Vuonna 2016 julkaistu tiimiräiskintäpeli Overwatch on elänyt pitkän tien. Aikanaan varsin lyhyellä kehitysajalla yhteen kyhätty verkkoräiskintä syöksyi kertaheitolla räiskintäpelien kuningasluokkaan, mutta matkan varrelle on mahtunut myös alamäkiä. Pelin uusi aikakausi alkoi 4. lokakuuta, kun tuttu Overwatch muuttui muotoon Overwatch 2.



Oma taipaleeni Overwatchin parissa alkoi varsin aikaisin, betatestasin näet tulevaa räiskintäpeliä V2.fi:lle jo vuoden 2015 marraskuussa. Seuraavan vuoden kesällä pelin arvostelun hoiti kuitenkin toinen kirjoittaja, minä taas arvioin samalla viikolla julkaistun Battlebornen. Sarjakuvamaista karkkigrafiikkaa ja erikoiskykyisiä sankareita sisältävä Battleborn autioitui jo ilmestymiskuukautensa aikana, ja poistui parissa vuodessa lopullisesti kauppapaikoilta. Syy autioitumiseen? Tietysti Overwatch, joka sisälsi sarjakuvamaista karkkigrafiikkaa ja erikoiskykyisiä sankareita, ja oli kaiken lisäksi aivan tajuttoman upea peli. Overwatchin alkutaival oli yhtä fanfaaria toisensa perään. Upea ulkokuori sai ihmiset ihastumaan paitsi peliin, myös maailmaa ja hahmoja syventäviin animaatiolyhäreihin sekä sarjakuviin. Eri sankarit olivat mielikuvituksellisia sekä hauskoja pelata, ja pelattavuuskin oli sanalla sanoen huippuluokkaa. Edes pelin sisältämät loot boxit eivät olleet vielä yhtä iso kirosana kuin nykypäivänä.


Horisontissa näkyi tietysti tummia pilviä. Kuten kaikkien verkkoräiskintöjen kohdalla, myös Overwatchia muokattiin jatkuvasti: yhdellä viikolla valitettiin robotti-Bastionin ylivoimaisuudesta ja tasapainoa hiottiin yhteen suuntaan, toisella viikolla viha kohdistui Symmetran lukkiutuvaan säteeseen – ja balanssia rukattiin toiseen suuntaan. Uuden sisällön, kuten sankareiden ja karttojen, julkaisemisessa ei turhia kiirehditty, mikä herätti sekin tuohtumusta. Pelaajia katosi ja skandaalejakin syntyi: Activision-Blizzardin ympärillä jo vuosia pyörineet häirintäsyytökset ryöpyttivät yritystä, eikä Overwatchia helpottanut että yksi pelin sankareista oli nimetty häirinnästä syytetyn pelintekijän mukaan. Sittemmin hahmon nimi on muutettu.


Henkilökohtaisesti olin ehtinyt jo jättää Overwatchin historiaan. Vaikka pelikellosta löytyy satoja tunteja sankariräiskintää, mikään peli ei viihdytä loputtomasti. Häirintäsyytökset tuntuivat viimeiseltä naulalta kuolevan pelin arkkuun, ja Overwatch oli helppo jättää taakse. Edes Overwatch 2:n lähenevä ilmestyminen ei herättänyt suuria tunteita, vaikka vuosia aiemmin julkaistu traileri synnyttikin pieniä toivonkipinöitä. Lupaus monipuolisesta PvE-sisällöstä tuntui juuri siltä, mitä Overwatchin rikas maailma kaipasi. Nyt kun Overwatch 2 vihdoin julkaistiin, mitä pelaajat saivat käsiinsä?



Päivityksen myötä normaalihintainen peli muuttui ilmaispelattavaksi. Kuten monet kilpailijansa, Overwatch on nyt kaikille ilmainen F2P-verkkoräiskintä (free to play), joka kerää tuottoa kausipasseilla ja kosmeettisilla tavaroilla. Loot boxeista on siis päästy eroon, mutta ikäväkseni on todettava, ettei rahastuksen maku ole kadonnut minnekään; päinvastoin, rahastus maistuu entistäkin enemmän. Vaikka loot boxit ovat omanlaisensa pelimaailman painajainen, hitaasti täyttyvät kausipassit eivät ole erityinen parannus. Yhden kauden (noin pari kuukautta) kestävä passi antaa parhaimmillaan pelaajalle 80 hitaasti täyttyvää tasoa, joista jokainen sisältää jonkinlaisen kosmeettisen tilpehöörin – olettaen, että pelaaja jaksaa pelata tarpeeksi avatakseen kaikki tasot. Kausipassin lisäksi lisäksi pelaaja voi hankkia tavaroita pelin kauppapaikalta, joskin hinnat ovat huimia: yksi skini saattaa maksaa jopa noin 20 euroa. Jos olet pelannut jotakin muuta F2P-verkkopeliä, kuten esimerkiksi Fortnitea, Fall Guysia tai Warzonea, tiedät kupletin juonen.


Kausipassiviha on osin henkilökohtainen, mutta kritiikki on validia. On tietysti painotettava, ettei ongelma kohdistu vain Overwatchiin, vaan on yhtälailla läsnä myös kilpailijoissa. Ongelma piilee siinä miten kitsaasti kausipassisysteemissä tarjotaan sisältöä, koska tarkoituksena on totta kai tuottaa rahaa: ilmaispelaajat tienaavat kokemuspisteitä viidesosan passin omistavia vähemmän, ja saavat kausipassin sisällöstä vain sen tylsimmän murto-osan. Jos haluaa saada koko passin sisällön käyttöönsä, kausipassi maksaa noin 10 euroa; raharikkaille on tarjolla myös 40 euron hintainen The Watchpoint Packin, jolla saa kausipassin, 2000 Overwatch-kolikkoa (pelinsisäistä valuuttaa noin 20€ edestä) sekä muutaman lisä-skinin.

Kyseessä ei onneksi ole mikään “pay 2 win” -tyylinen systeemi, missä rahalla voisi saada etulyöntiasemaa, sillä passin koko sisältö on puhtaasti kosmeettista. On silti ankeaa, että ilman selvää rahallista panostusta progressio on tuskallisen hidasta – ja hitaus on totta kai tietoinen valinta, että turhautuneet pelaajat kaivaisivat luottokorttinsa esille. Henkilökohtaista lisä-ärtymystä syntyy myös kausipassin pelaamiseen pakottavasta tunteesta: kun on kerran käyttänyt oikeaa rahaa kausipassin hankintaan, peliä on parempi myös pelata kun kausipassi on vielä voimassa. Muuten kausi ehtii päättymään, eikä käytetylle rahalle ole saanut edes vastinetta.


Overwatch 2:n kokemuspisteitä tarjoavien haasteiden vuoksi pelaamista ei kannata edes rytmittää omien fiilisten mukaisesti: jos haluaa saada suurimman hyödyn, peliä kannattaa pelata päivittäin vain pari tuntia, sillä päivittäishaasteiden täyttymisen jälkeen kokemuspisteiden ansaintavauhti tippuu rajusti. Jos olet ihminen jolla ei ole arkisin aikaa pelata, mutta tykkäät syventyä viikonloppuisin, saat vain murto-osan kokemuspisteistä.



Overwatch 2:sta on vaikea kutsua täysiveriseksi jatko-osaksi. Kyseessä on ennemminkin pelin seuraava luku tai versio, Overwatch 1.5: The Overwatchening. Jos olet välttynyt kaikelta peliin liittyvältä infolta, kerrottakoon että Overwatch 2 sisältää varsin vähän mitään uutta: kyseessä ei ole edes suoranaisesti eri peli, sillä Overwatch 2 korvasi alkuperäisen Overwatchin. Alkuperäisen pelin omistajat saivat yhden uusista hahmoista automaattisesti pelattavaksi, ja aiemman pelin sisältö, kuten skinit ja emotet, siirtyivät Overwatch 2:een.


Kausipassin lisäksi pelissä on kolme uutta sankaria. Määrä on varsin vähäinen, sillä pelissä oli jo entuudestaan noin 30 hahmoa. Uusissa hahmoissa ei ole sinällään mitään vikaa. Ympäriinsä liukuva Sojourn toimii hyvin samalla tavoin kuin Soldier 76, liikkuen ja ampuen nopeasti. Uusi australialainen tankki Junker Queen toi jatkuvasti mieleeni samalta alueelta kotoisin olleen Roadhogin: molemmat repivät ensin vastustajan luokseen, ja lasauttavat näitä haulikolla naamatauluun. Junker Queen on tosin reilusti vauhdikkaampi sankaritar. Japanilainen lääkintävahvistus Kiriko taas viilettää pitkin kenttää kuin pelin muut nipponilaiset. Uusien sankareiden lisäksi vanhoja hahmoja on uudistettu. Kilpiä ja stunneja on vähennetty ja vahingontekoa lisätty, mutta pääosin hahmot ovat jotakuinkin tuttuja. Esimerkiksi arktinen tutkija Mei ei enää jäädytä vihollisiaan, robottikoni Orisa taas on vaihtanut kilpensä keihääseen. Onko muutoksista innoissaan vai suruissaan riippuu pitkälti siitä, onko omaa suosikkia vahvistettu vai heikennetty.

Overwatch 2:sta löytyy myös uusi pelimuoto Push, joka on käytännössä glorifioitu versio köydenvedosta. Push on ihan miellyttävä lisä, mutta harmillisesti samalla on poistunut perinteinen Assault-pelimuoto, jossa yksi tiimi puolusti pistettä johon toinen hyökkäsi. Pushia ja muita jäljellä olevia pelimuotoja pelataan kuudella uudella kartalla. Lyhyen testauksen perusteella kartoista ei ole erityistä mainittavaa: Overwatchin kartat ovat aina olleet laadukkaita ja hyvin mietittyjä, eivätkä uusimmat joudu häpeämään olemassaoloaan.



Jos odottelet milloin tämä artikkeli alkaa puhua pelin pelaamisesta, joudut pettymään. Overwatch 2:n uudet asiat, eli ne jotka erottavat Overwatch 2:n ensimmäisestä pelistä, on kerrottu jo aiemmassa luvussa. Kolme uutta sankaria, vanhojen sankarien uudet kyvyt, muutama uusi mappi ja yksi uusi pelimuoto. Siinä se. Toki kaikkea on vähän viilattu ja muokattu, mutta muutokset ovat pääosin niin pieniä että kyseessä on sama, vanha peli. Yleisesti ottaen voi kuitenkin sanoa, että kokemusta on suoraviivaistettu: pelit ovat nopeatempoisempia, lyhyempiä ja helpommin omaksuttavia. Stunnien ja muiden erikoiskykyjen sijaan nykyisessä versiossa on painotettu enemmän puhdasta ammuskelua.


Yksi suurimmista eroista on tiimikoon pienentäminen kuudesta viiteen: vanhat tiimikokoonpanot muuttuivat käyttökelvottomiksi ja taistelukenttä selkeni kertaheitolla, kun areenalle mahtuu kerrallaan kaksi pelaajaa vähemmän. En totta puhuen pysty arvioimaan, onko muutoksella massiivista merkitystä pitkäaikaiselle nautinnolle, mutta ainakin toistaiseksi pelit ovat tuntuneet suoraviivaisemmilta – hyvällä tapaa. Jokaisen pelaajan merkityskin on kasvanut piirun verran.

Jos vaihtoehtoisesti odottelet, milloin kerron siitä alussa mainitsemastani PvE-sisällöstä jota Overwatch pahasti kaipasi, joudut pettymään vieläkin pahemmin. Toistaiseksi Overwatch 2 on yhä vain ja ainoastaan PvP-peli. Toki jatkossa tulee todennäköisesti olemaan samankaltaisia PvE-eventtejä kuin ennenkin (kuten Halloweenina kauhistuttanut Junkenstein’s Revenge sekä keväiset Archives-tarinat), mutta muuten PvE-sisältö julkaistaan “sitten joskus”. Näillä näkymin arvioitu ilmestymisaika on ensi vuonna.

Jos taas olet odottanut arvostelun yllärikäännettä, se tulee nyt: kaikista haukuista ja valituksista huolimatta Overwatch 2 on kokonaisuutena erinomainen verkkoräiskintä. Jokainen tekstissä mainittu huono puoli on täysin totta ja seison jokaisen nipotukseni takana 100% vakaumuksella: Overwatch 2:n uudet puolet ovat pitkälti turhauttavia (F2P:n rahoitustavat), poissaolevia (ensi vuonna saapuva PvE-sisältö) tai vähäisiä (uudet sankarit, kartat ja pelimuoto), mutta on tärkeää muistaa että Overwatch 2 on samanaikaisesti myös Overwatch, yksi tämän sukupolven vauhdikkaimmista ja värikkäimmistä räiskintäpeleistä. Kun suojaan tiimikavereitani Reinhardtin massiivisella energiakilvellä tai kimmotan Genjin katanalla vihollisen luodit takaisin lähtösuuntaansa, muistan miksi rakastuin Overwatchiin vuosia sitten.


Overwatch 2 on yhä Overwatch, ja pitkän taukoni jälkeen se riittää minulle varsin hyvin – ainakin toistaiseksi. En aio esittää, että uudistukset olisivat yksinään suurien kehujen – tai varsinkaan kokonaisen jatko-osan – arvoisia, mutta ne eivät myöskään pilaa kaiken pohjalla loistavan Overwatchin hekumaa.

Pallo on nyt Blizzardilla: vain aika näyttää, tuleeko Overwatch 2 saamaan tarpeeksi sisältöpäivityksiä että hintavat kausipassit ja Overwatch-kolikot voidaan oikeuttaa, vai vajoaako Overwatch 2 unohduksiin. Nykymuodossa pelille on mahdotonta antaa tähtiarvosanaa: pohjalla oleva peli ansaitsee edelleen sen 4½ tähden arvosanan, jonka alkuperäinen Overwatch sai V2.fi:n arvostelussa vuonna 2016, mutta toisaalta ne elementit jotka muuttuivat Overwatchin muuttuessa Overwatch 2:ksi eivät mitenkään kipua niin korkeisiin lukemiin.