Ennen internetin valtakautta katseltiin semmoista ihmevehjettä kuin TE-LE-VI-SI-O. Ja koska samainen netin puute aiheutti sen, ettei keskimääräinen kuluttaja yleensä saanut tuotetietoa kuin kerran kuussa ilmestyvistä lehdistä, vahdattiin kaikki peleihin etäisestikin liittyvä paholaisen sontaluukusta tarkkaan. Tänä sunnuntaina muistelemme telkkarin peliohjelmia.





On itsestään selvää aloittaa lista ohjelmasta, joka on tuonut eniten substanssia ja painoarvoa suomalaiseen TV-pelijournalismiin. Hyvin pitkän aikaa Tilt oli tärkein kanava, jolla tietoa peleistä välitettiin lehtiä tilaamattomalle suurelle yleisölle. Viehättävä Jaana Pelkonen oli ohjelmalle pelkkä keulakuva, sillä käsikirjoittajina ja arvostelijoina on aikojen saatossa toiminut todellinen pelijournojen kuka kukin on (tunnustettakoon, että 2000-luvun puolivälissä pienen tovin myös allekirjoittanut). Nykyinen Tilt on enää kalpea varjo entisestään.





Kumisen Vito-nuken juontama ohjelma, jossa pelattiin mm. Philips CD-i:tä tarkoitukseen mahdollisimman huonosti soveltuvalla puhelimella, ei kuulosta enää ihan yhtä mainiolta kuin mitä se aikanaan oli. Tietenkään puhelinyhteys ei juuri koskaan toiminut, mutta Vito (Arttu Harkki, mitä tietoa pidettiin aikanaan hyvin tiukasti salassa) vaikutti tietävän peliasiasta sentään jotain ja kilpailujen ohella saattoi nähdä vilauksia uutuuspeleistä.





Hugossa pelattiin Amiga-tekniikkaan perustuvaa yksinkertaista väistelypeliä palkinnoista, eikä puhelinyhteys toiminut juuri koskaan. Ohjelman arvot olivat kuitenkin muualla: Hugo-peikolle oli käsikirjoitettu hulvattomia lentäviä lauseita, joista osa eli vielä vuosia ohjelman lopettamisen jälkeen, ja teinipojat sekä perheenisät seurasivat (mm.) silmä kovana, miten ylhäällä Taru Valkeapään hameenhelma on tällä viikolla.





Suomen pelijournalismin moniottelija Thomas Puha teki pikkuiselle MoonTV-kanavalle konsolipeleihin keskittyvää ohjelmaa, joka saavutti joltistakin suosiota. Pelaaja-lehden ja muun maineen myötä ohjelma kaivettiin naftaliinista Neloselle, jossa se pyöri missijuontajilla terästettynä jokusen kauden. Alkuperäisformaatin mukainen Play jatkoi MoonTV:llä hieman eri nimellä sekä uudella juontajalla varustettuna pari vuotta, kunnes koko kanava loppui v. 2003.





Siviilielämän puolella nimellä Jarno Sarkula tunnettu miekkonen nousi samaisen MoonTV:n suursuosikiksi viljelemällä omaa kuivakkaa huumoriaan ja PC-peliarvosteluja parissakin eri ohjelmassa. Ura on sittemmin jatkunut musiikin ja AV-tuotannon puolella.




Monikaan ei tule kielimuurin ansiosta edes vilkaisseeksi Yleisradion ruotsinkielisen toimituksen ohjelmia, mutta FST:n JoyStickin kohdalla olisi kannattanut tehdä poikkeus. Vuosina 2002-2003 esitetty ohjelma sisälsi harvinaisen mielenkiintoisia näkökulmia pelaamiseen sekä hyviä arvosteluja.





SubTV:n ollessa vielä infantiilivaiheessaan oli sillä tilaa Subidon kaltaisille, päivittäisille pienkulttuuriohjelmille. Peliaiheiseen löhöilyyn keskittynyt ohjelma oli silloisen Tilt-tiimin käsialaa.