V2.fi vietti päivän Suomen Nintendon tiloissa ja pääsi testaamaan pikaisesti tulevia Nintendon pelejä. Loppuvuoden valikoima vaikuttaakin hieman hiljaisen alkuvuoden jälkeen varsin maittavalta: mukana on enimmäkseen vanhoja tuttuja, mutta uusissa seikkailuissa.




Julkaisu: 18.11.

Skyward Swordin demo sisälsi kolme aikarajoitettua tehtävää: lintulentokisan, dungeonin ja pomotaistelun. Näistä tietenkin mielenkiintoisin oli dungeon, jossa päästiin harjoittamaan taistelua, pulmanratkontaa, tasoloikkaa ja muita Zelda-sarjan kulmakiviä.

Skyward Swordin graafinen tyyli on sekoitus impressionismia ja animaatioelokuvaa. Kauniin taiteellinen ympäristö on täynnä yksityiskohtia ja komeaa katsoa, vaikka Wiin rajoitukset tulevatkin vastaan - mielellään tätä katselisi HD-resoluutiolla. Äänipuolella on viljelty Linkin ähkinää liiankin tiuhaan, mutta taustamusiikit ovat suoraan sanoen uskomattoman hienoja.

Lyhyehkön demon perusteella en osaa sanoa vielä juuta enkä jaata siitä, että Skyward Sword olisi ehta RPG seikkailupelin ohella. Dungeon-osio vaikutti monipuolisemmalta kuin edellisissä peleissä, siellä sai kierrellä vapaammin ja jopa jättää joitain osioita väliin tai koittaa erilaisia ratkaisuja. Skyward Sword saattaa olla Wiin joutsenlaulu, mutta jos se on, se on sen arvoinen.




Julkaisu: 2012

Myönnän: olen Luigi’s Mansion -pelin ystävä. Yllätyin viime E3-messujen aikana, kun sen jatko-osa paljastettiin ja yllätyin taas, kun se oli paikan päällä Vantaalla pelattavana. Kaikin puolin touhu oli hyvin samanlaista kuin aiemminkin, tosin vastaan tulleet aaveet vaikuttivat monipuolisemmilta ja huumoria sekä puzzlepainotteisuutta oli hieman lisätty. Tutut elementit olivat tallella: taskulamppu, pölynimuri, kartanot, lukitut ovet ja niin edelleen. Näiden vuosien jälkeen otan kyllä mielelläni vastaan lisää pelattavaa, vaikkei paljon mikään muu olisikaan muuttunut.




Julkaisu: 2.12.

DS:n eniten pelaamani peli on Mario Kart DS, jota tuli pelattua reissussa paljon myös moninpelinä. Mario Kart 7 on Mario Kart 3DS:lle - tarvitseeko siitä enempää sanoa? 3D-efekti on yksi onnistuneimmista, vaikka nimen valinnan perusteella (ja varmaankin saadun palautteen inspiroimana) Nintendo koittaakin olla sitä korostamatta. Uutuutena kesken kisan saattaakin joutua riippuliitelemään tai sukeltamaan pitkin merenpohjaa, mutta peruspeli on käytännössä muuttumaton, eikä siitä voi tämänkään pelisarjan yhteydessä valittaa.




Julkaisu: 18.11.

Mario-pelejä odotetaan aina kuin kuuta nousevaa ja ne ovat poikkeuksetta laatutuotteita. Siksi pelimekaniikkaa tai elementtejä on myös hankala liikaa muuttaa, etteivät fanit älähdä tai laatu kärsi. Super Mario Galaxyissä tämä tosin onnistui. Super Mario 3D Land on siis tuttua kauraa, eikä uusia ideoita paljon pelaamani demon perusteella nähdä, mutta eipä niitä moni kaipaakaan. Vanhoja ideoita koko pelisarjan varrelta on sen sijaan sekoiteltu ja ripoteltu sinne tänne makoisasti. 3D-efektin suhteen SM3DL on siitä (ainakin vielä) harvinainen tapaus, että sen käyttö jossain määrin hyödyttää pelaamista, kun etäisyydet on hieman helpompi arvioida. Ja tanooki-puku on täällä taas!




Julkaisu: 28.10.

Kirbya on nostettu viime vuosina tehokkaasti Nintendon ykköshahmojen kastiin - vaaleanpunainen pallukka sai mm. oman tv-kanavan Wiille ja loppuvuodeksi on tulossa kaksi otuksen tähdittämää peliä. DS:n Kirby Mass Attack yhdistelee pelimekaniikkoja aikaisemmista Kirbyistä, mutta omalla twistillään: palleroita on ohjastettavana roima kymmenen Kirbyn joukkio. Ohjaus tapahtuu kokonaan stylus-kynällä ja ruutua naputtelemalla tai siihen piirtämällä joukon saa suorittamaan erilaisia tehtäviä, kurittamaan vihollisia, keräämään bonuksia ja selviämään kentän uloskäynnille asti. Pikatestin perusteella touhu toimii ainakin pienissä annoksissa mukavasti, kunhan kentät eivät ala maistua toistolta.




Julkaisu: 25.11.

Wiille vaaleanpunaista palloa tarjoillaan klassisemman tasoloikan tyyliin. Alkuvuodesta julkaistu Kirby’s Epic Yarn oli mainio tapaus, mutta ei edustanut Kirbyä perinteisimmillään. Kirby’s Adventure sen tekee, mutta mukana on uuttakin - nimittäin pelikavereita. Adventurea voi pelata neljän pelaajan voimin, mutta toisin kuin New Super Mario Bros Wiissä, tästä ei seuraa kaaosta, kiroilua ja mustia silmiä, vaan leppoisaa moninpelaamista. Testaamani kentät vaikuttivat liiankin helpoilta yksinpelinäkin, mutta todennäköisesti kyseessä oli pelin alkupuoli. Kirby turvautuu jälleen imeskelemään ominaisuuksia vihollisilta, kun muilla hahmoilla (esim. kuningas Dedede) on aina vakioaseensa. Kenttäsuunnittelu tuntui kohtuullisen monipuoliselta sekä erinomaisen värikkäältä ja Kirbyllä oli hieman yllättäviäkin uusia kykyjä. Tätä tulee varmasti oman pojan kanssa pelattua.




Julkaisu: 2.12.

Olin kyllä kuullut, että 3DS:lle on lähiaikoina tulossa uusi Pokemon-peli, mutta tarkkaa tietoa siitä, millainen se olisi, minulla ei ollut. Tiesin, että kyseessä ei ole ‘oikea Pokemon-peli’ ja muistot DS:n hirvittävän huonosta Pokemon Dashista palasivat mieleeni, kun kuulin nimen Pokemon Rumble. Totuus oli kuitenkin yllätys. SPR:ssä Pokemonit ovat leluja, joita kerätään (hmm.. mistähän tällainen idea on keksitty?) ja kerääminen tapahtuu lyhyissä kentissä reaaliajassa (!) toisia Pokemoneja vastaan taistelemalla hack’n’slash-tyyliin. Käytettävää Pokemonia voi vaihtaa lennossa ja tietenkin merkitystä on sillä, minkä elementin (sähkö, vesi jne...) otusta käyttää mitäkin vastustajaa vastaan. SPR ei ole kovin syvällinen teos, mutta hack’n’slashit harvoin ovat. Hauskalta vaikutti.