V2.fi:ssä piti ilmestyä tänään arvostelu uudesta WRC-pelistä. Yritettyäni toistuvasti löytää tästä tekeleestä edes jonkinlaista ajotuntumaa päätin heittää hanskat tiskiin ja kaivoin hyllystä oikeasti hyviä rallipelejä. Näihin kannattaa käyttää rahansa tämänvuotisen lisenssiroskan sijaan. Valitettavasti rallibuumi on ollut peleissä laskussa jo jonkin aikaa, joten parhaita pläjäyksiä joutuu etsimään jo alennuksesta tai nettihuutokaupoista.




Kun puhutaan Volvo Amazonin ja Ford Cortinan kaltaisista takavetoisista ralliklassikoista, tämä liki 10-vuotias suomalaispeli on edelleen kovaa valuuttaa. Pelin saa toimimaan uusimmalla patchilla jopa Windows 7:ssä (ohjainasetukset pitää tosin tehdä käsin) ja Suomi-painoksessa saa nauttia legendaarisen Rauno Aaltosen nuotituksesta.




Lupaava rallimies Richard Burns kuoli liian nuorena syöpään, ja hänen nimeään kantava äärimmäisen kova rallipelisarja päättyi sekin ennen aikojaan. Etsittäessä oikeaa rallin ajotuntumaa ovat todelliset vaihtoehdot RBR:lle edelleen vähissä - vaikka pelin huomattava vaikeus varmasti aloittelijaa pelottaakin. Graafisia parannuksia, modeja ja muuta löytyy kahmalokaupalla, ja peli pyörii uudessakin PC:ssä sekä Xbox 360:llä Xbox-emulaationa.




Historian alkuhämäristä löytyy yksi ensimmäisiä pelejä, joissa oltiin radalla yksin kuten rallissa kuuluukin ja käytössä oli jopa alkeellinen nuotitusjärjestelmä.




Tämä hieman vakavahenkisempi rallisimulaattorivanhus ei ollut vielä ajettavuudeltaan täydellinen, mutta sama tiimi väkästi sittemmin varsin viihdyttävät, joskin tunnelmaltaan kepeämmät Rally Championship -pelit.




Listan puhtainta arcade-menoa edustaa Segan pelihalliklassikko. Ajotuntuma ei ole juuri realismia nähnyt, mutta huumaava vauhti ja vaadittavat millisekuntien reaktiot viihdyttävät. Kotiversioista parhaat ovat Sega Saturnin versio ykkösestä sekä Dreamcastin NTSC-J-painos Sega Rally 2:sta (PAL-versio on turhan tahmea). Nykykoneille tarjolla oleva Sega Rally (ilman numeromerkintää, mutta pitäisi olla 3) on luokkaa "ihan ok", mutta ei yllä esikuviensa tasolle.




Colin McRae Rally aloitti Codemastersin käsissä melko vakavamielisenä simulaationa, ja on siitä hiljalleen lipunut kohti arcademaisempaa otetta. DiRT menee jo puhtaasta rallaamisesta enemmän extreme-urheilun suuntaan, ja ainakin kakkososan valikot ja cutscenet ovat niin siistii että se tulee jo korvista, mutta ajofiilis on ihan kunnossa edelleen ja lajitarjonta on laajentunut kattavaksi. Henkilökohtaisia suosikkejani ovat kuitenkin sarjan osat 1, 2 ja 3.




Sittemmin Namco Bandain haltuun ajautuneen InfoGramesin rallisarja oli sisällöltään kevyt, mutta etenkin ykkösosan PlayStation-versio viehätti aikanaan paljon kiitos digitaaliohjaimeksi erinomaisen ajotuntuman sekä kaksinpelin. Kakkososan Dreamcast-version rataeditorilla taas sai luotua aivan villejä ratoja - aina silloin, kun koko peli ei kaatunut.