Trilleri on netistä löytyvien sanakirjojen mukaan joko

jännitysromaani, -elokuva tai -näytelmä

tai

rikollisuutta käsittelevä jännitysromaani tai -elokuva

tai

kirjallisuuden tai elokuvataiteen tyylilaji, joka sisältää jännitys-, toisinaan myös kauhuelementtejä.

Kaikkia näitä määrityksiä olisi nyt syytä päivittää, sillä kotimaisen Remedyn Alan Wake on trilleri, ja niinkuin kaikki tiedämme, se on konsolipeli. Määritelmät sisältävät myös sanan elokuva, mihin Alan Wake kieltämättä vahvasti nojaa, ainakin elokuvan ihmelaatikkoversioon: tv-sarjaan. V2.fi vietti päivän Helsingissä testaten Alan Waken puolitoistatuntista ennakkoversiota ja jutellen Remedyn kärkikaksikon, Matias Myllyrinteen ja Sami "Sam Lake" Järven kanssa.

Myllyrinne selostaa, Lake kuuntelee.

Populaarikulttuuri ja etenkin Twin Peaks on ollut yksi Alan Waken selkeistä inspiraation lähteistä, mutta kaksikko ei päässyt yksimielisyyteen siitä, kumpi on sarjan kovempi fani, vaikka Myllyrinne onkin ykköskauden dvd-boksistaan useita kertoja katsonut.

Sami Järveen sarja teki aikanaan suuren vaikutuksen: "Se oli aikanaan tv:ssä ennennäkemätön huumorin ja jännärin yhdistelmä ja toi yliluonnollisuuden valtavirran tietoisuuteen." Vaikka Alan Wake onkin ammentanut David Lynchin tv-sarjasta paljon, se on rakennettu oikea maailma mielessä; tapahtumapaikkana on idyllinen pikkukaupunki, jossa tavallisilla ihmisillä on tavallisten ihmisten ongelmia, myös Alanilla itsellään.

Järven mukaan Max Payne aikanaan ammensi paljon elokuvista, mutta koska elokuvissa on vain muutama huippukohta, joutui pelin juonta venyttämään ohueksi. Jo silloin Järvi mietti parempaa keinoa yhdistää elokuvamainen juoni peleihin ja lopulta vastaus löytyi tv-sarjoista, varsinkin kun puhutaan yhdestä kokonaisesta tv-tuotantokaudesta. Silloin peliin voi sisällyttää paljon enemmän huippukohtia, cliffhangereita ja suvantokohtiakin. Alan Wake vie tv-sarjamaisuuden vielä askeleen pidemmälle tarjoten jokaisen episodin alussa jenkki-tv:stä tutun 'tapahtunut aikaisemmin' -koosteen. Myllyrinteen mielestä jaksomaisuus palvelee myös sitä, että kaikilla ei ole aikaa pelata tuntikausia - Alan Waken voi pelata paloittain.




Tiedossa on, että Alan Waken syntyminen oli monen vuoden ja monen mutkan takana. Sami Järvi kertoi pelin alkukohdista seuraavaa: "Kaiken pohjana on se filosofia, että Remedy tekee tietynlaisia pelejä: teemme ohjelmointityökalumme ja pelimoottorimme itse, pelissä on elokuvamaisuutta ja se on tarinakeskeinen."

Päähenkilö syntyi jo melko aikaisessa vaiheessa: ajatuksena oli, ettei kyseessä ole mies, jonka 'ammatti' on toimintasankari, vaan hän kasvaa sellaiseksi olosuhteiden pakosta. Mukaan haluttiin myös kertojaääni, kuten Max Paynessakin oli ollut, mutta eri tavalla. Tälla lailla Alan sai ammattinsa - hän on kirjailija, tarinankertoja, joka kertoo tarinaa, jota sitten pelataan.

Ajoissa päätettiin myös tapahtumapaikka: perijenkkiläinen, idyllinen, hieman vinksahtanutkin pikkukylä. Tv-sarjoissa niitä oli nähty, muttei peleissä. Järvi sanoo, että jokainen meistä on joskus asunut tai ainakin käynyt maaseudun tuppukylässä - niistä löytyy herkullisia, erikoisia hahmoja. Alkuaikojen päätöksiä oli myös valon ja varjon, yön ja päivän keskeinen rooli.

Järvi paljastaa myös, että ollessaan Teatterikorkeakoulussa opiskelemassa käsikirjoittamista (Max Payne oli tällöin työn alla), hän kirjoitti käsikirjoituksen suomalaisessa maalaismaisemassa tapahtuvaan kauhuelokuvaan nimeltä Pohjavesi. Tästä syntyi Alan Waken tarinallinen pohja, vaikka se onkin vuosien varrella muokkautunut.

"Ydinvisio pelistä oli selkeä jo vuonna 2005", lisää Myllyrinne.




Vaikka peli käsittelee aikuismaisia aiheita, verellä ja suolenpätkillä ei mässäillä ja Amerikassa Alan Wake saikin myyntien kannalta tärkeän T(teen)-ikärajasuosituksen. Tarkoituksena olikin tehdä jännäri, ei varsinaisesti kauhua. "Veri ja suolet eivät ole tärkeitä, vaan mielenkiintoinen tarina, mysteeri, tunnelma ja pelko tuntemattomasta ovat pääosassa", selventää Järvi.

Remedyläisten mielestä tämä on myös suurempi haaste pelintekijälle kuin väkivaltaisuudella järkyttäminen. "Pitää saada aikaiseksi jotain muuta säväyttävää ja vaatii huomattavasti enemmän työtä tehdä se fiilispuolella", kertoo Myllyrinne. Suomalaisuus ei Alan Wakessa näy suoraan, mutta välittyy ehkä tiettynä surumielisyytenä, kauniina maisemina. Vaikka pohjana on käytetty amerikkalaista populaarikulttuuria, sitä on tarkasteltu sinivalkoisten linssien läpi, mikä tuo peliin oman tunnelmansa. Tekijöiden mukaan Washingtonin osavaltio muistuttaa luonnoltaan myös Suomea ja sinnehän myös Twin Peaks sijoittui. "Ehkä se siksikin iski niin lujaa", pohtii Järvi.

Vaikka prosessi on jo kestänyt kauan, ei Remedy halaja muiden projektien perään, vaan suunnitelmissa ovat Waken lisäepisodit ja muut seikat, joilla peliä voitaisiin vielä kehittää. Kaksikko on selvästi edelleen todella innoissaan uudesta lapsestaan.

Myllyrinne ja Järvi ovat tyytyväisiä lopputulokseen. "Saatiin toteutettua se, mitä haluttiin tehdä, vaikka reitti ei ollutkaan suorin", toteaa Myllyrinne. "Ilman kuljettua matkaa lopputulos ei olisi ollut tämän näköinen ja olemme itse tyytyväisiä. Pelaajat sitten lopulta päättävät, oliko kaikki vaivan arvoista."

Pelattavaa demoa Alan Wakesta ei ole tulossa, vaan Remedy keskittyy vielä jonkin aikaa pelin viimeisten kulmien hiomiseen. Lopputulos nähdään toukokuun 21. päivä.




Pelin etenemisestä ja juonen yksityiskohdista en voi vielä paljastaa enemmän, kuin mitä niistä on muutenkin tiedossa, mutta sen voi kertoa, että puolitoistatuntinen testiversio oli ohi huomattavasti nopeammin, kuin sen olisi halunnut olevan. Peli alkaa kertojan äänellä ja ensimmäiset sanat ovat "Stephen King...", mikä virittää pelaajan jo oikeaan mielenlaatuun. Heti lähtökuopista syöksytään mukaan Alanin painajaisiin ja alku, joka samalla toimii tutoriaalina, on varsin tehokas.

Pimeyden voimien valtaan joutuneita "The Taken" -vihollisia vastaan taisteltiin tämän 'EMEA playable Long Versionin' aikana revolverin ja haulikon lisäksi mm. tavallisella taskulampulla, tehokkaammalla taskulampulla, hätäsoihduilla ja flashbang-kranaateilla. Pattereita lamppuihin ja panoksia aseisiin on ripoteltu pitkin matkaa ja muutakin kerättävää löytyy, mm. Alanin kirjoittaman kirjan sivuja - vaikkei hän itse muista moista kirjoittaneensa.

Alan Wake on graafisesti hienoa katseltavaa ja maisemat ovat kauniita ja yksityiskohtaisia. Varsinkin valot ja varjot sekä savuefektit ovat erinomaisen komeita. Mukaan on ripoteltu pieniä yksityiskohtia, jotka huomatessa voi aistia Remedyn paneutumisen aiheeseensa, ja samalla ne tekevät kaikesta entistäkin realistisemman tuntuista, vaikka yliluonnollisella on iso osansa. Kokemusta täydentävät Bright Falls -kylän erikoiset asukkaat ja mm. Alanin kustannusagentti Barry Wheeler komediallista kevennystä tarjoavana sidekickinä - tv-sarjojen tapaan.

Etukäteen minua huolettivat eniten pelin kontrollit, mutta jo ennen pelisessiotani minulle vakuutettiin, että niitä on hiottu pitkään ja hartaasti. Totta se olikin, taistelut ovat toimivia, vaikka vihollisia olisi enemmänkin - tosin kameran kääntelyn kanssa meinasi välillä tulla kiire. Capcomin sietäisi ottaa pari oppituntia Remedyltä pelikontrolleista, ja niinkuin paikalla ollut tiimiläinen totesikin: "...joo, tankkiohjaus ei ollut meille missään vaiheessa vaihtoehto...".

Lyhyen kokemuksen perusteella Alan Wake ei petä sille asetettuja odotuksia (muuten kuin PC-pelaajien osalta). X360-konsolistit saavat varautua jännityksentäyteiseen alkukesään.