Tällä viikolla lehdistölle laajalti esitelty Nintendo 3DS tuo 3D-pelaamisen isolla vaihteella yleisön ulottuville, mutta on niitä yrittäjiä ollut ennenkin.




Vuonna 1982 julkaistu Vectrex oli siitä erikoinen pelikonsoli, että siinä oli oma näyttönsä, joka näytti pelkästään viivoista koostuvaa vektorigrafiikkaa. Vectrexiin oli tarjolla myös 3D Imager -lasit ja viitisen 3D-peliä, joista keräilijät nykyään maksavat maltaita.




Ennen Mega Drivea Segalla oli Master System ja sille löytyi lisävarusteena myös 3D-lasit. Pelivalikoima 3D:nä ei ollut runsas, mutta löytyipä siitä joukosta mm. avaruusräiskintä Zaxxon ja autopelien autopeli Out Run.




Virtual Boysta vitsailtiin myös 3DS:n esittelytilaisuudessa, mutta mieluiten Nintendo haluaisi pysyä siitä vaiti. Nopeasti silmäsärkyä aiheuttanut puna-musta 3D-grafiikka ei ole ison N:n huippuhetkiä.




Lähinnä karaokelaitteena myyty Pioneer Laseractive soitti laserlevyjä ja lisäpalikoiden avulla sillä pystyi myös pelaamaan Mega Driven ja PC-Enginen pelejä. Niitäkin harvinaisempi ekstravekotin olivat 3D-lasit ja niille tarkoitetut pelit.




Eikö nimi kuulosta tutulta? Ei ihme, sillä Atari Cosmos -käsikonsoli ei tullut koskaan markkinoille. Atari ehti sitä kehitellessään tosin patentoimaan liki kaiken hologrammeihin liittyvän ja sai lisenssimaksuista mukavasti lisätienestiä monta vuotta.




Muista listan osallistujista poiketen ei laite, vaan peli. Commodore 64:lle alunperin tehty (huono) avaruuspelin ja pokerin yhdistelmä julkaistiin ainakin Amigalle ja Atari ST:lle punaviherlasien kera.




Tomyn julkaisemia 3D-"kiikaripelejä" oli kaikkiaan seitsemän erilaista. Elektroniikkapeleihin pohjautuva grafiikka ei ollut kummoista, mutta näistäkin 80-luvun kummallisuuksista on tullut jo haluttua pelitavaraa.

Lisäksi PC:lle on ollut vuosien varrella jos jonkinlaisia 3D-lasivirityksiä - ja on vielä nykyäänkin.