X360, PS3, Wii, PC, Mac, 3DS (Arvioitu: X360)
Toys for Bob
Activision
7+

Lohikäärme-Spyro oli yksi vuosituhannen vaihteen suosituimpia tasoloikkahahmoja. Legend of Spyro -sarjassakin oli hetkensä, mutta kaiken kaikkiaan lohharin lentorata on ollut laskusuhdanteessa. Skylanders: Spyro’s Adventurea ei oikeastaan lasketa osaksi Spyro-sarjaa, pikemminkin Skylanders-sarjan aloitukseksi, mutta silti se on viihdyttävintä Spyroilya pitkään aikaan.

Pelin suurin kikka on se - ja tästä lompakontyhjenemisvaroitus kaikille lasten vanhemmille - että sen mukana tulee kolme keräilyhahmoa, joita voi ostaa lisää kaupasta. Kun hahmon laittaa pelin mukana tulevalle USB:llä konsoliin liitettävälle “Portaali”-alustalle, vaihtuu pelihahmo pelissä. Muovihahmo myös tallentaa ainakin osan hahmon kehityksestä ja X360:lla kehitettyä hahmoa voi hyödyntää Wii- tai PS3-versioissa. Kaikesta keräiltävästä kiinnostunut 8-vuotias poikani myikin kaikki Gormiti-hirviönsä ja omistaa nyt armeijan Skylandereita. BR Toys -lelukaupassa jo uhkailtiin, että otukset ovat tehtaalta asti lopussa ja lisää saa vasta keväällä.

Pelaaja on tämän lisävekottimen omistajana Portaalimestari, joka auttaa Skylanders-olioita. Paha Kaos karkotti otukset maan päälle miniatyyreiksi ja portaalin kautta ne pääsevät takaisin karkoittamaan pimeyttä pois kotikonnuiltaan. Spyro on joukkion julkkistähti, mutta muilla otuksilla pelaaminen on aivan yhtä toimivaa. Jotkut portit vaativat tietyntyyppisen skylanderin (tuli, teknologia jne.) ja kaikilla on omat erikoisliikkeensä, mutta peruspelaamisessa pärjää millä hyvänsä niistä.

Ta(i)va(a)llista tasoloikkaa


Yllätyksenä ei tule kellekään, että tässä pelissä kuljetaan, loikitaan, taistellaan, kerätään ja ratkotaan pieniä pulmia, eli viedään oikeita esineitä oikeaan paikkaan. Paljon päätä ei tarvitse siis vaivata, mutta mikäli kenttien joka kolkan koluaa, on pelattavaa ihan riittämiin. Teknisessä toteutuksessa ei ole ongelmia ja mm. tekstuureihin on kiinnitetty kiitettävästi huomiota. Suomenkielinen ääninäyttely X360-pelissä on myös plussaa ja musiikeista vastaa itse Hans Zimmer.

Paketissa tulevalla kolmella hahmollakin pärjää, mutta pelistä saa enemmän irti, kun niitä hankkii lisää ja sitä myöden lopputaistelukin helpottuu. Yksittäiset hahmot maksavat suomalaisissa kaupoissa kympin verran ja kolmen paketti on 20-25 euroa. Kaiken kaikkiaan hahmoja on olemassa tällä hetkellä hieman yli kolmekymmentä ja lisää on jo luvattu. Lisäksi on olemassa erityisiä adventure-pakkauksia, joissa on esimerkiksi mukana laiva, jolla pelissä pääsee uusiin paikkoihin. Skylandersissa ostettava lisäsisältö on siis piilotettu nerokkaasti leluiksi - ainakin rahan käyttämisestä saa siis jotain fyysistäkin.


Tosimaailman esineiden sekoittamista peleihin, eli jonkinlaisen neljännen ulottuvuuden luomista on ollut kaikkein ensimmäisestä pelikonsolista lähtien ja vuosien varrella sitä on yritetty enemmän tai vähemmän epäonnistuneesti. Skylanders on toistaiseksi onnistunein yritys ja mikäli siitä tulee suurmenestys, tekijät tulevat pyöriskelemään rahoissa. Portaalitekniikan lisäksi varsinaisena pelinä siinä ei ole paljon omaperäistä, mutta kaikki mitä siinä on, on riittävän laadukkaasti tehty.







Arvioitu: Wii
Hal Laboratory
Nintendo
7+

Kirbyä saapui jouluksi kaksin kappalein, puzzlempana DS:lle ja edellistä Wii-Kirbyä, Epic Yarnia perinteisempänä versiona nyt myös Wiille. Perinteisellä tarkoitan sitä, että Kirbyn imukyky on jälleen pääosassa, tyyliin, jota viimeksi nähtiin varmaankin Nintendo 64 -aikoina. Suurin uutuus pelissä on neljän pelaajan co-op-peli, jota on harrastettu poikani ja hänen kavereidensa toimesta ahkerasti - homma siis toimii!

Juoni on sekin perinteistä Kirby-kamaa: jotain yllättävää tapahtuu -> Kirby lähtee pelastamaan. Tällä kertaa normaalit takaa-ajotouhut Popstar-planeetalla keskeyttää taivaalta syöksyvä raketti, joka tekee pakkolaskun. Siinä rytäkässä aluksesta irtoaa osia ja muttereita, jotka Kirby kavereineen auttaa hankkimaan takaisin. Hieman yllättäen juoneen on jaksettu ympätä myös pari (ainakin muksut) yllättävää käännettä, kunhan pelin loppu häämöttää - kaikki ei olekaan niin iloisen aurinkoista, kuin ensin voisi luulla.

Perinteitä noudattaen


Vihulaisilta Kirby pystyy imaisemaan parikymmentä erilaista kykyä, joista kaikilla on omat hyötynsä ja haittansa. Pääasiassa kuitenkin hyötynsä, sillä suurimman osan pelistä pystyi kauhomaan lävitse juurikaan pysähtymättä. Jos mukana on vielä kavereita, peli helpottuu entisestään - paitsi jos kaveri on niin käsi, että tuhlaa kaikki elämät. Onneksi ärsytyksiä ei kuitenkaan löydy liikaa ja hauskuusruuvi on sopivalla kireydellä, joten avaruusomun perässä könyää mielellään. Taistelua ja tutkintaa on maagisen sopivassa suhteessa, mikä ei kaikilta tasoloikilta onnistu.

Väripaletin yltäkylläisyydessä kylpevässä pelissä on monenlaista maisemaa karkkimaisesta synkempään. Hahmot ovat isokokoisia, joten myös niiden animointiin on helpompi kiinnittää huomiota. Hal Laboratorylla on homma hallussa sekä visuaalisella että äänipuolella. Peliä pelatessa aukeaa myös muutama minipeli ja läpäisyn jälkeen samaa voi koittaa uudelleen vähempien terveyspisteiden ja pahempien vihollisten kera.

Kirby’s Adventure Wii on paluu 90-luvulle ja siitä nauttivat niin muksut kuin vanhan koulun tasoloikan ystävät. Isompien nimiensä pelisarjoja Nintendo ei pysty oikein tuhoamaan millään, eikä sitä tietenkään kukaan toivokaan. Aavistuksen enemmän haastettta peliin olisi voinut laittaa, hyödyntää monen pelaajan mukana oloa paremmin ja ripotella päälle muutaman tuoreen idean. Tällaisenaan Kirbyn ja kavereiden seikkailut ovat oikein mukavaa ajanvietettä, jota pelatessa ohjaimen lentämisestä seinään ei ole pelkoa.