Shoot'em upeja kutsutaan usein suomeksi harhaanjohtavasti räiskintäpeleiksi, ikään kuin maailman pelastaminen ja/tai pahan avaruusimperiumin kaataminen onnistuisi kylvämällä ammuksia sattumanvaraisesti minne tahansa. Tosiasiassa kunnollinen shmup on käden ja silmän yhteistyötä vaativa, alustastaan viimeisetkin tehot irti repivä audiovisuaalinen ilotulitus. Mutta mitä tästä genrestä pitäisi tietää? Listasimme muutamia klassikoita perusteluineen.



Vierii: pystyyn

Japanilaiset ottivat 2. maailmansodan aika raskaasti, ja Capcom suoritti omia katumusharjoituksiaan tekemällä pelisarjan, jossa pudotetaan Nipponin poikain koneita jenkkilentsikalla. Yksi ensimmäisiä pelejä, joka käytti lisäteholle lyhennettä POW.



Vierii: vaakaan

Osoitus siitä, ettei räiskintöjen kehitys ole suinkaan pysähtynyt. Border Down, yksi Dreamcastin viimeisistä virallisista peleistä on luonnollisesti kolikkopelikäännös Segan NAOMI-alustalta ja sisältää mielenkiintoisen vaikeusastejärjestelmän, joka vaikuttaa kenttien pituuteen ja vihollisten aggressiivisuuteen.



Vierii: pystyyn, eikä välillä vieri lainkaan

That is galactic dancing! Verrattuna nykyaikaiseen bullet helliin Galaga vaatii huomattavasti enemmän ajattelua, kun ammuksia ei saakaan kylvettyä loputtomasti. Mukana myös hyvin kehittyneitä jekkuja, kuten oman aluksen antaminen vihollisten vangiksi ja kaappaaminen takaisin lisätulivoimaksi.



Vierii: vaakaan

Konamin Gradius (Euroopassa Nemesis) jatko-osineen on tunnistettavissa omasta bonusjärjestelmästään, jossa vihollisilta kerättyjä pallukoita saa vaihdettua haluamiinsa lisäoptioihin. Vulcan Venture ja Salamander olivat suoria jatko-osia, Parodius ja Sexy Parodius taas samaa teemaa väänteleviä hupailuja - kaikki hankinnan arvoisia. PS2:lle löytyy myös Treasuren käsialaa oleva Gradius V.



Vierii: pystyyn

NEC PC Enginen klassinen räiskintä löytyy myös Virtual Consolesta (jenkkinimellään Blazing Lazers). Gunhedin viehätystä lisäävät ennen kaikkea kohtuullisesti kohoava vaikeusaste sekä power-upit, jotka muuttavat pienen aluksen hetkessä kuolemaa kylväväksi tuhokoneeksi.



Vierii: pystyyn

Radiant Silvergun tunnetaan eräänä kalleimmista Sega Saturnin peleistä. Se ei ole erityisen harvinainen - vain erityisen laadukas ja siksi haluttu, kokonainen ehjä peli on hinnaltaan 150-200 euroa Tokiossakin. Halvemmalla - ja nykyraudalla - pelin konseptiin pääsee käsiksi Xbox Live Arcaden Ikarugan kautta, jonka lisänimi "Project RS-2" kertonee tästä sukulaisuussuhteesta. Kehittäjä Treasure on muutenkin laadun tae miltei pelin nimestä huolimatta.



Jos räiskiminen kiinnostaa, muttet omista sopivaa konsolia tai matti on muuten kukkarossa, Kenta Cho -niminen veikkonen on väsännyt perinteitä kunnioittavia laserkapinoita täysin ilmaiseksi.