Lähes kaikilta pelien keräilijöiltä löytyy komeroistaan Commodorea tai Nintendoa, mutta paljon on niitäkin, jotka haalivat talteen monille tuiki tuntematonta kamaa. Manu kaappasi kokoelmastaan kommentoitavaksi jälleen kaksi vähän tuntemattomampaa vekotinta.



Siitä voi olla monta mieltä, pitäisikö mitä moninaisimpia lasten opetuskäyttöön tarkoitettuja laitteita laskea pelikonsoleiksi, mutta yhtä mieltä pitää olla siitä, että kummallisuuden tunnusmerkit täyttyvät Sears Talking Computronissa.

Sears eli Amerikan Anttila brändäsi ja julkaisi suurimpina vuosinaan useitakin pelilaitteita. Jopa Atarin Pong julkaistiin ensin nimellä Sears Tele-Games, ja Japanissa julkaistu Atari 2800 -variaatio päätyi USA:ssa myyntiin nimellä Sears Video Arcade II. Talking Computron julkaistiin vuonna 1986, kun Amerikassa oltiin toipumassa videopelimarkkinoiden romahduksesta ja kotitietokoneet tekivät kauppansa – niillähän kun tehdään meidän Mikestä tai Marysta tulevaisuuden teknologiaguru, ja tällä Searsin masiinalla on hyvä aloitella!

Pientä, pienillä “levyasemilla” varustettua PC-tietokonetta muistuttavan laitteen nimen keskeinen sana on “Talking”. Laite siis juttelee robottiäänellä kun sen käynnistää ja kertoo, mitä pitää tehdä - ensin valitaan, mitä halutaan pelata ja sitten esimerkiksi arvaillaan kirjaimia. Computron kertoo “Yes, you are right”, jos osuu oikeaan ja ilmoittaa lopuksi pisteet sekä soittelee pienen sävelmän. LCD-näytölle mahtuu 10 punaisena hohtavaa merkkiä kerrallaan.Valitettavasti masiinaa pyörittävästä hongkongilaisesta teknologiasta ei tiedetä juuri mitään, vaikka internetharrastajat ovat laitteitaan aukoneet. Todennäköisesti se on kuitenkin kehittyneempi versio VTL Computron -laitteesta, jota Searsilla myytiin vuonna 1980.

Laitteen sisuksissa on valmiina 120 sanaa ja 19 peliä etupäässä lukemisen ja laskemisen opetteluun. Mukana on myös muutama melodioihin perustuva pikkupeli, tai sitten näppäimistöltä voi soitella lyhyitä sävelmiä huvikseen. Pelimoduuleja (eli kirjasia, joiden mukana tulee uusia sanapaketteja) Computronille julkaistiin neljä: Let’s Visit the Zoo, A Day to Bake, Rocket to Zenod sekä Dress Up and Theatre. Esimerkiksi eläintarhapelin mukana tulleesta kirjasta opeteltiin lukemaan ja samalla opittiin 100 uutta sanaa, joiden osaamista pääsi sitten testaamaan “Begins With”-, “Spelling Quiz”- sekä “Say It” -pikkupeleissä sekä muun muassa Hirsipuu-pelissä.

Kaiken kaikkiaan Computron oli vuonna 1986 kohtuullisen monipuolinen ja edistynyt “lapsen ensimmäinen tietokone”. Vastaavia myydään vielä nykyäänkin marketeissa esimerkiksi Muumi-läppäreinä ja toimintaperiaatteeltaan ne ovat hyvin samantyylisiä, vain toki kehittyneempiä.


Manu-muisto: Sears Talking Computron osui tutkalleni ensimmäistä kertaa joskus vuoden 2005 tienoilla, kun USA:n reissullani kolusin hyväntekeväisyys-kierrätyskeskus Goodwillia ja käteeni osui selvästi 80-lukulainen pelilaatikko, jonka sisältä löytyi pelimoduuli. Kyseessä oli Rocket to Zenod, ja vaikka Computronista minulla ei ollut hajuakaan, pitihän se 50 sentin hinnalla pelastaa. Laitteen hankin alkuvuodesta 2020 eBaylta, vaikka postikulut muodostuivatkin kolminkertaisiksi sen hintaan nähden.




Pandoran laatikon avaaminen ei ole historiallis-mystisesti ollut hyvä idea, mutta OpenPandoran käsikonsolin ja Linux-kämmentietokoneen hybridi kuuluu kummiin laitteisiin jo pelkästään sillä perusteella, että sen ovat tehneet ja toteuttaneet intohimoiset harrastajat. Pandora-konsolin historia alkaa Game Park GP32 -käsikonsolista, johon syvennyimme jo aikaisemmin. Tuostakin artikkelista Pandoran nimen voi löytää, nimittäin epävirallisesti Pandora on jatkoa GP2X-käsikonsolille, joka taas oli epävirallisesti jatkoa GP32:lle.

Sinänsä Pandora ei ole edeltäjilleen sukua, mutta sen syntymisen keskiössä oli Game Parkin laitteisiin kainaloitaan myöten ihastunut yhteisö. Sana “Open” porukan nimessä viittaa tietenkin siihen, että kaikessa mentiin avoin lähdekoodi edellä. Vekottimelle haluttiin luoda vahva homebrew-yhteisö, ja onpa sen kuorien ja raudan suunnittelutiedostotkin sittemmin laskettu vapaaseen jakeluun.

Pandoran tarina lähti vauhtiin vuonna 2008 joukkorahoitukseksi naamioidusta ennakkotilauskampanjasta, ja vuonna 2010 jotkut innokkaat saivat laitteitaan. Sitten prosessi alkoi köhiä, kuten joukkorahoituksilla on joskus tapana. Valmistus siirrettiin Teksasista Saksaan ja viimeiset rahoittajat joutuivat odottelemaan laitteitaan jopa neljä vuotta. Samalla laitteen muistimäärä tuplattiin ja prosessorin taajuus muuttui 600 Mhz:sta 1 GHz:iin. Hintaa halvimmalla mallilla oli 329 dollaria.

Alkuperäisessä Pandorassa, joka minunkin kokoelmassani nyt on, sykkii Texas Instrumentsin järjestelmäpiiri, jonka sisuksista löytyy ARM Cortex-A8 CPU (600 Mhz) sekä PowerVR SGX530. Laitteessa on 256 megaa muistia, 512 Mt tallennustilaa ja Wi-Fi sekä Bluetooth. Pandoran 4,3-tuumaisen näytön tarkkuus on 800 x 480 pikseliä ja siinä on kaksi SD-korttipaikkaa. Taskutietokoneesta sen erottavat pelipainottuneeksi erityisesti ohjaintatit, ristiohjain ja toimintonapit, jotka on sijoitettu näppäimistön yläpuolelle, ihan kohtuullisen ergonomisesti. Linux-pohjaiselle laitteelle löytyy erityisesti emulaatiopelattavaa (SNES, PlayStation, Amiga, kymmeniä muita), mutta väsättiinpä yhteisön kehittämillä työkaluilla myös mm. porttaukset StarCraftista ja Diablo II:sta.


Manu-muisto: Itsekin kuuluin siihen GamePark-fanikuntaan, mutta Pandoran suuntaan ei tullut koskaan rahaa heitettyä. Laite toki kiinnosti, varsinkin kun vuoden 2010 tienoilla puhelimenani toimi Nokia N900 ja tietokone taskussa oli kova juttu. Kuvissa näkyvän Pandoran lahjoitti Retro Rewindin tutkittavaksi savonlinnalainen Viihdelinna, jonka retropeli- ja laitevalikoima kannattaa muuten käydä tsekkaamassa vaikka verkossa.

Kuvat: Manu Pärssinen

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 2/2020
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: https://retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta https://tilaaskrolli.fi