Tämän viikon listasunnuntaissa tarkastelemme laitteita, jotka olivat aikaansa edellä... useimmiten aivan liikaa.

Sega Saturn NetLink


Pelikonsoli, jossa on modeemi ja nettiyhteys, kuulosti 90-luvun puolivälissä lähinnä scifiltä. Ja sitä se käytännössä olikin, sillä käytännössä mikään peli, etenkään PAL-alueella, ei tukenut minkäänlaisia verkkotoimintoja. Kalliihkon paketin ostajan iloksi jäi verkkosivujen selailu ja irkkaaminen kankeasti toimivalla ohjelmistolla.

Atari Jaguarin virtuaalikypärä


Virtuaalitodellisuus oli Lawnmower Manien ja muiden myötä erittäin kova juttu. Atari Jaguar taas ei ollut, joten tällainen kypärä suunniteltiin nostamaan kissaeläimen osakkeita konsolikisassa. Muutama kappale valmistuikin, mutta edustajien kovaääninen mainonta kuluttajille meni kyllä hukkaan. Tämän jälkeenkin vastaavanlaisia kypäriä on nähty muutamien epäonnisten laitteiden aisapareina.

Philips CD-i


CD-ROM oli tulevaisuutta, ja Philips aikoi ottaa siitä kaiken irti. Ajatus siitä, että CD-i:stä olisi tullut uusi olohuoneiden viihdelaite, ei ehkä ollut täysin älytön, mutta toteutus kyllä oli. Kalliilla hinnalla sai kotiinsa tekniikkaa, joka oli vain vähän jäljessä tuon ajan kotimikroista, ja aivan takuulla riittämätön "multimediaan", mitä se sitten tarkoittikin.

GameLine


Kovin moni nuoremmista lukijoista ei varmaan tiennyt, että Atari 2600:lle oli saatavana jo 1980-luvun alussa systeemi, jolla sai ladattua haluamansa pelin puhelinlinjaa pitkin koneeseen (Mattel Intellivisionille samanlainen ratkaisu toimi kaapeli-tv:n kautta). Maksua vastaan ladattu peli toimi 5-10 kertaa, jonka jälkeen se piti aktivoida uudelleen tai vaihtaa toiseen. Huomioiden Atari-pelien keskimääräisen kiinnostavuuden, tämä ei ollut iso haitta. Systeemi valitettavasti kuoli vuoden 1983 videopeliromahdukseen, mutta tekniikka jäi elämään. Myöhemmin samanlaista systeemiä tarjoilivat niin Sega kuin Nintendokin.

Nuon


Eikö olisikin hienoa, jos kodin DVD-soittimella voisi pelata myös pelejä? Tätä mieltä oli VM Labs, joka esitteli Nuon-teknologiansa laitevalmistajille tämän vuosituhannen alussa. Yksinkertainen laajennus normaalin DVD-soittimen tekniikkaan mahdollisti CD-levyjen visualisoinnin, DVD-videon pehmeän kelaamisen ja jopa kolmiulotteiset pelit. Ainakin Samsung ja Toshiba esittelivät formaattia käyttäviä soittimia, mutta ostava yleisö ei lämmennyt. Pelejä ehti ilmestyä vain kahdeksan kappaletta, Nuon-parannuksia tukevia leffoja neljä. Häröguru Jeff Minter oli projektissa mukana.

Microvision


Vaikka Nintendo GameBoy olikin pitkään kaikkein suosituin kannettava pelikone ja jo sitä ennen Nintendo hallitsi markkinoita Game & Watcheillaan, ensimmäinen oikeasti kannettava, vaihdettavia pelejä käyttänyt pelikonsoli oli Milton Bradleyn tekosia vuodelta 1979. Pelien valikoima ulottui yksinkertaisesta simppeliin, kuten odottaa saattaa, ja kalliihko sekä erittäin särkyvä laite jäi harvain herkuksi.