Suunnilleen niin kauan kuin ohjelmia ja pelejä on tehty, on tietty kansanosa katsonut oikeudekseen kopioida ne käyttöönsä ilman korvausta. Ja likimain yhtä kauan tätä vastaan on yritetty taistella erilaisin keinoin. Listaamme muutamia mieleenpainuneita - lisää tekniikoita sekä etenkin käyttökokemuksia otetaan vastaan kommenteissa.




Eräs alkuaikojen erikoisimpia ratkaisuita sisälsi pelin lisäksi eräänlaisen prisman, jonka läpi piti tihrustaa ruudulla näkyviä kuvioita. Näyttöjen kovin erilaisista mitoista johtuen tämä oli yllättävän vaikeaa jopa silloisille, varsin teknisesti suuntautuneille tietokoneharrastajille, ja kielteinen palaute sekä valmistuksesta johtuneet kalibrointiongelmat hautasivat järjestelmän pian.




Muun muassa suosittu golf-peli Leaderboard vaati alustasta riippuen toimiakseen joko peliohjain- tai kasettiasemaporttiin ns. donglen, eli yksinkertaisen, vastuksella varustetun liittimen. Alkuaikojen viritykset olivat kovassa kustannuspaineessa niin halvalla tehtyjä, että niiden toimintaa pystyi helposti matkimaan ja peliä pelaamaan ilmankin. Tekniikka jäi kuitenkin eloon ja on nykyään yleisesti käytössä ammattiohjelmistoissa, joissa hinta ei ole niin suuri este. Nykyiset donglet kytketään useimmiten USB-porttiin.




Tällainen kopiosuojaus oli aikanaan hyvin suosittu. Päällekkäisissä kiekoissa oli reikiä, ja kääntämällä ne pelin kuvaamaan asentoon sai tulokseksi oikean numerosarjan tai kuvion. Suosittua oli myös painaa kiekko esim. tummalla pohjavärillä niin, ettei siitä saanut perustason kopiokoneella jäljennöstä.

Nokkelin - tai ärsyttävin, miten vain - toteutus oli Cinemawaren Rocket Ranger -pelissä. Sitä pääsi pelaamaan normaalisti myös piraattiversiolla, mutta kun rakettimies piti lähettää lentoon, tuli oikea polttoainemäärä katsoa pelin mukana toimitetusta koodikiekosta. Näin kopiolla pelanneet rysähtivät tonttiin ja Hitlerin voitto oli täydellinen.




Syy siihen, että suomalaisetkin pelaajat oppivat vaikean sanan "paragraph" jo varsin aikaisessa vaiheessa. Ellei muuta, tällä pyrittiin varmistamaan, että pelin ohjekirja on mukana. Seikkailupeleissä tavanomaista oli sijoittaa ohjekirjaan vinkkejä, joita ilman etenemisestä tuli kohtuuttoman vaikeaa.

Joskus hommassa mentiin metsään pahastikin. Amigan Pinball Fantasies AGA pyysi kirjoittamaan sanan, joka lukee tietyn nimisessä kappaleessa. Noin kaksi kertaa kolmesta oikea sana oli kappaleen nimi - tämä oli toki kätevää siinä vaiheessa, kun ohjekirja katosi, muttei ehkä tarkoituksenmukaista. Civilization ja Railroad Tycoon taas kyselivät asioita, jotka pelejä pelannut tiesi muutenkin.




Donglen ohella toinen näihin päiviin asti säilynyt, mutta etenkin pelikonsoleissa paljon yleisempi keino on muuttaa levykkeen tai CD-levyn rakennetta niin, ettei siitä voi tehdä kopiota tavallisella kuluttajalaitteistolla. Levyihin tehdään tahallisia "virheitä" tai tietoa kirjoitetaan varsinaisen data-alueen ulkopuolelle, tai sitten kirjoitetaan erityinen "turbolataaja", joka vaatii levyn tiedot tiettyyn järjestykseen. Jo vanhan Commodore 64:n omistajat oppivat aikanaan, että tällainen erikoislevymuoto oli myös varmin tapa estää pelin toimiminen, ellei käytössä ollut täsmälleen sama laitteisto kuin pelin tekijällä.




Monimutkaiseen virtuaalikonetekniikkaan perustuva, lukemattomia Windowsin sekoiluita aiheuttanut ja kiistelty kopiosuojaus kohtasi melkoisen PR-tappion vuonna 2006. Starforcea valmistavan Protection Technology -yrityksen työntekijä intoutui mainostamaan foorumeilla linkin kera sitä, miten helppoa on piratisoida kopiosuojaamaton Galactic Civilizations 2. Ubisoft luopui Starforcesta käyttäjätutkimuksen perusteella pian tämän jälkeen - korvatakseen sen vuonna 2010 kohutulla DRM:llään, joka vaatii jatkuvan internetyhteyden.