Päivitys: Tämähän oli luonnollisesti aprillia. Kiitos kommentoijille, jotka olivat leikissä mukana.

Vaikka kaikenlaisten Simulator-pelien kovin huuma onkin jo ohitettu, markkinoille ilmaantuu yhä säännöllisesti uusia yrittäjiä. Suurin osa niistä hukkuu Steamin loputtomaan julkaisutulvaan, mutta aina välillä jokin onnistuu myös kiinnittämään huomiota. Sellainen tapaus on ehdottomasti Amiga Repair Simulator, jonka kehittäjä lähetti vieläpä toimitukseen arvostelukoodin tuotteestaan.

Tunnettu tosiasiahan on, että Amigan korjaaminen on kenties parasta, mihin aikaansa voi käyttää. Amiga-malleja on monia erilaisia ja ne myös vikaantuvat mitä erilaisimmilla tavoilla, joten huonommastakin aiheesta voisi todellakin Simulator-pelin väsätä. Tässä Early Access -versiossa tarjolla on vain Amiga 500- ja Amiga 500+ -mallit, mutta kehityksen edetessä luvassa on muitakin versioita sekä paljon lisää erilaisia vikoja.




Pelin perusasetelma on siis se, että Amiga on jälleen mykistynyt ja se pitäisi korjata. Tätä varten ohjelmaan on luotu täydellinen kopio A500:n emolevystä (rev 8A) kaikkine piireineen. Työ alkaa oireiden kuvauksella, jonka jälkeen pelaajan tehtävänä on vihjeiden perusteella määrittää, missä piirissä vika on. Kuten tosielämässäkin, Amiga Repair Simulator ei tietenkään kerro tässä vaiheessa oletko oikeassa, vaan lopputulos selviää vasta kun olet käyttänyt mahdollisesti jopa tunteja epätoivoisen kolvausprojektin parissa. Peliä ei ole nopeutettu millään tavoin, vaan jokainen juotos kestää yhtä kauan kuin oikeastikin. On ihailtavaa nähdä näin tarkkaa paneutumista monelle rakkaaseen harrastukseen.

Tosielämän tavoin peli tarjoaa myös runsaasti mahdollisuuksia tyriä koko operaatio. Juottimen lämpötila on osattava säätää oikein, tai tina ei sula lainkaan – tai sitten kolvi polttaa reiän koko emolevyyn. Piirejä liian kovakouraisesti irrottaessa on myös mahdollista rikkoa emolevyn läpiviennit, jolloin kone ei enää käynnisty. Tällaisen itse aiheutetun vian etsimiseen saa helposti kulutettua tuntikaupalla aikaa, mutta mikäs sen rattoisampaa!




Myös koneen kosmeettista kuntoa voi ylläpitää. Kenties pelin rentouttavin osio onkin retrobrighting, jossa vaalennetaan koneen koteloa auringonvalon UV-säteilyn ja vetyperoksiditahnan yhdistelmällä. Pelaajan tehtäväksi jää vain tuijottaa muovin vaalenemista ja pysäyttää reaktio ajallaan – jos sen unohtaa käyntiin, kotelo nimittäin hapertuu ja hajoaa kappaleiksi. Luonnollisesti tästä rangaistaan pelin lopuksi jaettavissa pisteissä.

Kun pelaaja sitten napsauttaa ruudulla olevasta kuvakkeesta työn olevan valmis, näkymä siirtyy pisteiden laskentaan. Tässä huomioidaan se, tuliko ongelma ratkaistuksi, työhön kulunut aika, tehdyt virheet sekä purismi eli se, miten oikein korjaustyö on tehty. Tämä on kenties pelin mystisin osuus, sillä sitä, miten purismipisteet lasketaan, ei paljasteta missään. Tekijät kuittasivat kysymykset asiasta sillä, että näin asia on tosielämässäkin – on mahdotonta tietää, mikä on oikea tapa harrastaa, mutta ainakaan väärin sitä ei saa tehdä missään tapauksessa.



Lopulliseen versioon lupaillaan myös mahdollisuutta laajentaa Amigaa esimerkiksi kiihdytinkorteilla. Tämä luo pelaajalle mielenkiintoisen tilanteen, sillä vaikka esimerkiksi Vampire-turbokortin lisääminen tuo koneeseen runsaasti lisätehoa, se saattaa romahduttaa purismipisteet nollaan. Samalla jokaisen päivityksen mukana seuraa mahdollisuus siitä, että laitteisto ei enää toimi juuri ollenkaan, mikä on myös erittäin riemastuttavaa ja tuttua amigisteille.

Vaikka Amiga Repair Simulator on tässä Early Access -vaiheessaan vielä varsin keskeneräinen, se vaikuttaa jo nyt erittäin lupaavalta. Kun mukaan saadaan vielä esimerkiksi uudempien mallien pintaliitoskondensaattorien vuotaminen ja sen aiheuttamien vaurioiden korjaaminen, luvassa on jopa sadoiksi tunneiksi riemua Amigan harrastamisesta innostuneille. Vain harvoin on aito turhautuminen ja epätoivo saatu siirretyksi näin uskollisesti reaalielämästä kuvaruudulle. Toivottavasti tekijät säästyvät oikeusjutuilta ja peli saadaan tehtyä loppuun asti.