäpä jos firmalla ei vain ole omaa konsolituotekehitystä? Noh, ainahan voi lisensoida jonkun toisen tekniikkaa. On vaikea tietää, miten tosissaan valmistajakaan on näiden kaikkien menestykseen uskonut - mutta ainakin niitä on ihan asiakkaille myyty, vaikkakin useimpia vain Japanin markkinoilla. Kaikki ovat siis virallisesti käyttöön hankittua tekniikkaa, piraattikoneista saisi ihan oman listansa.
MegaDrive oli Segan ainoa todella menestynyt konsoli, ja siitä haluttiin luonnollisesti kaikki mahdollinen irti. Tähän kuului valmistuslisenssien myynti halukkaille. Aiwan ghettoblaster-toteutus MegaDrivestä CD-laajennuksen kera on paitsi vekkulin näköinen, myös harvinainen.
Tämä laite ei ole erityisen korkea malli Sega Saturnista, eikä se tervehdi omistajaansa - onpahan vain Hitachin lisenssillä valmistama variantti, joka on tarkoitettu käytettäväksi autonavigointiin. Samuraiden jälkeläiset kun navigoivat jo silloin, kun täällä vielä piirreltiin silmämääräisiä karttoja röökiaskin kanteen. Ulkoisestikin esikuvastaan poikkeava kone sisältää GPS-vastaanottimen liitännän ja Japanin kartat navigointiin ladataan CD:ltä.
Ja MegaDrivellä jatketaan. Japan Victor Corporation teki oman pelikoneensa yhdistämällä MD:n ja sen CD-lisälaitteen yksiin kuoriin Segan tarjoaman kahden erillisen yksikön sijaan. Tätä myytiin Yhdysvalloissakin nimellä X'Eye - ei nyt tosin mitenkään hirveitä määriä.
JVC lisensoi myöhemmin myös Sega Saturnia Hitachin tapaan, mutta ei tehnyt laitteeseen mitään muutoksia. Samoin Samsung hankki itselleen lisenssin Koreaa varten. Saturnhan ei ollut Japanissa lainkaan sellainen floppi kuin maailmalla, vaan kilpaili tasapäisesti PlayStationin kanssa vuosikaupalla.
Panasonic poltti näppejään 3DO-pelikonsolin valmistuslisenssin kanssa 90-luvun puolivälissä ja jättäytyi konsolivalmistuksen ulkopuolelle. Mutta kun Nintendo tilasi Gamecuben mini-DVD-asemat emoyhtiö Matsushitalta, sisältyi sopimukseen klausuuli jolla Panasonic sai valmistaa laitteen, joka sekä näyttää DVD-elokuvia että pyörittää Gamecuben pelejä. Tämä vehje oli Panasonic Q.
Resepti olisikin varmasti ollut mainio, ellei lievästi sanoen erikoisen näköisen laitteen hinta olisi ollut enemmän kuin Gamecuben ja DVD-soittimen yhteensä, ja ellei Gamecuben menestys olisi jäänyt melko laimeaksi kaiken kaikkiaan.
Etenkin LaserDisc-soittimien valmistajana ansioitunut Pioneer synnytti tämän hieman mammuttia siromman laitteen, joka on itse asiassa neljä konetta yhdessä: LD-soitin, karaoke-laite, Sega Mega-CD ja NEC PC Engine CD-ROM. Sega- ja NEC-pelien lisäksi on tehty myös muutamia julkaisuja, jotka osaavat käyttää LD-levyä pelivideon streamaukseen. Karaoke-käyttönsä vuoksi LaserActivea jopa myytiin siinä määrin, ettei laitteesta tarvitse nykyään maksaa toista keuhkoaan - vaikkei tämä jätti toki aikanaan hinnaltaan mikään joka kodin laite ollut.
Näin puhtaasti mutuna listan menestynein laite - näitä on etenkin Japanissa suorastaan helppo löytää, eikä hintakaan ole posketon. Sharp kääräisi samaan pakettiin Nintendon Famicomin (täällä Nintendo Entertainment System, eli vanha kunnon matolaatikko) ja sen Disk System -laajennuksen. Sharp teki myös televisioita, jotka sisälsivät NES:n ja SNES:n.
Listan viimeinen laite on pikemminkin saman firman eri osastojen välistä lisensointia, mutta sen verran mielenkiintoinen tapaus että ansaitsee tulla mainituksi. PSX oli Sonyn tarjoama kovalevytallennin TV-ohjelmille, mutta normaalien toimintojen lisäksi se tarjosi myös täydellisen PlayStation 2:n kuoriensa sisällä - ja oli näin myös PS1-yhteensopiva. Laitteen käyttöliittymässä käytettiin ensimmäistä kertaa sittemmin PS3:sta ja PSP:stä tuttua XMB:tä. Nimivalinta oli mielenkiintoinen, sillä juurikin PlayStation 1 oli aikanaan projektinimeltään "PS-X", ja kiitos lehdistön uutisoinnin jäi lyhenne myös pelikansan suuhun.
PSX:n kohtaloksi koitui se sama tuttu, eli korkea hinta. Kun oli halvempaa ostaa kaksi laitetta saadakseen samat toiminnot, harva viitsi maksaa ylimääräistä. Samoin PSX:t ovat vanhemmiten osoittautuneet erittäin särkyviksi, joten toimivasta yksilöstä saa maksaa jo varsin runsaasti.
Aiwa Mega-CD (CSD-G1M)
MegaDrive oli Segan ainoa todella menestynyt konsoli, ja siitä haluttiin luonnollisesti kaikki mahdollinen irti. Tähän kuului valmistuslisenssien myynti halukkaille. Aiwan ghettoblaster-toteutus MegaDrivestä CD-laajennuksen kera on paitsi vekkulin näköinen, myös harvinainen.
Hi-Saturn Navi
Tämä laite ei ole erityisen korkea malli Sega Saturnista, eikä se tervehdi omistajaansa - onpahan vain Hitachin lisenssillä valmistama variantti, joka on tarkoitettu käytettäväksi autonavigointiin. Samuraiden jälkeläiset kun navigoivat jo silloin, kun täällä vielä piirreltiin silmämääräisiä karttoja röökiaskin kanteen. Ulkoisestikin esikuvastaan poikkeava kone sisältää GPS-vastaanottimen liitännän ja Japanin kartat navigointiin ladataan CD:ltä.
JVC Wondermega / X'Eye
Ja MegaDrivellä jatketaan. Japan Victor Corporation teki oman pelikoneensa yhdistämällä MD:n ja sen CD-lisälaitteen yksiin kuoriin Segan tarjoaman kahden erillisen yksikön sijaan. Tätä myytiin Yhdysvalloissakin nimellä X'Eye - ei nyt tosin mitenkään hirveitä määriä.
JVC lisensoi myöhemmin myös Sega Saturnia Hitachin tapaan, mutta ei tehnyt laitteeseen mitään muutoksia. Samoin Samsung hankki itselleen lisenssin Koreaa varten. Saturnhan ei ollut Japanissa lainkaan sellainen floppi kuin maailmalla, vaan kilpaili tasapäisesti PlayStationin kanssa vuosikaupalla.
Panasonic Q
Panasonic poltti näppejään 3DO-pelikonsolin valmistuslisenssin kanssa 90-luvun puolivälissä ja jättäytyi konsolivalmistuksen ulkopuolelle. Mutta kun Nintendo tilasi Gamecuben mini-DVD-asemat emoyhtiö Matsushitalta, sisältyi sopimukseen klausuuli jolla Panasonic sai valmistaa laitteen, joka sekä näyttää DVD-elokuvia että pyörittää Gamecuben pelejä. Tämä vehje oli Panasonic Q.
Resepti olisikin varmasti ollut mainio, ellei lievästi sanoen erikoisen näköisen laitteen hinta olisi ollut enemmän kuin Gamecuben ja DVD-soittimen yhteensä, ja ellei Gamecuben menestys olisi jäänyt melko laimeaksi kaiken kaikkiaan.
Pioneer LaserActive
Etenkin LaserDisc-soittimien valmistajana ansioitunut Pioneer synnytti tämän hieman mammuttia siromman laitteen, joka on itse asiassa neljä konetta yhdessä: LD-soitin, karaoke-laite, Sega Mega-CD ja NEC PC Engine CD-ROM. Sega- ja NEC-pelien lisäksi on tehty myös muutamia julkaisuja, jotka osaavat käyttää LD-levyä pelivideon streamaukseen. Karaoke-käyttönsä vuoksi LaserActivea jopa myytiin siinä määrin, ettei laitteesta tarvitse nykyään maksaa toista keuhkoaan - vaikkei tämä jätti toki aikanaan hinnaltaan mikään joka kodin laite ollut.
Sharp Twin Famicom
Näin puhtaasti mutuna listan menestynein laite - näitä on etenkin Japanissa suorastaan helppo löytää, eikä hintakaan ole posketon. Sharp kääräisi samaan pakettiin Nintendon Famicomin (täällä Nintendo Entertainment System, eli vanha kunnon matolaatikko) ja sen Disk System -laajennuksen. Sharp teki myös televisioita, jotka sisälsivät NES:n ja SNES:n.
Sony PSX
Listan viimeinen laite on pikemminkin saman firman eri osastojen välistä lisensointia, mutta sen verran mielenkiintoinen tapaus että ansaitsee tulla mainituksi. PSX oli Sonyn tarjoama kovalevytallennin TV-ohjelmille, mutta normaalien toimintojen lisäksi se tarjosi myös täydellisen PlayStation 2:n kuoriensa sisällä - ja oli näin myös PS1-yhteensopiva. Laitteen käyttöliittymässä käytettiin ensimmäistä kertaa sittemmin PS3:sta ja PSP:stä tuttua XMB:tä. Nimivalinta oli mielenkiintoinen, sillä juurikin PlayStation 1 oli aikanaan projektinimeltään "PS-X", ja kiitos lehdistön uutisoinnin jäi lyhenne myös pelikansan suuhun.
PSX:n kohtaloksi koitui se sama tuttu, eli korkea hinta. Kun oli halvempaa ostaa kaksi laitetta saadakseen samat toiminnot, harva viitsi maksaa ylimääräistä. Samoin PSX:t ovat vanhemmiten osoittautuneet erittäin särkyviksi, joten toimivasta yksilöstä saa maksaa jo varsin runsaasti.
Keskustelut (19 viestiä)
Rekisteröitynyt 04.01.2011
29.01.2012 klo 20.56
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
29.01.2012 klo 21.00
Rekisteröitynyt 23.04.2007
29.01.2012 klo 21.04
Rekisteröitynyt 04.01.2011
29.01.2012 klo 21.29
Se olisi melkein siihen rahaan kannattanut ottaa; hinnat Japanissa eivät ole kummoisia, mutta postikulut muodostuvat aina Japanista tilatessa melkoiseksi menoeräksi - vastoin yleistä käsitystä ON olemassa maa, jossa postin lähettäminen on kalliimpaa kuin Suomessa...
Olishan se varmaan ihan cooli hyllyssä mutta aluerajotukset ja hinta tulee vastaan sillä GC lähtee parillakympillä Euroopastakin.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
29.01.2012 klo 21.33
Olishan se varmaan ihan cooli hyllyssä mutta aluerajotukset ja hinta tulee vastaan sillä GC lähtee parillakympillä Euroopastakin.
Siinä vaiheessa kun näitä hardwarepervoiluita alkaa rationalisoida, mennään jo pahasti metsään :)
Rekisteröitynyt 15.09.2008
29.01.2012 klo 21.35
Se olisi melkein siihen rahaan kannattanut ottaa; hinnat Japanissa eivät ole kummoisia, mutta postikulut muodostuvat aina Japanista tilatessa melkoiseksi menoeräksi - vastoin yleistä käsitystä ON olemassa maa, jossa postin lähettäminen on kalliimpaa kuin Suomessa...
Eipä Suomessa pakettien lähettäminen oikeasti niin kovin kallista ole. Asennekysymys.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
29.01.2012 klo 21.41
Eipä Suomessa pakettien lähettäminen oikeasti niin kovin kallista ole. Asennekysymys.
Olen tässä ollut useamman vuoden mukana yrityksessä, joka myy Suomesta tavaraa ulkomaille. Ulkomaan pakettien hinnoittelu täällä on ollut eräs tärkeimpiä esteitä kilpailemiselle muiden toimijoiden kanssa, etenkin kun puhutaan pienistä lähetyksistä. Alkutuotteen hinnat saa painettua kohtuullisen alas ostamalla oikein ja isoissa erissä, mutta myyntikatteeseen on pakko tehdä lovea että kuljetuskuluja saa peittoon, eikä se riitä siltikään. Ulkomaan elävät katsovat kauhuissaan kymmenien eurojen lähetyskuluja.
En tiedä miten voisin asenteellani vaikuttaa siihen, että Saksasta on halvempaa tuoda paketti kotiovelleni kuin täältä lähettää se halvimpana luokkana sinnepäin. Paneutumatta taustalla vaikuttaviin voimiin, oli se sitten kilpailun puute tai joku muu luonnonvakio, Suomesta ei kannata juuri kansainvälisiä paketteja lähetellä ansiomielessä. Vastaavia tapauksia ovat Japanin postin lisäksi myös mm. brittien Royal Fail.
Rekisteröitynyt 04.11.2007
29.01.2012 klo 21.59
29.01.2012 klo 22.19
Rekisteröitynyt 26.10.2010
30.01.2012 klo 08.44
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
30.01.2012 klo 08.48
Mööh. Miksei suomessa ole näitä ns. Retrokauppoja? ;___;
Olen monesti miettinyt sellaisen perustamista. Lainsäädäntö kuitenkin tekee asiasta ongelmallisen, koska laki käytännössä kieltää muille alueille tarkoitettujen koneiden ja pelien tuonnin myyntitarkoituksessa. Olisi siis todella vaikea pitää kaupassa kiinnostavaa tuotevalikoimaa, koska kaikki pitäisi ostaa EU:n sisältä yksityisiltä myyjiltä - mikä myös nostaisi hintoja.
30.01.2012 klo 09.46
Suomesta ei kannata juuri kansainvälisiä paketteja lähetellä ansiomielessä. Vastaavia tapauksia ovat Japanin postin lisäksi myös mm. brittien Royal Fail.
Kalliit postikulut ovat myös Pohjois-Amerikasta tilatuissa tuotteissa, vai miltä kuulostaa 15e yhdestä t-paidasta (joo tulee Atlantin yli jne, mutta silti).
Itse tilaan todella paljon tavaraa briteistä, eikä sieltä ole mielestäni kovin kummoiset postikulut, esim. kengät tuli tossa kesällä 5 eurolla. Kirjat ja pelit tulevat myös halvalla. Särkyvääkin on tullut tilattua, jolloin toki kulut olivat vähän suuremmat, muttei mielestäni poikkeuksellisen suuret.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
30.01.2012 klo 10.07
Itse tilaan todella paljon tavaraa briteistä, eikä sieltä ole mielestäni kovin kummoiset postikulut, esim. kengät tuli tossa kesällä 5 eurolla. Kirjat ja pelit tulevat myös halvalla. Särkyvääkin on tullut tilattua, jolloin toki kulut olivat vähän suuremmat, muttei mielestäni poikkeuksellisen suuret.
Joo, mutta nämä ovatkin usein jotain varsin monimutkaisia vääntöjä. Isoilla nettikaupoilla on uskomattoman hyviä sopimuksia noista paketeista, ja postitusvarasto voi sijaita melkein missä tahansa. Vielä toistaiseksi mm. levyjen ja pelien postitus saattaa tullakin EU:n ulkopuolelta Sveitsistä tai näiltä autonomisilta saarilta. Royal Mailin kuluttajahinnoista saa tuntumaa katsomalla ebay.co.uk:n postikulupyyntöjä.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
30.01.2012 klo 11.22
Rekisteröitynyt 30.01.2012
30.01.2012 klo 15.11
Haaveilin aikoinaan Panasonic Q:sta. Ois ollu makee.
Et oo ainoa ;/
30.01.2012 klo 19.16
http://www.thomann.de/fi/helpdesk_warehouse.html
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
31.01.2012 klo 09.00
Mahtaako saada halvemmat lähetyskulut per paketti, jos lähettää vaikka vain muutamia miljoonia paketteja vuodessa, omasta lähetyskeskuksesta
http://www.thomann.de/fi/helpdesk_warehouse.html
T-Kaupalla on tosiaan ihan eri diilit vielä kuin muilla, eikä niihin voi verratakaan. Mutta myös yksityishenkilöiden kanssa käydyssä kaupassa eri on huomattava.
Rekisteröitynyt 26.08.2009
31.01.2012 klo 13.48
Rekisteröitynyt 28.07.2009
04.02.2012 klo 21.53
...Vastaavia tapauksia ovat Japanin postin lisäksi myös mm. brittien Royal Fail.
Unohtamatta USPS:ää, joka jostain käsittämättömästä syystä usein haluaa peräti kolme kertaisen hinnan tavaran hintaan nähden kun tilaa jotain Suomeen. Jenkkilästä tilaaminen on välillä kalliimpaa tiettyjen osavaltioiden tuonti ja vienti rajoituksista johtuen kuin Japanista.
Koreassa KP sentään osaa hommansa kohtalaisen hyvin. Taas on kamaa GMarketilta tulossa. :P