Verkkomoninpeli on pilannut monta hyvää olohuoneistuntoa, mutta suoraan sanoen myös helpottanut asioita. Ennen vanhaan pelikonsolilla (ja tietokoneellakin) todellista moninpeliä haluava joutui yleensä sijoittamaan lisärautaan. Kaivelimme muistia ja arkistoja ja listasimme pelejä, joissa on samalla koneella pelissä yhtä aikaa mahdollisimman monta pelaajaa. Tämä on melko rajaava ehto, sillä yleensä pelikoneissa on 2-4 peliohjainporttia tai muuta kytkentämahdollisuutta, Bluetooth-laitteissa ohjaimia voi olla jopa 7. Tätä pystyttiin kuitenkin monissa koneissa kiertämään ns. multitap-laitteilla, jotka jakoivat yhteensopivat peliportit kahteen, neljään tai jopa viiteen ohjaimeen. Tälle listalle pääsyvaatimukseksi muodostui 8 yhtäaikaista pelaajaa, paitsi että kolikkopelimaailmasta kelpuutimme vertailukohdaksi yhden kuuden pelaajan automaatin.




Käsittääkseni suurin mahdollinen yhtäaikainen pelaajamäärä. Sega Saturnin multitap osasi jakaa yhden ohjainportin kuudeksi, joten jakamalla molemmat portit päästiin jo toiselle kymmenelle. Jokainen voi mielessään kuvitella, miten ahdasta telkkarin ääressä on ollut. Myös jenkkifutista saattoi möyhiä 12 pelaajalla.




Ehkä kuuluisin yli 8 pelaajan moninpeli on Hudson Softin Saturnille NEC PC-FX:ltä käännetty klassikko, joka tunnetusti paranee pelaajien määrän kasvaessa. Ostamalla kaksi multitapia ja kymmenen ohjainta (ei mikään pieni sijoitus tuohon aikaan) saattoi kokea hysteerisen 10 pelaajan Pommimiehen samalla ruudulla. Siis jos se ruutu oli laajakuva-TV, koska 10 pommittajaa pääsi mukaan vain 16:9-kuvasuhteella.




Tuoreemmat versiot PlayStation-tietovisailusta mahdollistavat kahden summerisetin kytkemisen kerralla, jolloin peräti seitsemän henkeä voi hävitä artikkelin kirjoittaneelle kerralla (ja tämä ei ole pelkkää henkselien paukuttelua - olen Buzzin MM-hopeamitalisti vuodelta 2009).




3DO-konsolissa oli yksi iso vika, nimittäin hinta. Muuten se oli varsin hyvin suunniteltua rautaa, ja ohjaimia pystyi ketjuttamaan toisiinsa ilman mitään lisälaitteita jopa 8 kappaletta. Moista mahdollisuutta hyödyntäviä pelejä ei ollut liikaa, mutta tämä Voitto kotiin -nimellä Suomessa pyörineen visailun lisenssipeli tällaiseen kykeni.




Sony PlayStationille oli Multitap ja sille kohtalainen määrä 8 pelaajan urheilupelejä - osa samoja kuin yllä Saturnille mainitut. Erikoismaininnan ansaitsee kuitenkin tämän pelin (ja myös N64:n Micro Machines -versioinnin) tapa jakaa sama ohjain kahdelle pelaajalle. Toinen pelaaja pelasi toisella päädyllä, toinen toisella. Todellista sosiaalista pelaamista, eikä lisäinvestointeja tarvittu.




Super Nintendollekin oli aikoinaan Multitap, joka jakoi ohjainportit neljään, ja toinen, jolla sai kaksi porttia yhdestä. Kun jokaiseen neljään porttiin kytki jakajan, saatiin yhteensä kahdeksan ohjainporttia, ja tätä myöten saatettiin pelata tätä vain Japanissa julkaistua tietovisaa.




Oikein monen pelattavat kolikkopelit ovat hieman ongelmallisia, sillä kabinetit tahtovat kasvaa valtavan suuriksi. Julmetusta, laajakulmanäyttöä käyttävästä kuuden pelaajan X-Menistäkin tehtiin ahtaampia paikkoja varten neljän ja kahden pelaajan versiot.

Kabinetin kuva: Arcade-Museum.com