Suomen pelimuseon vanhempien pelien päädyssä huomio kiinnittyy usein vuoden 1980 olohuoneeseen ja siellä telkkarissa leppoisasti plopsahtelevaan Pong-klooniin. Harva noteeraa, että niitä vastapäätä on yksi suomalaisen videopelihistorian oudoista merkkipaaluista: televisio ja sen vieressä oleva pikkuinen laatikko, Pip-peli.

1970-luvun lopulla tv-pelilaitteet olivat muutaman vuoden ajan mitä kuuminta hottia. Tuhannet identtiset Pong-kloonit ja saman pelilogiikan ympärille väsätyt tennis/jääkiekko-pelitilat toivat digitaalisen pelaamisen kotien televisioihin. Buumi oli nopea ja raju, samoin pudotus. Tv-pelien tilalle tulivat konsolit, Atari 2600:t sun muut. Mutta hetken aikaa suomalainen elektroniikkavalmistaja Salora myi Salora Playmaster-televisiota, jonka sisään oli leivottu ihan oikea pelikonsoli, jossa oli neljä erilaista peliä.

26-tuumaisen Playmaster-television uumenissa ei ollut kovinkaan maagista tekniikkaa. Tavallisen television kylkiäisinä oli pelikonsoli, joka pohjautui General Instrumentsin Pong-kloonimikropiiriin, jota käytettiin sadoissa muidenkin valmistajien Pong-kopioissa. Playmaster itsessään ei menestynyt kovinkaan kummoisesti. Sitä kuvailtiin mainoksissa perheen urheilumielisten monipuoliseksi pelikeskukseksi, mutta suomalaiset halusivat telkkarinsa telkkarina ja Pong-pelitkin oli jo nähty. Valtaosa myydyistä Playmastereista tuhoutui vuosikymmenten mittaan ja nykyisellään niitä on vahvistettavasti jäljellä kolme kappaletta.


Playmasterista on kuitenkin herkullista astella oudolle sivupolulle. Saloran Salon tehtaalla tehtiin televisioiden lisäksi radioita, autoradioita, radiopuhelimia ja muuta elektroniikkaa. Käsistään taitavilla työntekijöillä on ollut mahdollisuuksia toteuttaa itseään työvuoron jälkeen tai iltavuorossa, olihan tehtaalla kunnon työkalut ja paljon joutavaa romua omiin projekteihin. Niinpä jotkut rakentelivat itselleen omia Pip-peli-pelikonsoleita Playmasterin Pong-piireistä ja muista tehtaalta löytyneistä ylijäämäosista. Kertomukset Pip-pelien synnystä ovat kuin legendoja, joita vain kuiskitaan. Saloran tehtaan silloiset työntekijät eivät ole ainakaan toistaiseksi lämmenneet kertomaan muistojaan tutkijoille tai retrolehdistölle.

Museossa esillä oleva Pip-peli onkin merkittävä pala suomalaista pelihistoriaa siinä mielessä, että se on tiettävästi ensimmäinen suomalainen pelikonsoli, olkoonkin ulkomaisista osista koottu. Pelikonsoli on rakennettu Saloran autopuhelimen koteloon ja vaikka se onkin eräänlainen luvatta valmistettu piraattikonsoli, niin työn jäljestä näkee, että ammattilaiset ovat olleet asialla – laite on hämmästyttävän viimeistelty niin ulkoa kuin sisältä. Avaamisen jälkeen sisältä paljastuu linnunpesän sijaan taitavasti aseteltuja johdotuksia, siistejä liitäntöjä, virtalähde ja jopa muotoon leikattu piirilevy. Eikä se ole mikään yhden miehen projekti, sillä esimerkiksi huolellisesti tehtyihin painatuksiin on tarvittu taatusti apua muilta saloralaisilta.

Pip-peliä tutkimalla löytyy myös jotain kovin mielenkiintoista: siinä on enemmän pelejä kuin Playmasterissa. Televisiossa ei ole lainkaan ammuntapelejä, Pip-pelissä on kaksi. Playmasterissa ei ole erillistä liitäntää pyssyohjaimelle, Pip-pelissäpä on. Mikropiiri on sama, mutta Salora jätti ammuskelut pelitelevisiostaan.
Entä millaista pyssyohjainta Playmasterin eli Pip-pelin piirisarjalla käytettiin? Oliko niitä ollenkaan Suomessa? Mistä nuo upeat oranssit, 1970-luvun muovirealismia tai avaruusscifiä pursuavat ohjaimet ovat alkujaan peräisin? Onko ne tehty Suomessa vai jossain ulkomailla? Näihinkään kysymyksiin ei ole löytynyt vielä vastausta.


Tiettävästi saloralaiset valmistivat iltapuhteinaan jopa useita kymmeniä Playmaster-konsolien kopioita omaan käyttöönsä. Näistä ainakin kaksi oli viimeistellympiä Pip-pelejä, joista toinen on esillä Suomen Pelimuseossa. Näyttelyyn lainatun Playmasterin lisäksi museolla on hallussaan myös toinen Playmaster, jota parhaillaan kunnostetaan toimintakuntoon. Kuvien Pip-peli on museolla pitkäaikaislainassa Jani Saariselta. Laite ei toistaiseksi toimi, mutta senkin korjausta on harkittu.

Pip-peli oli 1970-luvulla käytännössä Pong-pelin synonyymi, jolla Pong-peliautomaatteja ja tv-pelejä kuvattiin yleisesti. Miksikö? Koska pallon osuessa mailaan pelistä kuului sympaattinen PIP-ääni. Pip. Pip. Pip. Peli. Pip-peli.

Kuvat: Jukka O. Kauppinen, Saana Säilynoja (Vapriikin kuva-arkisto)

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 1/2020
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta tilaaskrolli.fi