V2.fi pelasi: Metroid Prime Remastered
Tutulla oudolla planeetalla
Kun muistelen Gamecubelle aikanaan julkaistua Metroid Primea (joko siitä on muka yli 20 vuotta?), ensimmäinen havainto on aivojen sopukoista kantautuva äänimaailma musiikkeineen, sekä tunne siitä, että ollaan oikeasti vieraassa maailmassa seikkailemassa. Kun Metroid Prime julkaistiin, V2.fi:tä ei ollut vielä olemassa, joten en voi tässä viitata vanhaan arvioon. Peli on kuitenkin monelle tuttu, ehdoton klassikko, joten keskitytään siihen, miltä toiminta Primellä maistuu nyt ja mitä uusioinnissa on uutta.
Kyseessähän oli ensimmäinen peli, jossa tuttujen Metroidien sivunäkymästä siirryttiin enimmäkseen Samuksen kypärän sisuksiin. Aiempia osia enemmän panostettiin myös maailman rakennukseen sekä vähän myös pelin tarinaan ja myöntää täytyy, että Samus-fani minusta tuli vasta tämän pelin myötä. Pelimekaniikat ovat ehkä nykyisillä metroidvanioiden kyllästämillä markkinoilla perinteisen tuntuista puzzle-setvintää, tutkimista, uusien ominaisuuksien hankkimista ja uudelleen tutkimista, loikintaa sekä scifi-toimintaa, mutta toki se ei niin perinteistä ollut vielä vuonna 2002. Ja jotenkin Metroid Primessa on se jokin oma fiiliksensä.
Tämän vuoden helmikuussa Tallon IV -planeetan sokkeloihin päästiin siis Switchillä, pitkän odotuksen ja useiden vuosien huhuilujen jälkeen. Kuten tiedämme, remastereissa voidaan mennä sekä metsään, että suoriutua niistä kunnialla, alkuperäistä kunnioittaen ja parantaen - tai vähintäänkin pysyen samalla tasolla. Retro Studiosin apuna uusioinnissa oli Iron Galaxy, joka on ollut tänä vuonna saanut kyseenalaista mainetta surkeana saapuneesta The Last of Us Part I:n PC-versiosta (arvio täällä). Onneksi Nintendo on Metroidin kanssa pitänyt laatuvaatimukset korkeina.
Metroid Prime oli aikanaan näyttävä peli ja remasterointi on tehty sen tyyli ja tunnelma säilyttäen, vaikka kaikkea on viilattu uuteen resoluutioon, höystetty uusilla efekteillä ja koristeltu uusilla yksityiskohdilla. Uutta on myös vapaampi kahden tikun ohjausjärjestelmä, joka saattaa tuntua vähän oudolta, mikäli alkuperäinen lukinta-pyörintä on jäänyt jumittelemaan selkärankaan. Itselleni se oli kuitenkin juuri se piste i:n päälle, joka saattoi saada minut pitämään Remasteredista jopa vähän originaalia enemmän. Paljon muuhun ei ole koskettu, eikä ole tarvinnutkaan.
Veikkaan, että olisin alkanut alkuperäiselle Metroid Primelle neljä tähteä ja muutamasta nykyään vähän vanhalta kalskahtavasta mekaniikasta huolimatta uusioversio ansaitsee saman tähtimäärän. Nostalgian kolkuttelulla rintapielessä voi olla asiaan osuutta, mutta vaikka sen jättäisi huomioimatta, kyseessä on uusillekin pelaajille tunnelmallinen, Nintendo-laadulla hiottu Switch-seikkailu, jonka maailmaan uppoutuu.
Kyseessähän oli ensimmäinen peli, jossa tuttujen Metroidien sivunäkymästä siirryttiin enimmäkseen Samuksen kypärän sisuksiin. Aiempia osia enemmän panostettiin myös maailman rakennukseen sekä vähän myös pelin tarinaan ja myöntää täytyy, että Samus-fani minusta tuli vasta tämän pelin myötä. Pelimekaniikat ovat ehkä nykyisillä metroidvanioiden kyllästämillä markkinoilla perinteisen tuntuista puzzle-setvintää, tutkimista, uusien ominaisuuksien hankkimista ja uudelleen tutkimista, loikintaa sekä scifi-toimintaa, mutta toki se ei niin perinteistä ollut vielä vuonna 2002. Ja jotenkin Metroid Primessa on se jokin oma fiiliksensä.
Tämän vuoden helmikuussa Tallon IV -planeetan sokkeloihin päästiin siis Switchillä, pitkän odotuksen ja useiden vuosien huhuilujen jälkeen. Kuten tiedämme, remastereissa voidaan mennä sekä metsään, että suoriutua niistä kunnialla, alkuperäistä kunnioittaen ja parantaen - tai vähintäänkin pysyen samalla tasolla. Retro Studiosin apuna uusioinnissa oli Iron Galaxy, joka on ollut tänä vuonna saanut kyseenalaista mainetta surkeana saapuneesta The Last of Us Part I:n PC-versiosta (arvio täällä). Onneksi Nintendo on Metroidin kanssa pitänyt laatuvaatimukset korkeina.
Metroid Prime oli aikanaan näyttävä peli ja remasterointi on tehty sen tyyli ja tunnelma säilyttäen, vaikka kaikkea on viilattu uuteen resoluutioon, höystetty uusilla efekteillä ja koristeltu uusilla yksityiskohdilla. Uutta on myös vapaampi kahden tikun ohjausjärjestelmä, joka saattaa tuntua vähän oudolta, mikäli alkuperäinen lukinta-pyörintä on jäänyt jumittelemaan selkärankaan. Itselleni se oli kuitenkin juuri se piste i:n päälle, joka saattoi saada minut pitämään Remasteredista jopa vähän originaalia enemmän. Paljon muuhun ei ole koskettu, eikä ole tarvinnutkaan.
Veikkaan, että olisin alkanut alkuperäiselle Metroid Primelle neljä tähteä ja muutamasta nykyään vähän vanhalta kalskahtavasta mekaniikasta huolimatta uusioversio ansaitsee saman tähtimäärän. Nostalgian kolkuttelulla rintapielessä voi olla asiaan osuutta, mutta vaikka sen jättäisi huomioimatta, kyseessä on uusillekin pelaajille tunnelmallinen, Nintendo-laadulla hiottu Switch-seikkailu, jonka maailmaan uppoutuu.
Keskustelut (1 viestiä)
14.04.2023 klo 13.44