Suomalaistenkin markettien alelaarit ja pahviständit ovat tulvillaan outoja PlayStation 2 -pelejä, joiden hinnat lähtevät jopa viidestä eurosta. Jotkut niistä ovat myymättä jääneitä täysihintaisia roskapelejä, jotkut toisen tai kolmannen kierroksen uudelleenjulkaisuja. Näiden lisäksi on sitten paljon pelejä, joita ei ole täysihintaisina myytykään. Useimmat sivuuttavat nämä naurahduksella tai kummastuneella epäluulolla, mutta onko joukossa jotain oikeasti pelattavaa?

V2.fi:n suoranainen velvollisuus on ottaa selvää, joten julkaisemme juttusarjan jossa pelaamme näitä kummajaisia, usein oman terveytemme uhalla. Ensimmäisessä osassa alelaariin aarteista avautuu PS2-spesialistimme maailmalta, kiero karpaasi kenguruiden kotimaasta, Christopher Coleman. Tarkastelussa ovat Phoenix-nimisen julkaisijan tuotteet, joita Lidl sattumoisin tarjoaa tällä viikolla hintaan 11,95/kpl.



Kidz Sports Ice Hockey saa minut harkitsemaan vakavasti Wayne Gretzkyn murhauttamista, vain jotta hän voisi pyöriä haudassaan tällaisen jääkiekon häpäisyn vuoksi. Miksikö? No, sen lisäksi, että mukana on kaukalossa hyödynnettäviä "erikoiskykyjä", on myös mahdotonta tietää, mitä hahmoa milloinkin ohjaa. Näin pelistä tulee hyvin pitkälti pelikelvoton. Tavallaan tämä on sääli, sillä toteutus on kunnossa - joukkue kuulutetaan kentälle, sarjakuvamaiset grafiikat ovat superliioiteltuja ja iloinen musiikki soi. Kaiken kaikkiaan kunnioitettavaa tämän hintaluokan pelille. Juju on vain siinä, että yleensä pelejä pitäisi pystyä pelaamaankin.



Eriskummallinen aloitusvideo, joka sekoittaa animaatiota ja elävää kuvaa jalkakäytävistä ja rakennuksista, sekä uskomattoman pahaenteinen industrial-fiilis asettavat tunnelman melkoisen oudolle pelille. Extreme Sprint 3010 muistuttaa paljon Namcon Metrocross-arcadepeliä, mutta 3D-kuvakulmasta. Jos kyseinen Namcon tuotos ei sano sinulle mitään eikä googlaus huvita, kuvittele peli, joka perustuu Kadonneen aarteen metsästäjien kivikuulakohtaukseen, mutta matkalla on vielä ansoja, joita pitää vältellä. Dragon's Lairissakin taisi olla sellainen osio - olisiko ollut kakkososassa? Tyyppimme täytyy juosta pari kierrosta radalla, joka on täynnä sirkkelinteriä ja tynnyreitä yli hypittäviksi, putkia välteltäviksi ja muita esteitä alitettaviksi - samalla kun häntä jahtaa jättimäinen, piikkirenkain varustettu tankki.

Ei hullumpaa, mutta kun kolme kierrosta on täynnä, olet varmasti jo umpitylsistynyt. Se taas ei lupaa hyvää useamman radan selvittämiselle lisähahmojen ja -ratojen avaamiseksi. Veikkaan kyllä, että kaikki hahmot olisivat kuitenkin hyvin samannäköisiä. Valitettavasti mikään tässä pelissä ei kiinnosta puolta tuntia kauempaa, mutta pidin Extreme Sprintistä silti hieman ja se on jo paljon enemmän kuin monista muista halpispeleistä. Erityisesti Kidz Hockeysta. Voi herranen aika.



Pelilaatikon mukaan tästä pelistä saa "varmasti monta tuntia toiminnantäyteistä hupia". Täytyy myöntää, että kyse oli enemmänkin minuuteista, mutta olenkin heikkona tällaisiin Afterburnerin tyylisiin peleihin, joten se ei ole mikään yllätys. Air Raid 3 on raiteilla kulkeva lentotaistelupeli varsin yksinkertaisilla taustagrafiikoilla, hyvin samannäköisillä vihollislentokoneilla, upealla omalla koneella (mikä onkin hyvä asia, sillä sitä pyrstöä tuijotetaan koko pelin ajan) ja yllättävän hyvillä efekteillä varustettuna. Se näyttää lähes paremmalta kuin Wiin Heatseeker, mikä on yhtä paljon solvaus Heatseekeria, kuin kehu tätä peliä kohtaan. Varsinkin kun ottaa huomioon, että Air Raid 3:n koko budjetti oli todennäköisesti muutaman dollarin vähemmän kuin mitä Heatseekerin kansikuvaan käytettiin.

Kuten Afterburnerissa, ohjuksia on rajallisesti, mutta konekiväärillä saa räiskiä vapaasti. Ohjukset lukittuvat kohteisiinsa, kunhan ne saa tähtäimeen. Toisin kuin Afterburnerissa, myös polttoaine kuluu, tuhottavia kohteita on joka tasossa tietty määrä (15) ja matkan varrella voi poimia bonuksia - lisäpisteitä, bensiiniä ja ohjuksia. Air Raid 3:ssa on myös pomotaistoja: parilla ensimmäisellä tasolla jättimäinen pommikone ampuu sikana ohjuksia kohti pelaajan pilottia. Touhu muistuttaa Capcomin 194x-sarjan pääpahiksia, mutta komeana 3D:nä. Makeeta.



Täsmälleen sama peli kuin Air Raid 3, vain lentokoneiden grafiikat on vaihdettu. Näin pelitesti eteni:

0-20 sekuntia - latausaika
21 sekuntia - pelin aloitus alkuruudusta
22-25 sekuntia - huvittuneisuutta siitä, että Air Raid 3:a on näin kierrätetty
26-28 sekuntia - huvittuneisuutta siitä, että kaksitasokone ampuu loputtomasti ohjuksia
29-30 sekuntia - epätoivoista virran sulkunapin etsimistä

Ne juonikkaat kelmit!



Eri konsoleilla on nähty lumoava ja ylväs sarja rekka-aiheisia pelejä, alkaen sellaisista ilonaiheista kuten Eighteen Wheeler ja Big Mutha Truckers, sekä tietenkin kaikkien aikojen klassikko tällä alalla - Big Rigs: Over the Road Racing ("You're Winner!"). Turbo Trucks on tämän erinomaisuuden jatkumon haiseva mätänevä raato. Sitä edustaa pelin joutava ohjaus, naurettavan alhainen vaikeustaso ja tuhannesti nähdyt ominaisuudet. Kunhan ensin päättää halajaako yksittäistä kisaa, grand prixiä tai aikakisaa, saa valita valikoimasta rekkoja, jotka näyttävät erilaisilta, mutta ovat käytännössä yksi ja sama menopeli.

Kisattavat radat ovat jonkin verran mutkittelevia, mutta vailla tiukkoja kurveja. Läpäisin koko pelin puolessa tunnissa ja jarrupoljinta painoin vain kerran vahingossa, kun koitin vaihtaa kuvakulmaa. Sitä ei muuten pysty vaihtamaan. Taustagrafiikkana esitetään hirmuisen suttuisia kaksiulotteisia puita metsäradoilla sekä lisäksi punaisia autiomaaratoja, joiden kaktuksiin on käytetty erinomaisen vähän taiteellisia lahjoja. Mainitsinko muuten, että tieltä poistuminen ei hidasta rekan vauhtia lainkaan, ellei satu törmäämään kiveen, puuhun tai kaktukseen?

Muiden kuskien tekoäly on melko simppeliä, vaikka myöntää täytyy, että pelin läpäisyn aikana ne saivat minut kiilattua tieltä kaksi tai kolme kertaa. Syynä ei kyllä ollut pelin haastavuus, vaan oma kokeilunhaluni jonkinlaisen viihdearvon löytämiseksi tylsyyden keskeltä. Iloa sai mm. siitä, että auton resetointi Select-napilla tipauttaa kisaajan hyvin suurella todennäköisyydellä takana tulevien päälle. Mieleen palautuivat muistot Vice Cityn ajoneuvo-cheatistä, ah...

Joten - ei haastetta nimeksikään, rujot grafiikat ja mini-mini-minimaaliset ominaisuudet. Amateur -kisan voittaminen avaa Semi-Pro -kisan, sen voittaminen avaa Pro-kisan ja King Cobra -rekan ja jos senkin selvittää, saa 'Salaisen Rekan' (oooo!), joka on yhden aloitusrekan musta versio. Salaisella rekalla kisaamisessa on myös bonus - jos sillä voittaa Pro cupin ensimmäisen kisan, koko peli kaatuu, mikä on huikeaa. Niinkuin muissakin näistä halpispeleistä, musa on ihan mukavaa, tosin sitä on vain yhden kappaleen verran. Tästä johtuen kolmen tai neljän kisan jälkeen Mute-nappi helisee ja stereoista alkaa tulvia Godspeed You Black Emperor -poppoon taidetta. Ainakin, jos olet minä.

Pelejä saatavilla Lidl-kaupoista, valikoima vaihtelee myymälöittäin. Hinta 11,95/kpl

Teksti: Christopher Coleman

Käännös: Manu Pärssinen

Ensi viikolla sukellamme Anttilan ja Citymarketin alelaareihin. Luvassa on jättimäisiä bikinitypyjä, zombieita jyräävä ambulanssi ja muuta täysin normaalia B-pelitoimintaa.