Tasaisin väliajoin syntyy lyhytikäisiä, kulttuurillisia tapahtumia. Yhtenä hetkenä puoli internetiä lankuttelee oudoissa paikoissa, toisena nuoleskellaan vessarenkaita tai silmämunia. Videopelien puolelta löytyy omat tarinansa: vuosi sitten kaikki samosivat Valheimin viikinkimetsissä, sitä aiemmin innostuttiin esimerkiksi Fall Guysin värikkäistä esteradoista ja Among Usin epäilyttävistä tovereista. Tämän viikon villitys on Vampire Survivors, räiskintäpeli, jossa ei ole nappia räiskimiselle.



Lähes 50 000 samanaikaista pelaajaa Steamissa keränneen Vampire Survivorsin takana on indiekehittäjä poncle, jota pelintekijä Luca Galante pyörittää ymmärtääkseni yksin. Steamin Early accessiin ilmestynyt peli on äärettömän simppeli: ainoat käytössä olevat napit ovat hahmoa ylös, alas ja sivuille ohjaavat suuntanapit, tehtävänä taas on väistellä verenhimoisia hirviöitä mahdollisimman pitkään. Käytännössä peli on kuitenkin omalaatuinen sekoitus käänteistä bullet helliä, clicker- ja roguelite-elementeillä höystettynä. Vaikka suuntanapit ovat ainoat mitä pelaajalla on käytössä, pelihahmo ei ole neuvoton: hahmolla on käytössään liuta automaattisesti käynnistyviä taikoja, jolloin pelaajan duuniksi jää menosuunnan valkkaaminen.


Ensituntumalta Vampire Survivorsin ei pitäisi toimia pelinä. Sekä roguelitet että retrot pikseligrafiikat menivät muodista jo vuosia sitten, eikä pelattavuuskaan ole tältä vuosituhannelta. Välillä vastaan tulee kuitenkin Vampire Survivorsin kaltainen simppeli kokonaisuus, joka sisältää niin hypnotisoivan ja koukuttavan gameplay loopin, että pelaaja humaltuu progression tarjoamista dopamiineista. Harva asia antaa yhtä suuria onnistumisen tunteita, kuin puolen tunnin hirviönmetsästys, jonka aikana hitaita energiapalloja viskovasta noidastani kehittyy voimakentällään vampyyreja sulattava, bumerangiristejä paiskova, vasamia taivaalta viskova ja piiskalla hirviöitä lanaava puolijumala.


Vampire Survivorsin roguelite-mekaniikat myös varmistavat, ettei game over vie kaikkea peli-iloa: hirviöharvennuksen aikana kerätyillä kolikoilla ostetaan pysyviä parannuksia, kuten regeneraatiota, elinpisteitä ja vahvempia loitsuja. Vaikka kolikoita tarjotaan hieman kitsaasti, kehittymistä on tarpeeksi että mönkäänkin menneet rundit jättävät hyvän maun suuhun.



Vampire Survivorsin viehätys on pelin kokonaisvaltaisessa, täysin överissä kaaoottisuudessa. Cookie clickeriään pelanneet tietävät sen hurmoksen, kun hitaasti hinkatut ja hankitut kyvyt alkavat kasvaa eksponentiaalisesti vahvemmiksi, ja alkujaan pikkubosseilta vaikuttaneet viholliset kaatuvat sekunneissa. Sitä mukaa kun sekunnin välein heitetyt tikarit muuttuvat jatkuvana syöttönä lentäviksi veitsiaalloiksi, myös vihollismäärät räjähtävät käsiin – eikä maaperää enää erota medusojen, muumioiden, luurankosotureiden ja aaveiden alta.


Lopputuloksena on maaginen yhdistelmä kaaoksen luomaa adrenaliinia ja ikuisen tuhon keskeltä löytyvää, zenimäistä tyyneyttä. Hektinen sähellys muuttuu lähes elegantiksi baletiksi, ja epämääräisesti rytmitetyt hyökkäykset löytävät yhteisen tahdin.


Jälki ei tietenkään ole vielä täydellistä. Nykyisillään osa pelaajan taidoista on hieman oudossa balanssissa, bugeja ja outouksia on siellä täällä, ja roguelite-pelien perisynti, eli sattumanvaraisuuden luomat epäreiluudet ovat läsnä. Early access -peliksi Vampire Survivors on kuitenkin jo nyt yllättävän hyvässä kuosissa - varsinkin kun ottaa huomioon pelin päätähuimaavan 2,39 euron hinnan. Trendeihin heittäytyminen ei ainakaan käy tällä kertaa kalliiksi.