Tällä kertaa listasunnuntai on vielä subjektiivisempi kuin koskaan aiemmin. Paljastamme pelejä ja laitteita, joihin sijoittamista toimitus katui joko välittömästi kokeilun jälkeen tai ainakin hyvin pian. Lukijat saavat taas osallistua kommenteissa!




Oppitunti 1: Älä usko markkinointimateriaalia. Burning Rubber (Amiga, 1993) näytti ennakkokuvissa Lotus Esprit -pelien veroiselta rallilta, jossa oli kasapäin oikeita autoja ja taustatarinana laittomat autokilpailut ympäri maailmaa. Ennakkotilaus sisään, pitkä odotus... ja lopulta saatiin kyhäelmä, joka onnistui lähinnä yhdistämään kurjan grafiikan onnettomaan pelituntumaan ja alkoi toistaa itseään jo ensimmäisellä pelikerralla. Edes näyttävä State of the Art -demosta apinoitu intro ei peliä pelastanut.



Oppitunti 2: Vaikka peli näyttää samalta, se ei ole sama. Checkered Flag (Atari Jaguar, 1994) oli kovasti Virtua Racingin oloinen kolmiulotteinen kilpa-ajo. Siis noin päällisin puolin. Se oli myös tajuttoman hidas, ohjaukseltaan kelvoton ja pelitiloiltaan mielenkiinnoton viritys, josta artikkelin kirjoittaja maksoi lähes 600 mummonmarkkaa (olemattomista lukiolaisen tuloistaan). Hampaat irvessäkään tästä ei irronnut paria iltaa enempää hupia.






Oppitunti 3: Katso ruutukuvat tarkkaan. GTA 2 (PC, 1999) on pelinä ihan ok, mutta pettymys liittyi aihepiirin valintaan. Alkuperäisessä GTA:ssa viehätti sijoittuminen nykypäivään, GTA 2:n kansikuva ja alkuintro lupasivat nekin roisia menoa nykypäivän Yhdysvaltoja muistuttavissa maisemissa. Opintotuilla ostetun pelin latauduttua oltiinkin tulevaisuudessa, jossa kaikki oli harmaata. Vihaan harmaata tulevaisuutta. Kostona jätin pelin kesken.




Tämän pelin pilasi Commodore 64:n huonoista ominaisuuksista huonoin - kasettiasema. Paketti lupaili marsipaanimiestä ja Godzillaa maailman eri metropolien kimpussa, mutta kasetin edestakainen kelailu tuotti aina vain sen hyttyshirviön ja saman, tylsän ympäristön.




Manu oli ensimmäisellä Amerikanreissullaan innoissaan, kun sai tavoitellun uutuuskonsolin melkein julkaisupäivänä ja halvempaan hintaan... Innostus himmeni, kun GT Advance -peliä ei pystynyt pelaamaan edes Pennsylvanian auringon alla ostamatta lisävalohärppeitä.




Tämä peliohjain näytti tosi hienolta paketissa ja tuntui hyvältä käteenkin. Vasta tunnin koepeli paljasti (oston jälkeen, tietenkin), mikä laitteessa oli vikana: huonosti hiotut saumat nirhasivat sormitaipeeseen ikävän jäljen. Koska laastarin kanssa pelaaminen oli työlästä, laite jäi pölyyntymään.