Tänään sitä olisi taas tarjolla: jääkiekon MM-loppuottelu Suomi-Ruotsi. Vaikkei kendo ole koskaan mitään lempiurheiluani ollutkaan, kiitos koulun liikuntatuntien nöyryytysharjoitusten, tulee sitä Suomessa (ja kahden SM-liigajoukkueen Tampereella, josta otsikon sitaatti) jo tahtomattaankin seuranneeksi siinä määrin, että ehkä voidaan puhua jonkinlaisesta siedätyshoidosta.

Kun siirrytään digitaaliviihteen puolelle, on lätkä pelin nopeatempoisuuden ja fyysisyyden vuoksi erinomaista simuloitavaa. Voinkin valehtelematta sanoa pelanneeni enemmän virtuaalikiekkoa kuin katsoneeni otteluita televisiosta. Finaalisunnuntain kunniaksi siis hyviä lätkäpelejä.




Kun jääkiekosta riisutaan pois kaikki turha, jäljelle jää kaksi kenttäpelaajaa, maalivahdit ja pieni kaukalo. C64:lle kolikkopelistä kääntynyt Hat Trick tekee juuri tämän. Dome.fi:n Jukka O. Kauppinen on pelissä liki voittamaton mestari.




Sittemmin maailmanmaineeseen kohonnut Bethesda Softworks teki yhden ensimmäisistä vakavammin otettavista jäkistelyistä. Ylhäältä kuvattu peli debytoi Amiga-, Atari- ja NES-versioina ja sisälsi varsin laajasti mm. ketjujen valintaa ja muuta, mitä nykyisin pidetään vakio-ominaisuuksina. Sarja sai myös jatko-osia.




Kotimainen lehdistö arvioi tämän NES-pelin vapaahkoja sääntötulkintoja (mm. rangaistukset, paitsiot) aikanaan suunnilleen siihen tyyliin, että ohjelmoijan serkku, joka on joskus nähnyt yhden ottelun, on soittanut hänelle puhelimella tiivistelmän aiheesta. Tämä ei kuitenkaan lannistanut pelaajia, joille BoS oli usein ensimmäinen kosketus digikiekkoon.




Jos jo Blades of Steel nosti jääkiekon tappelut isoon osaan (rangaistuksen tappelusta sai nimittäin vain häviäjä), Face Off! nosti tämänkin vielä toiseen potenssiin, mm. maassa olevaa pelaajaa sai lyödä. Maalintekoa helpotti hidastustila, jossa näkökulma vaihtui pelaajan taakse ja tarkempi tähtääminen oli mahdollista.






Midway Gamesin NBA Jam on kuuluisa, asenteeltaan hieman koominen koripallopeli. Open Ice taas on samalle laitteistolle tehty jäkisversio, jonka vetonaula oli neljän pelaajan yhtäaikainen peli. Tämä automaatti käväisi toimituksen kokoelmassa, mutta jatkoi matkaansa jääkiekkopelejä keräilevän ex-kiekkoilijan hoteisiin.




Sanotaan EA:n otteista pelimarkkinoilla mitä sanotaan, ei Änäri ole tyhjästä asemaansa rakentanut. Jo ensimmäisestä pelistä alkaen pelattavuus oli erinomaisesti kohdallaan, ja mm. Sega saa kiittää NHL:ää ja muita EA:n pelejä MegaDrivensä menestyksestä. Vasta NHL 2K -sarja pystyi laittamaan sille kampoihin muutaman vuoden ajan. Oma pitkäaikainen suosikkiversio onkin Segan Elitserien '95, joka on käytännössä NHL 94 päivitettynä Ruotsin mestaruussarjan joukkueilla ja ruotsinkielisillä teksteillä. Voi sitä tunnetta, kun viet Västra Frölundan pelaajan keskeltä yksin läpi ja WOOOO! MÅÅÅÅÅÅÅÅLLLL!




Peli se on tämäkin, ja oikeassa seurassa suorastaan pelien peli. Kun on tarkoitus päästä mahdollisimman lähelle jäkisottelun tunnelmaa, fyysisyyttä ja riehumista, pöytäjääkiekko on edelleen ylittämätön. Ja hämmästyttävän kestävä.