Microsoft Flight Simulator -sarja on kokenut monia vaiheita yli 40-vuotisen historiansa aikana. Loppuvuodesta julkaistava MSFS 2024 on ketterästi suurin, komein ja kaunein lentosimulaattori koskaan, mutta herkkua ja hienoutta löytyy myös sen pinnan alta.



Microsoft esitteli tulevaa simulaattoriaan Yhdysvaltain Arizonassa järjestetyssä simulaattorijuhlassa. Miksi Arizonassa, miksi keskellä ei-mitään olevassa 600 ihmisen kyläpahasessa? Ei voi oikein tietää. Simulaattorisarjan 40-vuotisbileet sentään olivat Evergreen Aviation & Space Museumissa, jossa nököttää muun muassa Spruce Goose – valitettavasti ne kinkerit jäivät meikäläiseltä väliin. Nyt matka vei lähemmäs 30 asteen ulkolämpötiloihin ja amerikkalaisittain hyytävästi ilmastoituihin kokoustiloihin, joissa kansainväliselle medialaumalle esiteltiin vallan mainion simulaattorisarjan tulevaa versiota. Mutta olihan siellä jännää ja erikoista. Vähemmän yllättäen Grand Canyon oli myös vahvasti esillä simulaattorissa.

Joristaan ensin joutavia. Olen rakastanut lentosimulaattoreita jostain vuodesta 1985/1986 lähtien. Toki erilaisia lentopelejä oli tullut pelailtua eri alustoilla, aina Snoopy and the Red Baronista (1983, Atari 2600) lähtien. MicroProsen F-15 Strike Eagle (1984/1985) kuitenkin vei sydämeni. Sotalentojen suorittaminen muun muassa Libyan ja Persianlahden taivailla aikansa huippuhävittäjällä tuntui hämmästyttävän haastavalta, koukuttavalta ja hienolta. Viivasuora horisontti, yhdellä värillä kuvattu taivas ja toisella kuvattu maa/meri riittivät täydelliseen immersioon.


Ja katsokaa missä me olemme tänään:


Mitä tähän voi sanoa muuta kuin, että kyllä on niin ihanan kaunista. Ja kun asiat ovat yhtä nättiä myös siellä pinnan alla.



MSFS 2024 on oikeastaan omituinen luomus. Se on jatkoa pelisarjalle, jonka Microsoft jo kertaalleen tappoi. Kuka liekään ollut päätöksen takana, mutta suuryhtiö pisti simulaattoristudio Aces Game Studiosin lihoiksi vuonna 2009, 15 vuotta sitten. Päätöksen järjellisyyttä ei voi pieni ihminen ymmärtää. Flight Simulator kun kuitenkin oli genrensä kingi ja myi tasaisesti miljoonakaupalla vuodesta toiseen.

Kaikeksi onneksi Microsoftilla työskentelevä Jörg Neumann sai 2010-luvun puolenvälin jälkeen luvan yrittää uudelleen sen jälkeen, kun jokseenkin aikaansa edellä tai pikemminkin täysin väärälle kohdeyleisölle tehty mikromaksusimulaattori Microsoft Flight oli kuopattu. Vuonna 2012 julkaistu ja jo 2014 hylätty Flight oli yritys tehdä uudenlainen pikkusimulaattori, jonka perusversio olisi täysin ilmaiseksi ladattavissa. Se oli ihan kiva, mutta mikromaksuilla ostettavat lisäkoneet eivät miellyttäneet simukansaa. Samaan aikaan Microsoft luopui myös silloisesta Games for Windows Marketplace -latauskaupastaan. Onnettomien tähtien alla syntynyt peli siis.

"Muutama vuosi Flightin hautaamisen jälkeen aloimme tehdä uutta simulaattoria kolmen tai neljän kaverin porukalla. Teimme simulaattoripohjan ja lensimme koneillamme paikasta toiseen. Tai alussa siis kahden paikan väliä. Se toimi todella hyvin, olimme kovin ylpeitä luomuksestamme. Sitten saimme luvan kasvattaa siitä kokonaisen uuden pelin. Mutta tarvitsin tiimin, joka voisi tehdä sen. Niinpä aloin etsimään tiimiä, jolla olisi kykyä ja halua tehdä jotain uutta. Asobolla oli hyvä teknologiapohja, yhtiön toimitusjohtaja oli itsekin ohjelmoija ja olin heistä todella vaikuttunut. He eivät olleet peloissaan uusista haasteista tai teknologioista, ja olivat muutenkin hyviä tyyppejä”, Neumann muistelee.

"Teimme heidän kanssaan prototyypin vuonna 2016 ja sehän toimi hyvin. Siitä aloitimme työt tosissaan. Mutta olihan se valtava urakka neljässä vuodessa tehtäväksi. Meitä oli alussa yhteensä 150 ihmistä, ja meillä oli aivan liikaa asioita opittavaksi. Asobolaiset eivät olleet mallintaneet koskaan lentokoneita, ja nyt heidän piti tehdä 30 lentokonetta."

Jörg onkin nojannut simulaattoriprojektin aikana vahvasti kumppanuuksiin. Kaikkea ei pidä tehdä itse, vaan haetaan apua ja oppia sieltä, mistä sitä saa - tai mistä otetaan yhteyttä ja tarjotaan apua. Ja apua Flight Simulator -tiimi on saanut roppakaupalla.

"Kun olemme ottaneet yhteyttä eri tahoihin ja kysyneet, että haluaisivatko he olla mukana projektissa, niin kaikki ovat olleet aivan innoissaan ja auttaneet."

150 hengen tiimi onkin kasvanut jo 800 ihmiseen. Asobolla itsellään simulaattoria työstää 200 henkilöä, siihen päälle Microsoftin simuväki ja varsinainen armeija kehittäjäkumppaneita - kokonaiset 25 ulkopuolista yritystä. Kumppanit työstävät simulaattoriin tiettyjä komponentteja. Esimerkiksi suuri osa world update -laajennuksista on kumppanien käsialaa.



Samoin soveliaat osat simulaattoriin tarvittavien tietojen keräämisestä hoituvat ulkopuolisten toimesta, joskus yllättävilläkin tavoilla. Esimerkiksi lentoesteistä ei ole olemassa yhtään maailmanlaajuista virallista tietokantaa, mutta eräs harrastajayhteisöpä kokosi niistä dataa aivan muuten vain. Ja kas kummaa, ryhmä oli kovin mielissään, kun Microsoft otti yhteyttä tiedustellen josko heitä kiinnostaisi yhteistyö ja datan käyttäminen simulaattorissa. Toisaalta Jörg totesi myös, ettei helikopterien laskeutumisalustoista ollut niistäkään yhtenäistä kansainvälistä tietokantaa. Tiedot olivat hajallaan loputtoman monissa tietokannoissa, joista monissa roikkui yhä jopa 70 vuotta vanhoja tietoja. Niinpä simulaattoritiimi joutui keräämään, koostamaan ja siivoamaan tietoja, jotta peliin saataisiin järjellinen ja ajanmukainen kokoelma paikkoja, joihin helikoptereilla voidaan laskeutua luvallisesti, olivat ne sitten öljynporauslauttoja tai hotellien kattoja.

"Ja me myös annamme takaisin. Tämä ja moni muu keräämämme tieto julkaistaan takaisin yhteisölle open sourcena niin, että muutkin hyötyvät meidän datastamme."

Varsin kunnioitettavaa. Vaan mitäs se peli mahtaakaan tarjota?



MSFS2024 tuo muassaan roppakaupalla pelillisyyttä, siis sen vanhan simulaattoripohjan kaveriksi. Pointti on ollut laajentaa pelin kattavuutta ja tarjota lentokansalaisille myös helpommin nautittavaa, pelillisiä tavoitteita tarjoavaa sisältöä. Näistä tärkeimmäksi voi nostaa uratilan. Uudet pelitilat eivät vie vanhasta hiekkalaatikkolentämisestä mitään pois, vaan ovat uusia vaihtoehtoisia tapoja lentää.



Digitaalisen turistin päämäärättömyys ja rajaton tekeminen eivät välttämättä maita kaikille, joten uratilassa avoimeen hiekkalaatikkoon tuodaan valinnaista tavoitteellista tekemistä. Toki siinä on määrättyä haastetta, sillä uratilan täytyy tarjota mielekästä tekemistä niin vihreämmille tulokkaille kuin 40 vuotta simulaattoreita lentäneille veteraaneille.

Pelaaja aloittaa ilmailu-uran lupsakkaasti ensitekijöistä. Nyt ei noustakaan poukkoilemaan ilmaan miten sattuu, vaan alkuun tämän täytyy vakuuttaa lennonopettajansa kyvyistään. Ei hyväksyttyä lentosuoritusta, ei lentolupakirjaa. Uransa voi aloittaa aika lailla mistä vain maailmalla, vaikkakaan ei nyt aivan pienimmiltä korpikentiltä. Mutta jos mielit olla kaupallinen lentotoimija Tampereella, Oulussa tai Iisalmessa, niin siitä vain, ura alkuun. Mentori neuvoo ja auttaa. Ensimmäisillä lennoilla käytössä on toki vain pieni lentokone, mutta osaamisen ja rahatilanteen kehittyessä tilanne toki elää.



Uratilassa osaamista kehitetään roolipelimäisesti toteutetun kykypuun kautta, jossa uudet taidot ovat aina vain vaativampia lupakirjoja. Niiden myötä pelaaja voi lentää monimutkaisemmissa tehtävissä ja monipuolisemmalla konevalikoimalla. Renkinä ollaan pitkään, kunnes taskussa on rahaa oman ja omien lentokoneiden ostamiseen. Ja jos hyvin käy, niin rahaa tulee enemmän kuin menee. Jos huonommin käy ja konkurssi iskee, niin no, aina voi palata rengin hommiin.

Ammatillinen polku etenee pelaajan mieltymysten ja valintojen mukaan. Siinä sivussa suoritellaan vaikka mitä: tehtäviä on heti alkuunsa noin kahdesta kolmeen miljoonaan ja niitä sekä luodaan että generoidaan lisää. Luvassa on matka- ja kuljetuslentoja, nähtävyyslentoja, laskuvarjohyppääjien nostelua taivaalle, etsintää ja pelastelua, mainoslakanoiden hilaamista taivaalla yleisön edessä ja niin edelleen. Mitä nyt vain eri lentolaitteilla voidaankaan suorittaa, mielikuvituksellisemmin tai ihan oikeaa elämää lainaillen, pikku lentelyistä pitkiin haasteisiin saakka.



Uralentojen suorittamisen taso on ihan vapaasti valittavissa: hupsuttelulentäjä varmaankin vain haluaa nousta koneeseen ja ponkaista töihin. Tosikompi tekee ensin lentosuunnitelman tai muokkaa valmista ehdotusta mieluisekseen, sen jälkeen koneelle tehdään walkaroundi, otetaan pitotinsuojukset pois ja käydään läpi tarkistuslista. Varsinaisen tehtävän pisteytys ja palkkio mitataan lennon oikeaoppisuuden ja tehtävän suorituksen mukaan. Kun on tarpeeksi arvostettu ammattilaislentäjä, niin erikoistehtäviäkin putoilee tarjolle.

Omien koneiden omistaminen on tietysti mukavaa, mutta onhan niistä stressiäkin. Huolto ja korjaukset maksavat rahaa - revittely ja törttöily vaurioittavat konetta. Eli ollaan siis nätisti siellä ulkona, eikä vedetä turhaa geetä ja rikota rakenteita.

Asobon luova ohjaaja David Dedeine avaa myös simulaattorin muuta uutta pelillistä sisältöä. Tarjolla on esimerkiksi challenge league, jossa lentäjille tarjotaan viikoittain uusia haasteita. Esimerkiksi tapahtumassa otimme kollegoiden kanssa mittaa lentämällä Rally Race –pelitilassa F/A-18E Super Hornet -hävittäjää Grand Canyoniin rakennetulla radalla. Vaikka nyt lensimmekin rataa lähiverkon kautta samassa huoneessa olevien lentoveljien kanssa, niin kyllä siinä jo tiettyä kilpailullisuutta löytyi samoin tein. Montako sekuntia nopeammin tuokin lensi? Vai olin kolmanneksi nopein, no perskalamaakarit, kyllä minä saan tästä vielä monta sekuntia nipsaistua. Tosikot voivat tietysti opiskella reittiä etukäteen karttatilassa ja yrittää uudelleen niin monta kertaa kuin mitä vain viikossa ehtii lentää.



Toinen challenge-haaste oli vekkuli matalalentotehtävä A-10-rynnäkkökoneella. Tom Clancyn hehkuttama "Pahkasika" luotiin aikoinaan torppaamaan Puna-armeijan ryntäystä Eurooppaan kolmannen maailmansodan syttyessä, mutta kyllähän sillä lentää ihan mielellään ilman aseitakin. Matalalennossa pelaajalle rajataan vapaa hiekkalaatikko, jossa täytyy lentää määrämatka alkupisteestä kohteeseen saakka - ja mitä alempana, sitä parempi. Toki nopeasta suorituksestakin saa pisteitä, mutta vielä enemmän niitä ropisee, jos koneen pohja on täynnä puunlatvoja ja pusikkoa. Eli tiukkaa kurvailua äärimmäisen matalalla, maaston alimpia muotoja seuraten ja samalla ennakoiden etusektorista saapuvaa maastoa. Lystiä hommaa, kun se on niin himpskatin nättiäkin. Mutta simun grafiikkapuolesta sitten toisessa jutussa.



Uutta ihanaa löytyy myös World Discovery -tilasta, jossa pelaajia lennätetään tutustumaan erilaisiin upeisiin kohteisin, mitä Maapallolta vain löytyy. Ikonisia nähtävyyksiä voi nyt ihailla näkökulmista, joita tavalliset turistit eivät näe, sillä pelaajalle on varustuksenaan kamera ja tehtävänään ottaa kohteista huikeita valokuvia. Kuville määritellään erilaisia bonustasojakin - kiva jos saat kuvan Gizan sfinksistä, mutta vielä kivempi, jos saat kuvan otettua tietystä kulmasta auringonkilon hohtaessa muinaisegyptiläisen upeuden takaa. Tämä pelaakin mukavasti lentosimulaattorin maailmanmatkaaja-olemuksen kaverina, sillä MSFS 2020/2024 ovat mitä parhaimpia virtuaalimatkailijasimulaattoreita ja stressinlieventäjiä. Olen itsekin käyttänyt MSFS:ää apuvälineenä tutuakseni maailmankohteisiin, joihin olen aikeissa matkustaa tai joissa olen käynyt. Missäs täällä olikaan mitä ja tuostakos minä silloin kuljin? Ja mikäpä sen upeampaa kuin fantasioida niistä kohteista, joihin nyt vain ei ikinä tule pääsemään. Niitä simulaattori meille tarjoilee, niin upeana kattauksena.



Jatkamme Microsoft Flight Simulator 2024:ään syventymistä juttusarjan seuraavassa osassa. Siellä on luvassa muun muassa lentomallipulinaa ja yhteisöllisyyttä. Simulaattori itse julkaistaan PC:lle ja Xboxille loppuvuodesta.

Teksti ja kuvat: Jukka O. Kauppinen

Lisätietoja: https://www.flightsimulator.com/microsoft-flight-simulator-2024/