V2.fi:n tupla-artikkelissa tutustumme Tampereelta kotoisin olevaan Cities in Motion -peliin ja sen tehneeseen Colossal Orderiin. V2.fi vieraili pelistudion toimistolla ja haastattelun lopusta löytyy pelin arvostelu. Haastateltavana toimitusjohtaja Mariina Hallikainen.

Tampereen keskustan pikkukadun varrelta löytyy asuinrakennus, jonka sisällä sijaitsevassa toimistossa kolme miestä tuijottaa ja naputtaa kovasti tietokoneitaan. Pelin julkaisusta on nyt viikko, mutta työtä sen eteen tehdään jatkuvalla syötöllä. Mariina ohjaa minut pöydän ääreen ja kertoo, että parhaimmillaan firmassa on ollut töissä kymmenkunta ihmistä Cities in Motionin kimpussa, tällä hetkellä työntekijöitä on kuusi. Firmaa alettiin perustaa vuonna 2009 ja perusporukka on kotoisin myös Tampereella toimineesta mobiilipelifirma Universomolta.

“Aikaisemmin tehtiin mobiilipuolella ja sitten haluttiin lähteä tekemään sellaista isompaa, vaativampaa projektia. Vähän pidempikestoista. PC alustana oli meille tosi houkutteleva ja pelin konseptikin oli ollut hautumassa jo jonkin aikaa. Minä, Lehdon Antti ja Isosompin Antti ollaan alkuperäisistä perustajista tässä edelleen töissä”, kertoo Hallikainen.

Liikkeelle porukka lähti siitä, että pelistä tehtiin demo, jota lähdettiin markkinoimaan eri julkaisijoille. Paradox Interactiven kanssa tärppäsi parhaiten ja julkaisusopimus solmittiin kesällä 2010. Itse peli julkaistiin helmikuun lopulla tänä vuonna.



V2.fi: Mistä firman nimi Colossal Order tulee?
MH: Heh, pitää ajatella isosti. Se on arkkitehtuurinen termi, eli rakennuksen pohjakerroksesta aina ylimpään asti ulottuva tukipilari. Tavallaan se kuvastaa sitä, että meillä on hirveen vahva näkemys tossa pelissä: rakennukset on huolellisesti tehty, on paljon detailia ja halutaan nimenomaa grafiikkaa viedä eteenpäin just tän tyyppisessä pelissä. Meillä oli yks kaveri joka vähän harrastaa tällaisia arkkitehtuurijuttuja niin hän kehitti sitten tän nimen sieltä termistöstä.

V2.fi: Lähtikö idea Cities in Motioniin sitten samasta lähteestä?
MH: Firma on perustettu tavallaan pelin idean ympärille. Meillä oli aluksi tämä pelikonsepti, jota haluttiin lähteä tekeen.

V2.fi: Mistä se konsepti tuli?
MH: Sen on Antti Lehto ja Mikko Tyni pohdiskellut ja nimenomaan niin, että halusivat tehdä PC:lle. Kun on pieni tiimi ja vähän resursseja niin ei voi lähteä tekemään mitään kauhean massiivista. Simulaatio on sellainen genre, että pystyy vielä pienelläkin tiimillä tekemään.

Käytännössä Colossal Orderissa on vain yksi koodari, mikä tekee pelistä teknisenä suorituksena melkoisen taidonnäytteen. Pieni firma suunnittelikin liiketoiminnallisen ajatuksensa tarkkaan: miten erotutaan, mitä pystytään tekemään. Pääteltiin myös, että tällaiselle simulaatiolle voisi olla markkinoita, sillä vastaavaa ei ole julkaistu vähään aikaan. Tiimin jäsenet ovat itse pelanneet paljon Transport Tycoonia, Traffic Giantia ja genre oli muutenkin tuttu. Vanhoista klassikkopeleistä saatiin inspiraatiota.

Puolitoista vuotta pelin tekemiseen näin pienellä tiimillä kuulostaa nopealta tahdilta mutta toimitusjohtajan mukaan tahti on ollut sopiva. Eteenpäin vievänä voimana on ollut se, että peli pitää saada valmiiksi, jotta firma pystyy jatkamaan toimintaansa. Hänen mukaansa erityisesti suomalaisessa pelinkehityksessä on ongelmana se, että resursseja ei saa kovin paljoa etukäteen - varsinkaan silloin, kun kyseessä on tuntematon tiimi.

“Pitää vaan tehdä valintoja. Meilläkin oli paljon suunnitelmia, joita on vaan jouduttu jättämään pelistä pois. Ensimmäisen pelin suhteen kunnianhimo on ollut tosi kova ja pelin karsiminen siksi, että saataisiin se valmiiksi järkevässä ajassa, on ollut yksi vaikeimpia tehtäviä.”

Vaikeaa oli saada myös rahoittajat vakuuttuneeksi siitä, että tiimi osaa oikeasti asiansa, pystyy tekemään pelin ja että peli tehdään nimenomaan PC:lle. Näinä Angry Birdsin aikoina moni taho varmasti olisi nähnyt mieluummin jotain mediaseksikkäältä iPadin ruudulta, mutta pelkästään Tampereeltakin löytyy jo yksitoista mobiilipelifirmaa, joten Colossal Order piti kiinni omasta linjastaan.




Kun pyydän Mariinaa kuvailemaan peliä sellaiselle, joka ei tiedä siitä vielä mitään, kertoo hän seuraavaa: “Cities in Motion on joukkoliikennestrategiapeli tai -simulaatiopeli PC:lle. Pelaaja johtaa joukkoliikenneyritystä tietyssä kaupungissa: meillä on mukana Helsinki, Wien, Berliini ja Amsterdam. Tarkoituksena on rakentaa erilaisille sosiaaliryhmille sopivia liikennelinjoja: esimerkiksi opiskelijat haluaa kulkea lähiöstä yliopistolle kohtuullisen edullisesti kun taas bisnesihmiset vähän hienommalta asuinalueelta haluavat päästä toimistorakennuksiin, eikä kustannuksilla ole niin paljon merkitystä, mutta pitää olla nopeeta ja tehokasta.”

Cities in Motion on tavallaan yhdistelmä rakentelua, managerointia ja ongelmanratkontaakin. Linjojen rakentamisen lisäksi pelissä pitää saada firman palkat kohdilleen, hoitaa mainostus ja säätää eri ajoneuvojen ja pysäkkien huoltotasoa. Kulkuneuvoina käytetään busseja, raitiovaunuja ja metroa sekä helikoptereita ja Amsterdamissa vesibusseja. Koko touhu lähtee liikkeelle 1920-luvulta ja jatkuu siitä sata vuotta eteenpäin.

“Pelaaja tulee näkemään kaupungin kasvun ja sieltä tulee haasteita pelaamiseen. Uudet asuinalueet ja joukkoliikenneverkon muokkaaminen kattamaan mahdollisimman suuri osa kaupungista antavat jatkuvasti tekemistä. Kaupunki kasvaa pelaajasta riippumatta ja siitä syntyy niitä ratkaistavia ongelmia”, kertoo Mariina.

Pelin kaupungeissa elää myös sankoin joukoin virtuaali-ihmisiä. Mariina kertoo, että kaikki asukkaat ovat yksilöitä, kaikilla on oma nimi, ulkonäkö, asuinpaikka, työpaikka ja matkustuksen määränpää. Ihmiset edustavat jotain seitsemästä sosiaaliryhmästä liikemiehistä vähän syrjääntyneisimpiin asukkeihin. Siinä on vähän menty abstraktin puolelle, että samat asukkaat ovat pelissä sata vuotta, mutta jokaisen toimia pystyy seuraamaan tämän ajanjakson ajan.

“Siitä just tulee se, että näitä sosiaaliryhmiä tutkimalla voi esimerkiksi nähdä, missä päin kaupunkia opiskelijat asuu ja sitä kautta pystyy rakentamaan näitä sopivia linjoja. Siihen panostettiin paljon, että asukkaat ovat uniikkeja yksilöitä.”

Kyseiset neljä kaupunkia valittiin niiden joukkoliikennesuunnittelun perusteella, varsinkin Wien ja Berliini (eikä niiden valinnassa haitannut sekään, että Saksa on suuri markkina-alue simulaatiopeleille). Resurssien säästämiseksi valittiin arkkitehtuurisesti kohtuullisen samannäköisiä kaupunkeja Euroopasta. Kaupungeissa käytiin myös paikan päällä, jotta saatiin mukaan autenttista fiilistä. Mietinnässä olivat myös Lontoo ja Pariisi mutta Helsinki suomalaisena rannikkokaupunkina sekä Amsterdam kanaaleineen toivat peliin enemmän vaihtelua.




Pelin kustantaja Paradox tuli projektiin mukaan vasta reilu puoli vuotta sitten, joten Colossal Order oli melko pitkään omillaan. Vuoden 2009 joulukuussa tiimi kävi Games Connection -tapahtumassa Lyonissa ja esitteli peliään yli kahdellekymmenelle julkaisijalle, joista neljän kanssa edettiin pidemmällekin neuvotteluissa. Paradox veti kuitenkin pisimmän korren, mihin vaikutti osaltaan myös maantieteelliset seikat.

“Me ollaan oltu tosi tyytyväisiä, että päästiin Paradoxin kanssa yhteistyöhön. Heillä on hyvä näkemys siitä, mikä tää peligenre on ja he panostavat vahvasti edelleen PC-puolelle. Äärettömän helppoa on tietysti, kun ollaan naapurimaissa ja ei tule aikatauluongelmia, niinkuin jenkkijulkaisijan kanssa voisi tulla. Hyvin on sujunut”, kiittelee Hallikainen ruotsalaista firmaa.

Pelistä viikon jälkeen saatu palaute ja arvostelut ovat tekijöiden mielestä olleet enimmäkseen mainioita. PC-kokoonpanoissa on tunnetusti eroja, joten suuri haaste on ollut saada peli toimimaan monenlaisella raudalla ja sen suhteen on saatu jo raportteja, joihin on reagoitu korjaamalla peliä. Työskentelyä jatketaan niin kauan, että asiat ovat kunnossa.

“Pääsääntöisesti ihmiset on sanonut, että ovat tykänneet pelistä”, kertoo Mariina hymyillen.

Toimistolla lojui myös muiden kaupunkien matkaoppaita ja kuulemani mukaan peliä pystyy laajentamaan kohtuullisen helposti. Lopullisia päätöksiä uusista kaupungeista ja ominaisuuksista tehdään kuitenkin vasta sitten, kun nähdään, miten peli menestyy ja mitä Paradox haluaa tehdä.

Viimeisenä kysymyksenä esitin kysymyksen PC-pelien vitsauksesta, piratismista. Mariina Hallikaisella oli aiheesta varsin realistinen näkemys.

“Mä oon tullut siihen tulokseen, että ihmiset, jotka piraattina tän pelin hankkii olisivat tuskin siitä muutenkaan halunneet maksaa. Toivon, että ne ihmiset, jotka sen piraattina hankkivat ja oikeasti sitä pelaavat ja siitä tykkäävät jossain vaiheessa myös ostaisi sen. Se on silleen kauniisti ajateltu, heh. Piratismi on olemassa oleva ongelma ja sitä vastaan on tosi vaikea taistella. Kyllä mä kattelin tossa ite ja siellä se jo Pirate Bayssa killuu.”

“Ei piratismi pelota, mutta kyllähän se ärsyttää näin pelintekijänä. Pelin suojaamisessa tulee se piste, että kuinka paljon me voidaan yrittää sitä suojata ilman että se häiritsee sen pelin laillisesti ostanutta ja siitä maksanutta pelaajaa. Ei me haluta tehdä heidän elämää vaikeaksi. ”

Colossal Orderin tulevaisuus riippuu pitkälti Cities in Motionin menestyksestä ja mikäli tietyt tavoitteet saavutetaan, tamperelaistiimi tekee mielellään peliin lisää sisältöä. Myös toinen, kesäkuussa käynnistyvä projekti on tekeillä, mutta siitä kuullaan lisää vasta myöhemmin.

Teksti ja kuva: Manu Pärssinen

---

Teksti: Mikko Heinonen

Käytän mielelläni julkista liikennettä, silloin kun sää tai muu tilanne ei anna periksi tehdä työmatkaa pyörällä. Ajoittain 30:n kyydissä istuessaan tulee miettineeksi sitä, miten hankalaa on saada koko yhteyksien ja jatkoyhteyksien verkosto toimimaan niin, että ihmiset innostuvat palveluiden käytöstä, eikä rahaa kulu kuin se välttämätön määrä. Tamperelainen, lähinnä edesmenneen Universomon / THQ Mobilen ihmisistä koostuva Colossal Order on nähnyt tässä markkinaraon ja väsännyt joukkoliikennesimulaation. Vanhana Railroad Tycoon -fanina olin pelin kimpussa jo betasta lähtien.




Cities in Motion laittaa pelaajan hallinnoimaan joukkoliikennettä muutamissa Euroopan suurkaupungeissa - mukana on myös suurkaupungiksi itseään luuleva Helsinki. Käytettävissä on busseja, raitiovaunuja, metroja, vesibusseja ja jopa helikoptereita, ja tarkoitus on saada ihmiset liikkumaan, yhtiölle positiivinen maine, ja mikä tärkeintä, firman tilikirja näyttämään plussaa.

Käytännössä pelaajan tehtävänä on siis tutkia kaupungin rakennetta, rakentaa pysäkkejä ja raiteita, muodostaa pysäkeistä linjoja ja säätää sitten kalustomäärää, lippujen hintaa, palkkoja ja mainontaa niin, että homma pysyy tuottavana. Alkuun pääsy edellyttää sen verran ymmärrystä pelin logiikasta ja yleistä harrastuneisuutta, että Tutorial-osion pelaamista voi jälleen kerran lämmöllä suositella.



Itseäni oikeistolaisemmalla maailmankatsomuksella varustetut nitkuttavat usein siitä, että valtiovallan ei pitäisi puuttua tukineen ihmisten elämään, vaan antaa vapaan kapitalismin toimia myös paikallisliikenteessä. Valitettavasti ainakaan tähän peliin tämä ajatusmaailma ei tunnu sopivan, sillä vaikka pelaajan yrityksellä vaikuttaa olevan monopoli kunkin kaupungin liikenneyhteyksissä, on linjojen saaminen tuottavaksi melkoisen työn takana. Jos vaikkapa busseja on liian vähän, ihmiset tuskastuvat odottamaan ja maine laskee, ja jos niitä on liikaa, rahat kuluvat autojen ylläpitoon ja kuskien palkkoihin. Jos lipun hintaa nostaa, ihmiset suuttuvat, ja kun liput taas käyvät kaupaksi, pysäkeillä on ruuhkaa koko ajan, ja ihmiset suuttuvat; samalla rahaa ei tule tarpeeksi, että voisi rakentaa uusia yhteyksiä, joita skenaariossa eteneminen vaatii. Ja kun alkuvaiheen jatkuvasti hajoava kalusto kuljettaa kerrallaan vaikkapa 10 henkeä, joista jokainen maksaa kyydistä 2-3 yksikköä pelivaluuttaa, saa tilin täyttymistä odotella todella pitkään ja hartaasti.


Samalla peli tarjoaa pelaajalle erilaisia erikoistehtäviä, joista rahaa saa enemmän kerralla. Valitettavasti näiden suunnittelussa on luvattoman paljon laatuvaihtelua. Osa on ihan mielekkäitä tehtäviä kahden vilkkaan paikan yhdistämisestä, ja ne hoituvatkin miltei itsestään kun peliä pelaa eteenpäin. Osa sitten taas on aivan hölmöjä, tyyliin “tee reitti rautatieasemalta johtajan kotiin, että emäntä saa pitää juhlat”. Käytännössä juhlien jälkeen reitti pitää purkaa ja auto tai muu kulkuväline hävittää jonnekin, mikä nakertaa kummasti saatavaa korvausta. Onkohan arvon johtaja kuullut sellaisesta kuin taksi, vai onko tarkoituksena pelkkä kyykytys? Kun vielä huomioidaan, että tämä melkoinen vaikeus iskee jo kampanjan ensimmäisessä osassa, ei turhautumista tarvitse odotella kovin pitkään.



Iso helpotus onkin, ettei kampanjatilaa tarvitse pelata, vaan myös sandbox-rakentelu on mahdollista. Tällöin aloituskaupungin ja muut määreet voi valita melko vapaasti, eikä rasitteena ole tarvetta etenemisestä. Taloudenpito ei edelleenkään sanottavasti helpotu, mutta eri vempeleiden liikehdinnän sekä kaupungin elämän kiireetön seuraaminen on sinällään leppoisaa puuhaa, ja hölmöt haasteet voi enimmäkseen ohittaa.

Peliin päteekin paljolti sama kuin vähän aikaa sitten arvioimaani Magickaan: Se on ihan mukava peli, joka on hyvä ensimmäinen tuotos uudelta studiolta, ja jonka edullinen hinta antaa anteeksi ilmeisiä pelillisiä puutteita (etenkin mitä tulee aloituskynnykseen, ergonomiaan, konetehon tarpeeseen ja moniajokykyyn). Magicka on lähestyttävämpi ja hauskempi, mutta CiM antaa avauduttuaan huvia pidemmäksi aikaa. Jos Railroadsit sun muut Transport Tycoonit on jo hierottu puhki, kokenut kaupunkisimuloija saa tästä vajaalla parilla kympillä kohtalaisen kiinnostavaa ja vähän erilaista lisärakenneltavaa.

Testikokoonpano: Intel Core i7-870, 8 Gt RAM, nVidia GeForce 460 GTX, Windows 7 64-bit

Hyvää:

• Ei aivan loppuun kaluttu aihe


• Tuttuja kaupunkeja


• Edullinen

Huonoa:

• Firmaa vaikea saada plussalle


• Typerät tehtävät


• Tekniset puutteet

Lyhyesti: Tamperelaisstudion pelinavaus on tarpeettoman hankala, mutta kohtuullisen kiinnostava sukellus joukkoliikenteen maailmaan.