Miltei päivälleen 20 vuotta sitten elettiin jännittäviä aikoja. Kuolonkouristuksissaan olevassa Neuvostoliitossa tehtiin yritykseksi jäänyt vallankaappaus, jossa konservatiivikommunistit yrittivät laittaa pisteen Mihail Gorbatšovin aloittamalle avoimuuspolitiikalle. Tilanne pelotti myös etelänaapurissamme, joka oli pyrkinyt eroon pakkoavioliitosta NL:n kanssa jo pitkään. Moskovan vallankumous kaatui sittemmin Venäjän presidentiksi nimitetyn Boris Jeltsinin johdolla, ja Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi 20.8. 1991; punakone jaksoi jauhaa enää muutaman kuukauden ja lakkasi olemasta 26.12. 1991.

Päivän historia-annoksen jälkeen asiaan. Missä peleissä saa käydä kylmää sotaa? Lista keskittyy pääosin itse kylmän sodan aikana julkaistuihin peleihin (yhdellä poikkeuksella, koska julkaisija sattui juuri sopivasti lähettämään pressikappaleen ko. pelistä), sillä aihe oli luonnollisesti tuolloin pinnalla ja myyvämpi.




Tämä kehuttu, vuonna 1985 julkaistu peli ilmestyi keskelle otollista maaperää. Grafiikkaa ei ollut kuin maailman kartan verran, mutta silti pelin tunnelmaa saattoi leikata veitsellä. Jos möhli niin, että ajauduttiin ydinsotaan, tuloksena oli vain kuivakka ilmoitus ruudulla.




Jopa varsinainen Sosialististen Neuvostotasavaltojen liiton kuolonkamppailu kääntyi peliksi. Tässä DOS:lle julkaistussa managerointistrategiassa pelaaja saa valita, onko hän uudistusmielinen Gorba, nationalistinen Jeltsin vai kovan linjan kommari Ligatšev, ja yrittää sitten pitää imperiumia pystyssä. Peliä kritisoitiin siitä, että NL:n kaatuminen oli miltei väistämätön lopputulos - mutta koska peli alkaa vuodesta 1985, se taisi olla sitä joka tapauksessa.




Eräs melko tuntematon heppu nimeltä Sid Meier julkaisi vuonna 1983 tämän strategiapelin, jonka pelilogiikan pohjalta MicroProse teki myöhemmin monia muitakin. Kylmä sota on muuttunut kuumaksi ja pelaajan pitää NATO:n joukkoja käyttäen saada Varsovan liitto antautumaan. Ydinaseetkin ovat käytettävissä.




...eli: Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia. New World Computing julkaisi tämän melkoisen mustaa huumoria sisältävän, ydinsota-aiheisen strategia-toimintahybridin, jonka riehakkaan ulkokuoren takana oli kuitenkin vanhan kunnon WOPR:n meille opettama totuus: The only winning move is not to play.




Länsivaltojen puolella kylmän sodan loppuvaihe henkilöityi USA:n presidentiksi 1981 nousseeseen Ronald Reaganiin ja hänen "Tähtien sodaksi" kutsuttuun avaruudesta toimivaan ohjuspuolustusjärjestelmäänsä. Se innoitti kaksikin peliä: Segan puhtaan pelihalliräiskinnän ja Cinemawaren elokuvallisemman graafisen seikkailun.




Listan tuorein tulokas on Paradox Interactiven vasta hiljattain julkaisema Supreme Ruler -sarjan osa. Pelaaja voi valita puolekseen jenkit tai neukut, aloittaa vuodesta 1949 ja kokeilla, osaisiko itse olla tekemättä samoja virheitä. Jos olet kovan luokan nojatuolistrategisti etkä kaihda päälle vyöryvää detaljimäärää, voit hankkia pelin alle 30 eurolla täältä.




Kylmän sodan aikaan pidettiin hyvin todennäköisenä, että mahdollinen suurvaltojen välinen konflikti käytäisiin rautaesiripun halkomassa Euroopassa. Tämä PSS:n kevytstrategiapeli seuraa monen muun tavoin tätä oletusta, mutta tarkoituksena on välttää maailmanlaajuinen ydinsota. Saadakseen ydinaseet käyttöönsä pelissä piti soittaa erityiseen oikean elämän puhelinnumeroon, jossa laukaisukoodi kerrottiin vasta vahvasti rauhan sanomaa tukevan viestin kuuntelemisen jälkeen.