Hetki ennen 3DS:n julkaisua
Nintendo 3DS -raportti
V2.fi on julkaissut jo kolme ennakkoartikkelia Nintendon 3DS -konsolista, joka ilmestyy Suomessa tänään. Ne voitte lukea täältä:
Ennakkokatsaus: Nintendo 3DS
Tunnelmia Discover 3DS -tapahtumasta.
Nintendo 3DS kaikilta kulmilta
Nyt, kun konsolia saa kotimaisista kaupoista ja sitä on toimituksessa ehditty hypistellä hieman kauemmin, on hyvä kuitenkin käydä läpi vielä joitakin asioita. Mikäli aiot olla perjantaina pelikaupan jonossa, lukaise ihmeessä nämäkin läpi - mukana myös pika-arviot kolmesta julkaisupelistä.
Hyvää: Ensivaikutelma
Kun ensimmäisen kerran pääsee näkemään 3DS:n ruudun, alkaa vähänkin teknologiasta innostuneen selkärankaa kutittaa: Jumankekka, nyt ollaan tulevaisuudessa, kätösissä on näyttöruutu, jossa näkyy oikeasti kolmiulotteista kuvaa, aivan ilman erikoislaseja. Ennen näitä nähtiin vain scifileffoissa, nyt ollaan oikeasti vuodessa 2011 ja tässä se on!
Huonoa: Kauneus on katsojan silmässä
3D-näytön ja ihmisaivojen suhde on kumma. Itse kuulun siihen (onnekkaaseen?) ryhmään, jolla ei ole mitään ongelmia katsella kuvaruutua pitkiäkin aikoja ja 3D näkyy lähes aina ongelmitta. Olen kuitenkin tavannut jo tässä vaiheessa useamman ihmisen, jotka eivät pysty katsomaan ruutua ollenkaan 3D päällä, tai sitten hyvin vähän aikaa. Kotaku esitti aiheesta myös mielenkiintoisen hypoteesin: eniten silmiä/aivoja rasittaa se, että katse vaihtelee ylänäytön 3D:n ja alanäytön 2D:n välillä. Varmaankin osittain juuri tästä syystä Nintendo on laittanut laitteeseen kytkimen, jolla 3D-efektin voimakkuutta voi säätää tai sen voi kytkeä kokonaan pois.
No jaa: 3D:n merkitys peleissä
Näkemieni noin 20 pelin perusteella ainakaan vielä ei ole keksitty pelimekaniikkaa, joka erityisesti hyötyisi syvyysefektistä. Kiistellä voi siitä, tekeekö se PES-jalkapallossa syöttöjen sijoittelun helpommaksi tai Resident Evilissä kranaattien nakkelun tarkemmaksi, mutta hyvin minimaalinen vaikutus niissäkin on, jos on. Pieni etu tosin on se, että 3D-efektin päällä ollessa nähtävä kuva-ala laajenee jonkin verran. Pelkästään graafisena efektinä 3D ilman laseja peleissä on kuitenkin ennennäkemätöntä ja tekee liki kaikista peleistä asteen tai parikin komeamman näköisiä.
Hyvää: Mukana tulevat pelit
Nintendo 3DS:n mukana tulee iso nivaska pikkupelejä sisäänrakennettuna. Suurin osa näistä on ns. tehostettua todellisuutta, eli AR-pelejä (augmented reality). Paketista löytyvän korttipakan kortteja kun lätkii konsolin kameran eteen, saa omalle pöydälleen ilmestymään vaikka minkälaista omituista vipeltäjää, Miitä ja vihollista. Face Raiders -peli taas ottaa kuvan pelaajasta ja räiskintä omasta naamasta koostuvia vihollisia vastaan voi alkaa. Näillä voi hämmästyttää kavereita ja sukulaisia ja kyllä niiden pariin palaa silloin tällöin huvikseen muulloinkin. AR-kortteja voi hyödyntää myös muissa peleissä, mm. Nintendogs+catsissa. Laitteen sisuksissa on piilossa myös äly/roolipeli Find Mii...
Huonoa: Vakaa käsi -vaatimus
Jotta 3D-efektin näkisi koko ajan häiriöttömänä, pitää laite pitää mahdollisimman paikallaan. Tämä on kuitenkin käytännössä mahdotonta autossa pelatessa, Street Fighteria hakatessa tai nopeatempoisempia, kallistussensoria hyödyntäviä pelejä pelatessa. Outo ja harmittava ristiriita, joka kärjistyi mm. Super Monkey Ballissa, jota ei kannata pelata lainkaan 3D päällä, mikäli käyttää ohjaukseen kallistelua.
No jaa: Street Pass Suomessa
Yksi Nintendon tapahtumissa ja muilla messuilla hehkutetuista 3DS:n ominaisuuksista on Street Pass. Konsoli tunnistaa lähettyvillä olevat muut konsolit ja mikäli niissä sattuu vielä olemaan sama peli sisällä (vaikkapa Street Fighter), tapahtuu esimerkiksi virtuaalitaisteluita omistajien tietämättä. Kotiin päästessä onkin sitten kiva yllätys, kun on saanut uusia palkintoja. Touhu ehkä toimii Japanin metroissa tai Lontoon koulupihoilla, mutta todennäköisyys sille, että Suomessa näin tapahtuisi, on melkoisen pieni. Maailmalla on jo kuitenkin alettu järjestää 3DS-tapaamisia streetpassailua ja moninpelaamista varten, ehkäpä sama leviää myös tänne Pohjan perukoille.
Hyvää: Enemmän tehoa
3DS on tehokkaampi kuin edeltäjänsä, mikä tarkoittaa sitä, että vaikkei käyttäisikään 3D-efektiä, ovat monet pelit silti varsin makoisan näköisiä käsikonsolipeleiksi. Tämä tosin nostaa vaatimuksia myös pelintekijöiden osalta ja pelintekemisen budjettia. Nähtäväksi jää, kuinka moni pelistudio tekee tosissaan 3DS:lle samaa näennäistä laatua kuin 360:lle ja PS3:lle ja kuinka moni tyytyy ‘Mii-grafiikoihin’.
Huonoa: Akkukesto
Yksi asia, jota olen aina arvostanut DS:ssä (varsinkin PSP:hen verrattaessa) on se, että vaikka sen jättäisi kuukausiksi hyllyyn niin melko varmasti peli jatkuu täysin samasta kohtaa, mihin sen aikoinaan jätti. 3DS:n kanssa, varsinkin 3D-efekti päällä pelailuaikaa tuntui olevan vain 2-3 tuntia. Laturi on hyvä olla aina lähettyvillä.
No jaa: Julkaisupelivalikoima
Nintendon isoja tykkejä ei saatu mukaan julkaisupelivalikoimaan. Varmasti joukosta löytyy pelejä, jotka yltävät jättimyynteihin maailmalla, mutta pitkää, perinteistä peliseikkailukokemusta ei mukana ole. Street Fighter ja PES ovat omia suosikkejani, mutta nekin ovat rajatun yleisön tuotteita. Aivan vielä ei saada Zeldaa eikä Kid Icarusta, Mariosta puhumattakaan.
Hyvää: Tattiohjain
Viimeinen hyvä käsikonsolin tattiohjain oli SNK:n Neo Geo Pocket -konsolissa, eikä 3DS ainakaan näin retroharrastajan silmissä aivan siihen yllä, mutta lähelle päästään. Monissa nykypeligenreissä ja tavoissa, joilla nykypelit toteutetaan, on tattiohjain käytännössä vaatimus, jotta ohjaus käy sujuvasti. Tästä ratkaisusta Nintendolle iso plussa.
Nintendogs+cats: Toyvillakoira ja uudet ystävät (Nintendo)
Kyllä, 3D-efekti tekee koiran oleskelupaikasta syvälle konsolin sisälle ulottuvan näköisen ja frisbeen tai pallon heittely sinne on veikeää. Kyllä, uusitut elukat ovat entistä aidomman näköisiä ja kolmiulotteisuus vaikuttaa jopa niiden karvapeitteeseen tekemällä siitä realistisempaa. Tämä ei ole kuitenkaan pelin paras uudistus (pohjimmiltaan se on sama kuin vanha DS-peli), vaan se on KISSAT. Haukkukaa (heh) kommenteissa minkä tahdotte, mutta kissat rulettavat.
Siksi onkin ikävää, että kisut on jätetty koirien varjoon ja maukuja pitää erikseen käydä ostamassa kennelistä, sen sijaan että sen saisi heti alussa valita. Nintendogs tulee tästä huolimatta jälleen myymään kuin häkä. Se on laadulla tehty ja lemmikit ovat niin lähellä aitoa asiaa, kuin ne digitaalisesti voivat nykytekniikalla olla. Hauskana jippona koiria voi kävelyttää niin, että 3DS pistetään taskuun ja lähdetään oikeasti kävelylle.
Pilotwings Resort (Nintendo)
Pilotwings64 lukeutuu monien suosikkeihin Nintendo 64:ltä ja täten myös Pilotwings Resort tarttuu todennäköisesti monen 3DS-konsolin mukaan julkaisupäivänä. Kyseessä on simppeli lentelypeli, jossa suoritetaan tehtäviä joko lentokoneella, rakettirepulla tai riippuliitimellä (ja parilla piilotetulla variaatiolla). Grafiikoiden osalta mennään sarjakuvamaisen värikkäällä Mii-linjalla, laite pyörittää polygoneja mukisematta ja 3D-syvyysefekti näyttää ulottuvan todella pitkälle. Koneita fysiikan ehdoilla käännellessä tulee kuitenkin usein unohdettua, että konsoli pitäisi pitää niin paikallaan kuin mahdollista ja tuplakuvat tulevat häiritsemään elämystä.
Testikolmikon peleistä Pilotwings Resort koukutti eniten. Simppelit tehtävät voi aina mokata ja silloin saa syyttää vain itseään. Pelissä iskee helposti ‘kerran vielä’ -efekti, kun suorituksestaan ei saa täysiä kolmea tähteä. Sisällöllisesti peli on äärettömän laiha, nopeasti läpi pelattu ja vaihtelua siihen tuovat lähinnä kolmen eri kulkuneuvon erilaiset käyttäytymis- ja ohjaustavat. Hauskaa muutamaksi illaksi, muttei ehkä hintansa väärti.
Super Street Fighter IV 3D Edition (Capcom)
SSFIV3DE oli 3DS:n Euroopan julkistustilaisuudessa se peli, joka loksautti leukani äärimmilleen ja sen se tekee edelleen. Graafiselta näyttävyydeltään peli on ehdottomasti alkuvalikoiman komein ja vaikkei 3D-efekti olisi päälläkään, hieman silmiä siristämällä voisi kuvitella katsovansa PS3- tai X360-versiota pikkuruudulla. Käytännössä kaikki muukin ‘isoveljien’ versiosta on siirtynyt taskumuotoon, eli Capcom on ottanut homman tosissaan.
Taas ongelmaksi muotoutuu 3D-näyttötilan herkkyys laitteen liikkeelle. SSFIV3DE on perusperiaatteeltaan napinhakkauspeli, vaikka tosifanit muuta väittäisivätkin. Tämä aiheuttaa itsessään jo sen verran tärinää, että efekti häiriintyy ja sen kääntää mielellään pois päältä. Isoilla arcadeohjaimilla alun pelin pelattavaksi tarkoitettu peli ei myöskään ole omiaan käsikonsolin pikkunapeille ja ristiohjaimelle. Nuubeille hankalampia comboja varten onkin varattu kosketusnäyttö, jota klähmäisemällä saa superliikkeet käyttöön. Muutaman sanasen voisi kyllä sanoa vaikeustason nousukäyrästä, joka muuttuu välillä yllättäen pystysuoraksi. Graah.
Kaiken mutinani jälkeen SSFIV3DE on kuitenkin ollut sisäänrakennetun Face Raidersin ohella se peli, jolla olen esitellyt 3DS:ää tuttavilleni. Se on ihan oikea peli, se on todella hyvän näköinen ja sen tekemiseen on nähty vaivaa. Tämän paremmaksi ei mätkintäpeliä käsikonsolilla varmasti saa, ellei keksitä jotain keinoa kytkeä siihen arcadetikkua.
Ennakkokatsaus: Nintendo 3DS
Tunnelmia Discover 3DS -tapahtumasta.
Nintendo 3DS kaikilta kulmilta
Nyt, kun konsolia saa kotimaisista kaupoista ja sitä on toimituksessa ehditty hypistellä hieman kauemmin, on hyvä kuitenkin käydä läpi vielä joitakin asioita. Mikäli aiot olla perjantaina pelikaupan jonossa, lukaise ihmeessä nämäkin läpi - mukana myös pika-arviot kolmesta julkaisupelistä.
Nintendo 3DS:n hyvät, pahat ja mukiinmenevät
Kun ensimmäisen kerran pääsee näkemään 3DS:n ruudun, alkaa vähänkin teknologiasta innostuneen selkärankaa kutittaa: Jumankekka, nyt ollaan tulevaisuudessa, kätösissä on näyttöruutu, jossa näkyy oikeasti kolmiulotteista kuvaa, aivan ilman erikoislaseja. Ennen näitä nähtiin vain scifileffoissa, nyt ollaan oikeasti vuodessa 2011 ja tässä se on!
3D-näytön ja ihmisaivojen suhde on kumma. Itse kuulun siihen (onnekkaaseen?) ryhmään, jolla ei ole mitään ongelmia katsella kuvaruutua pitkiäkin aikoja ja 3D näkyy lähes aina ongelmitta. Olen kuitenkin tavannut jo tässä vaiheessa useamman ihmisen, jotka eivät pysty katsomaan ruutua ollenkaan 3D päällä, tai sitten hyvin vähän aikaa. Kotaku esitti aiheesta myös mielenkiintoisen hypoteesin: eniten silmiä/aivoja rasittaa se, että katse vaihtelee ylänäytön 3D:n ja alanäytön 2D:n välillä. Varmaankin osittain juuri tästä syystä Nintendo on laittanut laitteeseen kytkimen, jolla 3D-efektin voimakkuutta voi säätää tai sen voi kytkeä kokonaan pois.
Näkemieni noin 20 pelin perusteella ainakaan vielä ei ole keksitty pelimekaniikkaa, joka erityisesti hyötyisi syvyysefektistä. Kiistellä voi siitä, tekeekö se PES-jalkapallossa syöttöjen sijoittelun helpommaksi tai Resident Evilissä kranaattien nakkelun tarkemmaksi, mutta hyvin minimaalinen vaikutus niissäkin on, jos on. Pieni etu tosin on se, että 3D-efektin päällä ollessa nähtävä kuva-ala laajenee jonkin verran. Pelkästään graafisena efektinä 3D ilman laseja peleissä on kuitenkin ennennäkemätöntä ja tekee liki kaikista peleistä asteen tai parikin komeamman näköisiä.
Nintendo 3DS:n mukana tulee iso nivaska pikkupelejä sisäänrakennettuna. Suurin osa näistä on ns. tehostettua todellisuutta, eli AR-pelejä (augmented reality). Paketista löytyvän korttipakan kortteja kun lätkii konsolin kameran eteen, saa omalle pöydälleen ilmestymään vaikka minkälaista omituista vipeltäjää, Miitä ja vihollista. Face Raiders -peli taas ottaa kuvan pelaajasta ja räiskintä omasta naamasta koostuvia vihollisia vastaan voi alkaa. Näillä voi hämmästyttää kavereita ja sukulaisia ja kyllä niiden pariin palaa silloin tällöin huvikseen muulloinkin. AR-kortteja voi hyödyntää myös muissa peleissä, mm. Nintendogs+catsissa. Laitteen sisuksissa on piilossa myös äly/roolipeli Find Mii...
Jotta 3D-efektin näkisi koko ajan häiriöttömänä, pitää laite pitää mahdollisimman paikallaan. Tämä on kuitenkin käytännössä mahdotonta autossa pelatessa, Street Fighteria hakatessa tai nopeatempoisempia, kallistussensoria hyödyntäviä pelejä pelatessa. Outo ja harmittava ristiriita, joka kärjistyi mm. Super Monkey Ballissa, jota ei kannata pelata lainkaan 3D päällä, mikäli käyttää ohjaukseen kallistelua.
Yksi Nintendon tapahtumissa ja muilla messuilla hehkutetuista 3DS:n ominaisuuksista on Street Pass. Konsoli tunnistaa lähettyvillä olevat muut konsolit ja mikäli niissä sattuu vielä olemaan sama peli sisällä (vaikkapa Street Fighter), tapahtuu esimerkiksi virtuaalitaisteluita omistajien tietämättä. Kotiin päästessä onkin sitten kiva yllätys, kun on saanut uusia palkintoja. Touhu ehkä toimii Japanin metroissa tai Lontoon koulupihoilla, mutta todennäköisyys sille, että Suomessa näin tapahtuisi, on melkoisen pieni. Maailmalla on jo kuitenkin alettu järjestää 3DS-tapaamisia streetpassailua ja moninpelaamista varten, ehkäpä sama leviää myös tänne Pohjan perukoille.
3DS on tehokkaampi kuin edeltäjänsä, mikä tarkoittaa sitä, että vaikkei käyttäisikään 3D-efektiä, ovat monet pelit silti varsin makoisan näköisiä käsikonsolipeleiksi. Tämä tosin nostaa vaatimuksia myös pelintekijöiden osalta ja pelintekemisen budjettia. Nähtäväksi jää, kuinka moni pelistudio tekee tosissaan 3DS:lle samaa näennäistä laatua kuin 360:lle ja PS3:lle ja kuinka moni tyytyy ‘Mii-grafiikoihin’.
Yksi asia, jota olen aina arvostanut DS:ssä (varsinkin PSP:hen verrattaessa) on se, että vaikka sen jättäisi kuukausiksi hyllyyn niin melko varmasti peli jatkuu täysin samasta kohtaa, mihin sen aikoinaan jätti. 3DS:n kanssa, varsinkin 3D-efekti päällä pelailuaikaa tuntui olevan vain 2-3 tuntia. Laturi on hyvä olla aina lähettyvillä.
Nintendon isoja tykkejä ei saatu mukaan julkaisupelivalikoimaan. Varmasti joukosta löytyy pelejä, jotka yltävät jättimyynteihin maailmalla, mutta pitkää, perinteistä peliseikkailukokemusta ei mukana ole. Street Fighter ja PES ovat omia suosikkejani, mutta nekin ovat rajatun yleisön tuotteita. Aivan vielä ei saada Zeldaa eikä Kid Icarusta, Mariosta puhumattakaan.
Viimeinen hyvä käsikonsolin tattiohjain oli SNK:n Neo Geo Pocket -konsolissa, eikä 3DS ainakaan näin retroharrastajan silmissä aivan siihen yllä, mutta lähelle päästään. Monissa nykypeligenreissä ja tavoissa, joilla nykypelit toteutetaan, on tattiohjain käytännössä vaatimus, jotta ohjaus käy sujuvasti. Tästä ratkaisusta Nintendolle iso plussa.
Kolme kokelasta etujoukoista
Nintendogs+cats: Toyvillakoira ja uudet ystävät (Nintendo)
Kyllä, 3D-efekti tekee koiran oleskelupaikasta syvälle konsolin sisälle ulottuvan näköisen ja frisbeen tai pallon heittely sinne on veikeää. Kyllä, uusitut elukat ovat entistä aidomman näköisiä ja kolmiulotteisuus vaikuttaa jopa niiden karvapeitteeseen tekemällä siitä realistisempaa. Tämä ei ole kuitenkaan pelin paras uudistus (pohjimmiltaan se on sama kuin vanha DS-peli), vaan se on KISSAT. Haukkukaa (heh) kommenteissa minkä tahdotte, mutta kissat rulettavat.
Siksi onkin ikävää, että kisut on jätetty koirien varjoon ja maukuja pitää erikseen käydä ostamassa kennelistä, sen sijaan että sen saisi heti alussa valita. Nintendogs tulee tästä huolimatta jälleen myymään kuin häkä. Se on laadulla tehty ja lemmikit ovat niin lähellä aitoa asiaa, kuin ne digitaalisesti voivat nykytekniikalla olla. Hauskana jippona koiria voi kävelyttää niin, että 3DS pistetään taskuun ja lähdetään oikeasti kävelylle.
Pilotwings Resort (Nintendo)
Pilotwings64 lukeutuu monien suosikkeihin Nintendo 64:ltä ja täten myös Pilotwings Resort tarttuu todennäköisesti monen 3DS-konsolin mukaan julkaisupäivänä. Kyseessä on simppeli lentelypeli, jossa suoritetaan tehtäviä joko lentokoneella, rakettirepulla tai riippuliitimellä (ja parilla piilotetulla variaatiolla). Grafiikoiden osalta mennään sarjakuvamaisen värikkäällä Mii-linjalla, laite pyörittää polygoneja mukisematta ja 3D-syvyysefekti näyttää ulottuvan todella pitkälle. Koneita fysiikan ehdoilla käännellessä tulee kuitenkin usein unohdettua, että konsoli pitäisi pitää niin paikallaan kuin mahdollista ja tuplakuvat tulevat häiritsemään elämystä.
Testikolmikon peleistä Pilotwings Resort koukutti eniten. Simppelit tehtävät voi aina mokata ja silloin saa syyttää vain itseään. Pelissä iskee helposti ‘kerran vielä’ -efekti, kun suorituksestaan ei saa täysiä kolmea tähteä. Sisällöllisesti peli on äärettömän laiha, nopeasti läpi pelattu ja vaihtelua siihen tuovat lähinnä kolmen eri kulkuneuvon erilaiset käyttäytymis- ja ohjaustavat. Hauskaa muutamaksi illaksi, muttei ehkä hintansa väärti.
Super Street Fighter IV 3D Edition (Capcom)
SSFIV3DE oli 3DS:n Euroopan julkistustilaisuudessa se peli, joka loksautti leukani äärimmilleen ja sen se tekee edelleen. Graafiselta näyttävyydeltään peli on ehdottomasti alkuvalikoiman komein ja vaikkei 3D-efekti olisi päälläkään, hieman silmiä siristämällä voisi kuvitella katsovansa PS3- tai X360-versiota pikkuruudulla. Käytännössä kaikki muukin ‘isoveljien’ versiosta on siirtynyt taskumuotoon, eli Capcom on ottanut homman tosissaan.
Taas ongelmaksi muotoutuu 3D-näyttötilan herkkyys laitteen liikkeelle. SSFIV3DE on perusperiaatteeltaan napinhakkauspeli, vaikka tosifanit muuta väittäisivätkin. Tämä aiheuttaa itsessään jo sen verran tärinää, että efekti häiriintyy ja sen kääntää mielellään pois päältä. Isoilla arcadeohjaimilla alun pelin pelattavaksi tarkoitettu peli ei myöskään ole omiaan käsikonsolin pikkunapeille ja ristiohjaimelle. Nuubeille hankalampia comboja varten onkin varattu kosketusnäyttö, jota klähmäisemällä saa superliikkeet käyttöön. Muutaman sanasen voisi kyllä sanoa vaikeustason nousukäyrästä, joka muuttuu välillä yllättäen pystysuoraksi. Graah.
Kaiken mutinani jälkeen SSFIV3DE on kuitenkin ollut sisäänrakennetun Face Raidersin ohella se peli, jolla olen esitellyt 3DS:ää tuttavilleni. Se on ihan oikea peli, se on todella hyvän näköinen ja sen tekemiseen on nähty vaivaa. Tämän paremmaksi ei mätkintäpeliä käsikonsolilla varmasti saa, ellei keksitä jotain keinoa kytkeä siihen arcadetikkua.
Keskustelut (12 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
25.03.2011 klo 09.57
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
25.03.2011 klo 10.01
25.03.2011 klo 10.02
Rekisteröitynyt 15.02.2011
25.03.2011 klo 10.10
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
25.03.2011 klo 10.19
Rekisteröitynyt 17.04.2007
25.03.2011 klo 11.59
Toivottavasti 3DS:stä ei tule samanlaista kuin psp:stä joka oli kuin ps2 lite, samoja pelejä yksinkertaistettuna ja huonommilla grafiikoilla kuin kotikonsolilla.
Rekisteröitynyt 04.04.2008
25.03.2011 klo 12.28
Rekisteröitynyt 04.01.2011
25.03.2011 klo 13.39
Rekisteröitynyt 27.05.2007
25.03.2011 klo 15.02
Rekisteröitynyt 06.01.2011
26.03.2011 klo 11.40
Rekisteröitynyt 19.04.2007
26.03.2011 klo 21.13
02.04.2011 klo 14.32