Kielletty lapsilta, osa 1
Tuhmat pikselit
Kielletty lapsilta -sarjassa sukellamme bittiviihteen alamaailmaan. Luvassa on seksiä, kauhua ja väkivaltaa videopelien esihistoriasta ja vähän nykypäivästäkin.
Vajaa parisataa vuotta sitten keksittiin valokuvakamera. Varsin pian sen jälkeen hopeafilmille taltioitiin alastomia nuoria naisia. Elokuvakameran keksimisestä ei kulunut kauan, kun filmillä jo vilahteli kaikenlaista konservatiiveissa pahennusta herättävää, ja moni vielä muistanee, että lopulta pornoteollisuus ratkaisi senkin, yleistyikö VHS- vai Beta-videonauhuri kotikäyttöön. Seksi myy ajasta, paikasta ja tilanteesta huolimatta. Eipä siis ihme, että kun videopelit tulivat koteihin, yritettiin niilläkin varsin pian hyödyntää tätä lainalaisuutta.
Tässä artikkelissa sivutaan muutamaa eri tapaa, joilla seksuaalisuus nosti päätään videopelien esihistoriassa. Esimerkit on valittu edustavuutensa perusteella sekä siten, että niistä ainakin suurin osa oli ihan kaupallisia julkaisuita. Näiden lisäksi oli satoja tai tuhansia harrastelijoiden tekemiä virityksiä
Ensimmäisissä tietokoneissa ei ollut grafiikkaa. Tämä asetti melko tiukat reunaehdot ensimmäisille pikkutuhmuuksille: niissä ei siis voinut olla kuvia. No, eroottista kirjallisuutta on kirjoitettu maailman sivun, joten tehtailtiin sitten tekstipelejä, joissa lohikäärmeiden sijaan kellistettiinkin vallan jotain muuta. Alalla kunnostautui erityisesti On-Line Systems, myöhemmin nimeltään Sierra On-Line, pelillään Softporn. Melko tarkkaan myöhemmän Leisure Suit Larryn juonta mukailleen tekstiseikkailun kannessa poseerasi myöhemmin King's Questeistaan tuttu Roberta Williams varsin vähissä vaatteissa (katso kuva).
Jo pelien vieraskielisyys rajasi luonnollisesti yleisön niihin, jotka osasivat englantia tarpeeksi hyvin seikkaillakseen näissä tekstisokkeloissa. Vastaavasti he, jotka kieltä osasivat, ymmärsivät pian, että jos ns. aikuiskirjallisuudesta 90 % on täyttä roskaa, pelien kohdalla prosentti oli vielä murskaavampi. Tekstipelin kiinnostavuus - kiihottavuudesta puhumattakaan - on paljolti kiinni siitä, miten teksti on kirjoitettu ja kuinka hyvin peli osaa tulkita käyttäjän komentoja. Valtaosa seikkailuista oli lähinnä luokkaa "teinipojan märkä uni" rikastettuna typerillä vitseillä ja varustettuna komentotulkilla, joka hyväksyi korkeintaan muutaman erilaisen sanan.
Atari 2600 oli ensimmäinen suursuosioon noussut pelikonsoli, jolle tehtiin pelejä melkein aiheesta kuin aiheesta - normaalin ammuskelun ja kilpa-ajon lisäksi pääsi mm. jahtaamaan myymälävarkaita, kävelyttämään kanaa ja olemaan possu. Eipä siis ihme, että joku näki markkinaraon myös "aikuisten peleille". Valitettavasti.
Yritys nimeltä Mystique julkaisi Atarille joukon pelejä, jotka rikkovat epäilemättä useitakin ennätyksiä sen suhteen, miten mauttomia pelit ylipäätään voivat olla. Beat'Em and Eat'Em perustui arkipäiväiseen tilanteeseen, jossa mies masturboi talon katolla ja kaksi alastonta naista pyydysti hänen lemmennesteitään avoimiin suihinsa. Tästä oli ilmeisesti myös "naisversio", jossa valutettiin maitoa rinnoista. Olisinpa halunnut olla mukana tämän ideointipalaverissa, tai tarkemmin ottaen en sittenkään. Burning Desiressä sankarimme taas roikkui helikopterista alasti ja pelasti ahdinkoon joutuneita naisia veitikallaan.
Henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Custer's Revenge, jossa yhdistettiin herkkä fyysisen rakkauden kuvaus tiedostavaan dokumenttiin Amerikan uudisasutuksesta. Pelin tarkoituksena on kulkea alastomalla kenraali Custerilla ruudun vasemmasta reunasta oikeaan, raiskaamaan siellä odottava, kaktukseen sidottu intiaaninainen. Uhkana väkisinmakaamiselle on likimain tauoton nuolisade. Perille päästyään Custer kiksauttaa tulitusnapista. Aistillisen erotiikan ystävien lisäksi sotahistorioitsijat ja etnisten vähemmistöjen edustajat riensivät luonnollisesti joukolla kauppoihin, joten Custer's Revenge onkin Atari 2600:n myydyin peli ikinä. Tai sitten ei.
Videopelien hiipuessa markkinat valtasi Commodore 64, jota myytiin kotimikrona, vaikka epäilemättä se useimmille oli ihan yhtä paljon videopeli kuin Atarit ja Intellivisionitkin. Kuusnelosella oli aiempiin koneisiin verrattuna kaunista grafiikkaa, eikä aikaakaan, kun sillä jo esitettiin biologis-anatomista kuvastoa.
Ahkerat hakkerit ohjelmoivat ties minkälaisia pornopläjäyksiä, joita sitten kopioitiin - varsinaisten pelien lisäksi - lerpuilla harrastajalta toiselle. Kuuluisin ja pahamaineisin oli varmaankin Sex Games, joka Epyxin Games-pelien tapaan sisälsi erilaisia... lajeja. Jälleen kerran naisen ja miehen romanttinen kanssakäyminen kuvataan upealla tavalla: naishahmo seisoo tai makaa paikallaan, lievästi rikollisen näköisen miekkosen pökkiessä menemään. Toimintaa ohjastetaan vatkaamalla joystickia niin, että "himopalkki" täyttyy ennen kuin "potenssipalkki" tyhjenee (ei mitenkään helppoa, muuten, mikä sinällään simuloinee hyvin moisen kuolleen kalan kanssa puuhastelua). Loppukohtauksessa onkin sitten luvassa kunnon gross-out 80-luvun hengessä. Naisellista autoerotiikkaa saatiin seurata Girls They Want to Have Fun -teoksessa, jota ilmeisesti sai ihan ostaakin jostain, ainakin Saksassa. Suomalaisten panos tähän uljaaseen lajiin oli nimeltään Helttaa Helmaan. Myös Stroker-pelillä on edelleen oma vankkumaton kannattajajoukkonsa. Täysi-ikäiset voivat ihastella näitä taide-elämyksiä Girls of C64 -sivustolla.
Näiden enemmän tai vähemmän epävirallisten viritysten lisäksi syntyi myös kaupallisia julkaisuita, kun joku keksi hyödyntää räsypokan. "Etuliite tähän Strip Poker" -nimikkeillä julkaistiinkin leegio pelejä, joissa oli tarkoitus riisua vastustajan, useimmiten naispuoleisen, vaatteet voittamalla pokerissa. Käytännössä tämä oli useimmiten lähinnä ajan kysymys, sillä grafiikan täyttäessä muistin harva peli osasi pelata varsinaista pokeria juuri mitenkään. Vähän aikaa pelityyliä tarkkailemalla hupenivat neitokaisen rahat ja vaatteet käytännössä varmasti, tosin se tässä taisi tarkoituksena ollakin. Hauskan poikkeuksen sääntöön teki Teenage Queen, jossa pääsi kuorimaan neidolta vielä ihonkin päältä.
Jo Kuusnelosta seuraava sukupolvi, eli Commodore Amiga ja Atari ST osasivat näyttää skannattuja valokuvia riittävällä tarkkuudella ja värimäärällä. Tämä teki piirretyistä tuhmuuksista turhia jokseenkin kerrasta, kun keskityttiin pelkästään tosielämästä kuvatun materiaalin esittelyyn. Strip Pokereita ilmestyi vaikka miten monia, mutta tämä osaltaan hellyttäväkin "piirrostaide" hävisi länsimaista lähes kokonaan. Japanissa puskettiin luonnollisesti mangapornoa ruutuun sen kuin videopiirit kestivät, mutta se olkoon oman artikkelinsa arvoinen juttu.
Uusin aluevaltaus bittiseksissä on 3D-mallintaminen ja moninpeli. Virtual Valerie ja kumppanit aloittivat trendin jo 90-luvulla, mutta tuolloin näytettiin lähinnä valmiiksi laskettuja animaatioita CD-rompulta. Koneiden laskentatehon kasvaessa on päästy sitten reaaliaikaiseen touhuiluun, ja MMO-pelien maihinnousun myötä oli vain ajan kysymys, koska ensimmäinen erotiikkamorppi ilmaantuu. Second Lifessä on pyörinyt jo pitkään erilaisia marginaaliryhmiä, mutta Red Light Center on suunnattu jo pelkästään "itse asiaan". Vaikka nämä virtuaaliolohuoneet etääntyvätkin varsinaisesta pelistä, ovat ne tavallaan suora jatke tälle kehityskululle. Alkuaikojen tikku-ukkopornoa yritettiin oikeuttaa sillä, että mukaan ympättiin jonkinlainen yksinkertainen peli. MMO poistaa tämän vaatimuksen tuomalla langan päähän oikean ihmisen. Eri asia on sitten se, onko se kuuma blondi jonka kanssa peuhaat oikeasti kuuma, blondi, tai edes nainen.
Seksi myy, mutta on samalla vaikea laji. Tissien vilahtelu pelissä koetaan tuomittavammaksi kuin se, että GTA:ssa voi ampua kadulla kävelijää haulikolla päähän, ja pornopelin kaupasta mukaansa poimivaa katsotaan alta kulmien. Elämän lopettaminen on peleissäkin hyväksyttävämpää kuin uuden tekeminen. Tämän vuoksi kovin moni ei ole valmis tarttumaan koko aiheeseen.
Ja jos joku aiheeseen tarttuukin, vielä vaikeampaa tuntuu olevan sen muuttaminen miksikään muuksi kuin äärimmäisen tökeröksi eksploitaatioksi tai korkeintaan esiteinejä naurattavaksi pippelihuumoriksi. Koska kuitenkin hyvää eroottista viihdettä - niin kirjoja kuin elokuviakin - on olemassa, tämän ei luulisi olevan mahdotonta. Jatkuvan ammuskelun ja potkimisen sekaan mahtuisi myös hyvin toteutettuja, seksiäkin sisältäviä pelejä.
Vajaa parisataa vuotta sitten keksittiin valokuvakamera. Varsin pian sen jälkeen hopeafilmille taltioitiin alastomia nuoria naisia. Elokuvakameran keksimisestä ei kulunut kauan, kun filmillä jo vilahteli kaikenlaista konservatiiveissa pahennusta herättävää, ja moni vielä muistanee, että lopulta pornoteollisuus ratkaisi senkin, yleistyikö VHS- vai Beta-videonauhuri kotikäyttöön. Seksi myy ajasta, paikasta ja tilanteesta huolimatta. Eipä siis ihme, että kun videopelit tulivat koteihin, yritettiin niilläkin varsin pian hyödyntää tätä lainalaisuutta.
Tässä artikkelissa sivutaan muutamaa eri tapaa, joilla seksuaalisuus nosti päätään videopelien esihistoriassa. Esimerkit on valittu edustavuutensa perusteella sekä siten, että niistä ainakin suurin osa oli ihan kaupallisia julkaisuita. Näiden lisäksi oli satoja tai tuhansia harrastelijoiden tekemiä virityksiä
N, N, TAKE OFF CLOTHES, N, N
Ensimmäisissä tietokoneissa ei ollut grafiikkaa. Tämä asetti melko tiukat reunaehdot ensimmäisille pikkutuhmuuksille: niissä ei siis voinut olla kuvia. No, eroottista kirjallisuutta on kirjoitettu maailman sivun, joten tehtailtiin sitten tekstipelejä, joissa lohikäärmeiden sijaan kellistettiinkin vallan jotain muuta. Alalla kunnostautui erityisesti On-Line Systems, myöhemmin nimeltään Sierra On-Line, pelillään Softporn. Melko tarkkaan myöhemmän Leisure Suit Larryn juonta mukailleen tekstiseikkailun kannessa poseerasi myöhemmin King's Questeistaan tuttu Roberta Williams varsin vähissä vaatteissa (katso kuva).
Jo pelien vieraskielisyys rajasi luonnollisesti yleisön niihin, jotka osasivat englantia tarpeeksi hyvin seikkaillakseen näissä tekstisokkeloissa. Vastaavasti he, jotka kieltä osasivat, ymmärsivät pian, että jos ns. aikuiskirjallisuudesta 90 % on täyttä roskaa, pelien kohdalla prosentti oli vielä murskaavampi. Tekstipelin kiinnostavuus - kiihottavuudesta puhumattakaan - on paljolti kiinni siitä, miten teksti on kirjoitettu ja kuinka hyvin peli osaa tulkita käyttäjän komentoja. Valtaosa seikkailuista oli lähinnä luokkaa "teinipojan märkä uni" rikastettuna typerillä vitseillä ja varustettuna komentotulkilla, joka hyväksyi korkeintaan muutaman erilaisen sanan.
Onko tuo lego-palikka se, mitä luulen?
Beat'Em and Eat'Em |
Yritys nimeltä Mystique julkaisi Atarille joukon pelejä, jotka rikkovat epäilemättä useitakin ennätyksiä sen suhteen, miten mauttomia pelit ylipäätään voivat olla. Beat'Em and Eat'Em perustui arkipäiväiseen tilanteeseen, jossa mies masturboi talon katolla ja kaksi alastonta naista pyydysti hänen lemmennesteitään avoimiin suihinsa. Tästä oli ilmeisesti myös "naisversio", jossa valutettiin maitoa rinnoista. Olisinpa halunnut olla mukana tämän ideointipalaverissa, tai tarkemmin ottaen en sittenkään. Burning Desiressä sankarimme taas roikkui helikopterista alasti ja pelasti ahdinkoon joutuneita naisia veitikallaan.
Custer's Revenge |
Vatkaa joystickiä
Videopelien hiipuessa markkinat valtasi Commodore 64, jota myytiin kotimikrona, vaikka epäilemättä se useimmille oli ihan yhtä paljon videopeli kuin Atarit ja Intellivisionitkin. Kuusnelosella oli aiempiin koneisiin verrattuna kaunista grafiikkaa, eikä aikaakaan, kun sillä jo esitettiin biologis-anatomista kuvastoa.
Sex Games |
Artworx Strip Poker |
Ja entäpä sitten?
Jo Kuusnelosta seuraava sukupolvi, eli Commodore Amiga ja Atari ST osasivat näyttää skannattuja valokuvia riittävällä tarkkuudella ja värimäärällä. Tämä teki piirretyistä tuhmuuksista turhia jokseenkin kerrasta, kun keskityttiin pelkästään tosielämästä kuvatun materiaalin esittelyyn. Strip Pokereita ilmestyi vaikka miten monia, mutta tämä osaltaan hellyttäväkin "piirrostaide" hävisi länsimaista lähes kokonaan. Japanissa puskettiin luonnollisesti mangapornoa ruutuun sen kuin videopiirit kestivät, mutta se olkoon oman artikkelinsa arvoinen juttu.
Red Light Center |
Make love, not war
Seksi myy, mutta on samalla vaikea laji. Tissien vilahtelu pelissä koetaan tuomittavammaksi kuin se, että GTA:ssa voi ampua kadulla kävelijää haulikolla päähän, ja pornopelin kaupasta mukaansa poimivaa katsotaan alta kulmien. Elämän lopettaminen on peleissäkin hyväksyttävämpää kuin uuden tekeminen. Tämän vuoksi kovin moni ei ole valmis tarttumaan koko aiheeseen.
Ja jos joku aiheeseen tarttuukin, vielä vaikeampaa tuntuu olevan sen muuttaminen miksikään muuksi kuin äärimmäisen tökeröksi eksploitaatioksi tai korkeintaan esiteinejä naurattavaksi pippelihuumoriksi. Koska kuitenkin hyvää eroottista viihdettä - niin kirjoja kuin elokuviakin - on olemassa, tämän ei luulisi olevan mahdotonta. Jatkuvan ammuskelun ja potkimisen sekaan mahtuisi myös hyvin toteutettuja, seksiäkin sisältäviä pelejä.
Keskustelut (9 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
12.09.2007 klo 14.59
Rekisteröitynyt 24.07.2007
13.09.2007 klo 06.28
http://redlightcenter.com/
15.09.2007 klo 08.24
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
16.09.2007 klo 10.41
Rekisteröitynyt 18.09.2007
18.09.2007 klo 18.26
Rekisteröitynyt 10.04.2007
19.09.2007 klo 04.21
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
20.09.2007 klo 00.52
Rekisteröitynyt 04.07.2007
21.09.2007 klo 21.29
25.05.2010 klo 15.34
Tuli sitäkin joskus junnuna hieman hakattua....