V2.fi pelasi: Diablo II Resurrected (PC)
Vanha paha nostaa taas päätään
Eräs pelimaailman suurista ideologisista kysymyksistä on seuraava: kumpi on parempi peli, Diablo II vai Diablo III? Itse kuulun jälkimmäiseen leiriin, sillä vaikka julkaisuversio Diablo III:sta olikin monella tavalla kämäinen peli, päivitysten myötä siitä tuli äärettömän sujuva ja nautittava toimintaroolipeli, joka tarjoaa harvempien mutta merkityksellisten valintojensa myötä runsaasti todella erilaisia pelikokemuksia.
Rintamalinjan toisella puolella riittää myös väkeä ja tämä porukka on varmasti ollut se, joka Blizzardilla on ollut mielessä kun he ovat lähteneet kehittämään Diablo II Resurrectedia, remasteroitua versiota vuoden 2000 toimintaroolipelistä. Mantrana kun on ollut taas kerran ”ei muutoksia”. Mutta taas kerran tästä mantrasta on joustettu kun siitä on etua Blizzardille.
Jos Diablo II:ta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi ”synkkä”. Mustan ja tummien sävyjen täyttämä pelimaailma on ankea paikka ja luolastoissa on kirjaimellisesti niin pimeää, että välillä täytyy suunnistaa automaattikartan avulla, koska oviaukkojen erottaminenkin on hankalaa. Usein tämä synkkyys menee teiniangstisen yliyrittämisen puolelle, mutta täytyy tunnustaa, että Matt Uelmenin alkuperäinen soundtrack eteerisine kitarasaundeineen luo kyllä peliin ämpärikaupalla tunnelmaa.
Pelin tarinassa yksinäinen sankari (tai pieni sankariporukka moninpelitilassa) etenee läpi viiden luvun ja niiden myötä eurooppalaisesta keskiajasta lähi-itään ja kadonneen maya-sivilisaation raunioihin yrittäessään taas kerran pistää stoppia Diablon ja tämän demonikavereiden touhuille.
Diablo II Resurrected kokoaa yhteen pakettiin sekä alkuperäisen Diablo II:n, että sen alkujaan maksullisen Lord of Destruction -lisälevyn. Niinpä myös kaikki alkuperäisen pelin hahmoluokat ovat alusta saakka pelaajien käytössä. Pelata voi joko offline-tilassa tai Battle.netin servereihin kytkettynä, mutta jos haluaa esimerkiksi osallistua myöhemmin tulossa oleviin kausiin tai kisata nopeimmista läpäisyajoista, Battle.net on ainoa valinta. Ensimmäisenä ”ei muutoksia, paitsi…” -ratkaisuna Diablo II Resurrected ei sisällä minkäänlaista tukea Battle.netin ulkopuoliselle moninpelille, joten esimerkiksi LAN-viikonloput voi unohtaa, ellei paikalla ole luotettavaa nettiyhteyttä.
Seuraava hitti tulee modien muodossa. Modit olivat alkuperäisen Diablo II:n keskipisteessä ja vuosien varrella pelaajat tuunasivat peliin lukemattomia käyttöliittymäparannuksia ja jopa uutta sisältöä. Blizzard on ilmoittanut, että online-tila ei tue, eikä tule tukemaan, minkäänlaisia modeja, mikä käytännössä tarkoittaa, että Diablo II Resurrected ei myöskään tue modeja, sillä tuskin monikaan jaksaa nähdä hirveästi vaivaa oletettavasti pieneksi jäävän offline-väestön iloksi.
En voi väittää, että nämä olisivat kivoja uudistuksia, eivätkä pelaajat tule varmasti olemaan niistä kovinkaan iloissaan, varsinkin kun se offline/online-erottelu on jo pelin alkupäivinä osoittautunut hyvin keinotekoiseksi ja hataraksi. Perustyyliin julkaisuviikolla serverit kyykkäilivät aivan jatkuvasti, jolloin pelaajilta lähti muutamaan kertaan joko reilusti progressiota tai kaikki hahmodata aivan kokonaan. Myös offline-hahmodata. Joten mitä helvettiä nyt taas?
Pääosin Diablo II Resurrected on kuitenkin se alkuperäinen Diablo II, josta pelaajat ovat nauttineet 21 vuoden ajan. Tämä ei ole yllättävää, sillä sen tarkemmin lähdekoodiin tutustumatta vaikuttaisi kovasti siltä, että Resurrected on alkuperäisen Diablo II:n päällä pyörivä grafiikkamodi, sillä nappia painamalla voi vaihdella alkuperäisen ulkoasun ja Resurrected-version välillä lennosta.
Ratkaisu tuo mukanaan paljon painolastia parissakin mielessä. Näistä ensimmäinen on se, että Diablo II:n tekniikka ei ollut koskaan sitä kaikkein vakainta ja kun Resurrected pyörii saman teknologian päällä, sekään ei ole. Pelasin itse enimmäkseen minion-Necromancerilla, joka pyörittää mukanaan vinoa pinoa luurankoja. Oli ihan rutiininomaista, että minun ruudullani luurangot seisoivat näytön vasemmassa laidassa taistelemassa hirviöiden kanssa, jotka ruudulla seisoivat oikeassa laidassa. Serverin mielestä kaikki olivat oletettavasti jossain muualla lähekkäin.
Diablo II Resurrected ei myöskään tue esimerkiksi ultrawide-resoluutioita, koska alkuperäinen peli on koodattu kapeammat kuvasuhteet mielessä. Testeissä kävi ilmi, että leveämmillä resoluutioilla on mahdollista seistä hirviöiden tekoälyn aktivaatioalueen ulkopuolella ammuskelemassa näitä, mikä ei 4:3- tai 5:4-kuvasuhteilla ollut tietenkään mahdollista. Ongelman korjaamisen sijaan resoluutiot vain torpattiin pelistä pois.
Ongelman toinen puoli on filosofisempi. Diablo II on ensimmäisiä lajityyppinsä edustajia, joten ihan ymmärrettävästi esimerkiksi toimintaroolipelien käytettävyyttä ei oltu vielä kauheasti mietitty. Vuoteen 2021 mennessä kuitenkin on, joten vuoden 2000 toimintaroolipeli tuntuu monilta ratkaisuiltaan kovin vanhanaikaiselta.
En tarkoita nyt hahmonkehitystä, vaikka pidänkin Diablo III:n tai vaikka Path of Exilen tyylistä enemmän. Kullakin hahmoluokalla on kolme kykypuuta, joihin sijoitetaan piste joka tasolla. Ensimmäinen kuhunkin kykyyn sijoitettu piste avaa sen käyttöön, myöhemmät parantavat kykyä. Niinpä vaikka ensimmäisen luurangon ohella voi lisäpisteillä manata esiin toisen, kolmannen ja niin edelleen ja ne ovat vielä hieman tehokkaampiakin.
Diablo II Resurrectedin käyttöliittymä on kuitenkin hyvin kankea. Käyttöönsä saa kerrallaan kaksi kykyä, joita käytetään hiiren vasemmalla ja oikealla napilla. Jos haluaa, voi myös asettaa muille kyvyille pikavalintanäppäimiä, joilla ei kuitenkaan käytetä kykyjä, vaan ainoastaan aktivoidaan ne klikkailua varten. Ei hirvittävän sujuvaa ja olisin mielelläni nähnyt tällä osa-alueella parannuksia, vaikka sitten vaihtoehdon taakse lukittuna.
Samoin parannus- ja manapullojen hallinta on ärsyttävää. Käytössä on aluksi nelipaikkainen pullovyö, joka myöhemmin laajenee kaksi- ja kolmekerroksiseksi. Kun poimii pullon, se menee vyön avoimeen paikkaan. Jos avoimia paikkoja ei ole, se menee reppuun. Pulloruletin sijaan olisi ollut paljon kivampaa, jos pullot menisivät neljän pikanäppäimen sijaan vaikka erillisiin parannus- ja manapullovarastoihin, joista niitä sitten käytettäisiin. Pullojen ja varusteiden kanssa säheltäminen on nyt todella ärsyttävää, koska repusta loppuu tila alta aikayksikön ja pelaaja saa koko ajan teleporttailla (kertakäyttöisten kääröjen kanssa, tietenkin) kaupunkiin ja takaisin myymään turhia roippeita.
Jos peli olisi oikeasti 100% samanlainen kuin vuonna 2000, voisin ymmärtää, että tällaisia perustason parannuksia ei oltaisi lähdetty tekemään, mutta niiden rajoitusten ohella peliin on tehty pari pientä parannusta. Tukikohdasta löytyvä romuvarasto on nyt yhteinen kaikille hahmoille ja lisäksi sankarit poimivat luolastoista kullan reppuunsa vain lähelle kävelemällä perinteisen klikkailun sijaan.
Joten miksi parannukset jätettiin tähän? Oletettavasti koska edes perustason suuremmat käytettävyysparannukset olisivat vaatineet aikaa ja rahaa, ja niitä Blizzard ei vuonna 2021 tunnu mielellään remasterointitiimeilleen jakelevan.
Diablo II Resurrected tuntuu tietävän tarkalleen, mitä se haluaa olla ja kenelle se haluaa sen tarjoilla: alkuperäisen pelin faneille. 21 vuotta vanha pelisuunnittelu tulee taatusti hämmentämään ja turhauttamaan modernimpaan pelisuunnitteluun tottuneita, jotka löytävät vuonna 2021 parempia vaihtoehtoja miltei mihin tahansa makuun. Grim Dawn, Path of Exile, Diablo III, Last Epoch ja lukemattomat muut pelit ovat siirtäneet toimintaroolipelien rajapyykkejä eteenpäin jokaisella sektorilla.
Mutta entä sitten ne hardcore-fanit? No, tavallaan Diablo II on nyt se paras versio Diablo II:sta. Resurrected näyttää hyvältä, kuulostaa erinomaiselta ja on teknisesti pahimmillaankin yhtä hutera kuin alkuperäinen Diablo II. Mutta pelaajien pakottaminen Battle.netin ekosysteemiin ja modituen tappaminen voivat olla tälle porukalle isoja ongelmia. Aika näyttää, miten nopeasti Blizzard saa ne luvatut ladder-tilat ja muut online-jutut linjoille sekä myös sen, miten moni pelaaja on vielä silloin Diablo II: Resurrectedin kyydissä mukana.
Toisaalta aina voisi olla huonomminkin. Vaikka miten katsoisi peliä läpi pahojen lasien, Diablo II Resurrected on suunnattomasti parempi uusintaversio kuin Warcraft III Reforged ja tarjoaa vähimmilläänkin hyvän tilaisuuden fiilistellä 20 vuoden takaisten muistojen parissa, mutta nyt komeammilla grafiikoilla varustettuna.
Lyhyesti: Diablo II Resurrected jää aika kauas siitä, mitä uusintaversiolta voisi toivoa. Mutta toisaalta se ei myöskään vajoa Warcraft III Reforgedin tasolle.
Hyvää:
Rintamalinjan toisella puolella riittää myös väkeä ja tämä porukka on varmasti ollut se, joka Blizzardilla on ollut mielessä kun he ovat lähteneet kehittämään Diablo II Resurrectedia, remasteroitua versiota vuoden 2000 toimintaroolipelistä. Mantrana kun on ollut taas kerran ”ei muutoksia”. Mutta taas kerran tästä mantrasta on joustettu kun siitä on etua Blizzardille.
Synkkää, niin synkkää
Jos Diablo II:ta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi ”synkkä”. Mustan ja tummien sävyjen täyttämä pelimaailma on ankea paikka ja luolastoissa on kirjaimellisesti niin pimeää, että välillä täytyy suunnistaa automaattikartan avulla, koska oviaukkojen erottaminenkin on hankalaa. Usein tämä synkkyys menee teiniangstisen yliyrittämisen puolelle, mutta täytyy tunnustaa, että Matt Uelmenin alkuperäinen soundtrack eteerisine kitarasaundeineen luo kyllä peliin ämpärikaupalla tunnelmaa.
Pelin tarinassa yksinäinen sankari (tai pieni sankariporukka moninpelitilassa) etenee läpi viiden luvun ja niiden myötä eurooppalaisesta keskiajasta lähi-itään ja kadonneen maya-sivilisaation raunioihin yrittäessään taas kerran pistää stoppia Diablon ja tämän demonikavereiden touhuille.
Diablo II Resurrected kokoaa yhteen pakettiin sekä alkuperäisen Diablo II:n, että sen alkujaan maksullisen Lord of Destruction -lisälevyn. Niinpä myös kaikki alkuperäisen pelin hahmoluokat ovat alusta saakka pelaajien käytössä. Pelata voi joko offline-tilassa tai Battle.netin servereihin kytkettynä, mutta jos haluaa esimerkiksi osallistua myöhemmin tulossa oleviin kausiin tai kisata nopeimmista läpäisyajoista, Battle.net on ainoa valinta. Ensimmäisenä ”ei muutoksia, paitsi…” -ratkaisuna Diablo II Resurrected ei sisällä minkäänlaista tukea Battle.netin ulkopuoliselle moninpelille, joten esimerkiksi LAN-viikonloput voi unohtaa, ellei paikalla ole luotettavaa nettiyhteyttä.
Seuraava hitti tulee modien muodossa. Modit olivat alkuperäisen Diablo II:n keskipisteessä ja vuosien varrella pelaajat tuunasivat peliin lukemattomia käyttöliittymäparannuksia ja jopa uutta sisältöä. Blizzard on ilmoittanut, että online-tila ei tue, eikä tule tukemaan, minkäänlaisia modeja, mikä käytännössä tarkoittaa, että Diablo II Resurrected ei myöskään tue modeja, sillä tuskin monikaan jaksaa nähdä hirveästi vaivaa oletettavasti pieneksi jäävän offline-väestön iloksi.
En voi väittää, että nämä olisivat kivoja uudistuksia, eivätkä pelaajat tule varmasti olemaan niistä kovinkaan iloissaan, varsinkin kun se offline/online-erottelu on jo pelin alkupäivinä osoittautunut hyvin keinotekoiseksi ja hataraksi. Perustyyliin julkaisuviikolla serverit kyykkäilivät aivan jatkuvasti, jolloin pelaajilta lähti muutamaan kertaan joko reilusti progressiota tai kaikki hahmodata aivan kokonaan. Myös offline-hahmodata. Joten mitä helvettiä nyt taas?
Mutta nyt ei sitten oikeasti muutoksia, paitsi…
Pääosin Diablo II Resurrected on kuitenkin se alkuperäinen Diablo II, josta pelaajat ovat nauttineet 21 vuoden ajan. Tämä ei ole yllättävää, sillä sen tarkemmin lähdekoodiin tutustumatta vaikuttaisi kovasti siltä, että Resurrected on alkuperäisen Diablo II:n päällä pyörivä grafiikkamodi, sillä nappia painamalla voi vaihdella alkuperäisen ulkoasun ja Resurrected-version välillä lennosta.
Ratkaisu tuo mukanaan paljon painolastia parissakin mielessä. Näistä ensimmäinen on se, että Diablo II:n tekniikka ei ollut koskaan sitä kaikkein vakainta ja kun Resurrected pyörii saman teknologian päällä, sekään ei ole. Pelasin itse enimmäkseen minion-Necromancerilla, joka pyörittää mukanaan vinoa pinoa luurankoja. Oli ihan rutiininomaista, että minun ruudullani luurangot seisoivat näytön vasemmassa laidassa taistelemassa hirviöiden kanssa, jotka ruudulla seisoivat oikeassa laidassa. Serverin mielestä kaikki olivat oletettavasti jossain muualla lähekkäin.
Diablo II Resurrected ei myöskään tue esimerkiksi ultrawide-resoluutioita, koska alkuperäinen peli on koodattu kapeammat kuvasuhteet mielessä. Testeissä kävi ilmi, että leveämmillä resoluutioilla on mahdollista seistä hirviöiden tekoälyn aktivaatioalueen ulkopuolella ammuskelemassa näitä, mikä ei 4:3- tai 5:4-kuvasuhteilla ollut tietenkään mahdollista. Ongelman korjaamisen sijaan resoluutiot vain torpattiin pelistä pois.
Ongelman toinen puoli on filosofisempi. Diablo II on ensimmäisiä lajityyppinsä edustajia, joten ihan ymmärrettävästi esimerkiksi toimintaroolipelien käytettävyyttä ei oltu vielä kauheasti mietitty. Vuoteen 2021 mennessä kuitenkin on, joten vuoden 2000 toimintaroolipeli tuntuu monilta ratkaisuiltaan kovin vanhanaikaiselta.
En tarkoita nyt hahmonkehitystä, vaikka pidänkin Diablo III:n tai vaikka Path of Exilen tyylistä enemmän. Kullakin hahmoluokalla on kolme kykypuuta, joihin sijoitetaan piste joka tasolla. Ensimmäinen kuhunkin kykyyn sijoitettu piste avaa sen käyttöön, myöhemmät parantavat kykyä. Niinpä vaikka ensimmäisen luurangon ohella voi lisäpisteillä manata esiin toisen, kolmannen ja niin edelleen ja ne ovat vielä hieman tehokkaampiakin.
Diablo II Resurrectedin käyttöliittymä on kuitenkin hyvin kankea. Käyttöönsä saa kerrallaan kaksi kykyä, joita käytetään hiiren vasemmalla ja oikealla napilla. Jos haluaa, voi myös asettaa muille kyvyille pikavalintanäppäimiä, joilla ei kuitenkaan käytetä kykyjä, vaan ainoastaan aktivoidaan ne klikkailua varten. Ei hirvittävän sujuvaa ja olisin mielelläni nähnyt tällä osa-alueella parannuksia, vaikka sitten vaihtoehdon taakse lukittuna.
Samoin parannus- ja manapullojen hallinta on ärsyttävää. Käytössä on aluksi nelipaikkainen pullovyö, joka myöhemmin laajenee kaksi- ja kolmekerroksiseksi. Kun poimii pullon, se menee vyön avoimeen paikkaan. Jos avoimia paikkoja ei ole, se menee reppuun. Pulloruletin sijaan olisi ollut paljon kivampaa, jos pullot menisivät neljän pikanäppäimen sijaan vaikka erillisiin parannus- ja manapullovarastoihin, joista niitä sitten käytettäisiin. Pullojen ja varusteiden kanssa säheltäminen on nyt todella ärsyttävää, koska repusta loppuu tila alta aikayksikön ja pelaaja saa koko ajan teleporttailla (kertakäyttöisten kääröjen kanssa, tietenkin) kaupunkiin ja takaisin myymään turhia roippeita.
Jos peli olisi oikeasti 100% samanlainen kuin vuonna 2000, voisin ymmärtää, että tällaisia perustason parannuksia ei oltaisi lähdetty tekemään, mutta niiden rajoitusten ohella peliin on tehty pari pientä parannusta. Tukikohdasta löytyvä romuvarasto on nyt yhteinen kaikille hahmoille ja lisäksi sankarit poimivat luolastoista kullan reppuunsa vain lähelle kävelemällä perinteisen klikkailun sijaan.
Joten miksi parannukset jätettiin tähän? Oletettavasti koska edes perustason suuremmat käytettävyysparannukset olisivat vaatineet aikaa ja rahaa, ja niitä Blizzard ei vuonna 2021 tunnu mielellään remasterointitiimeilleen jakelevan.
Vain alkuperäisen faneille
Diablo II Resurrected tuntuu tietävän tarkalleen, mitä se haluaa olla ja kenelle se haluaa sen tarjoilla: alkuperäisen pelin faneille. 21 vuotta vanha pelisuunnittelu tulee taatusti hämmentämään ja turhauttamaan modernimpaan pelisuunnitteluun tottuneita, jotka löytävät vuonna 2021 parempia vaihtoehtoja miltei mihin tahansa makuun. Grim Dawn, Path of Exile, Diablo III, Last Epoch ja lukemattomat muut pelit ovat siirtäneet toimintaroolipelien rajapyykkejä eteenpäin jokaisella sektorilla.
Mutta entä sitten ne hardcore-fanit? No, tavallaan Diablo II on nyt se paras versio Diablo II:sta. Resurrected näyttää hyvältä, kuulostaa erinomaiselta ja on teknisesti pahimmillaankin yhtä hutera kuin alkuperäinen Diablo II. Mutta pelaajien pakottaminen Battle.netin ekosysteemiin ja modituen tappaminen voivat olla tälle porukalle isoja ongelmia. Aika näyttää, miten nopeasti Blizzard saa ne luvatut ladder-tilat ja muut online-jutut linjoille sekä myös sen, miten moni pelaaja on vielä silloin Diablo II: Resurrectedin kyydissä mukana.
Toisaalta aina voisi olla huonomminkin. Vaikka miten katsoisi peliä läpi pahojen lasien, Diablo II Resurrected on suunnattomasti parempi uusintaversio kuin Warcraft III Reforged ja tarjoaa vähimmilläänkin hyvän tilaisuuden fiilistellä 20 vuoden takaisten muistojen parissa, mutta nyt komeammilla grafiikoilla varustettuna.
 |
Lyhyesti: Diablo II Resurrected jää aika kauas siitä, mitä uusintaversiolta voisi toivoa. Mutta toisaalta se ei myöskään vajoa Warcraft III Reforgedin tasolle.
Hyvää:
- Matt Uelmanin soundtrack
- Uudet grafiikat näyttävät enimmäkseen hyvältä
- Tuki peliohjaimille myös PC-versiossa
- Pienetkin uudistukset ovat tervetulleita
- Luurankojen kanssa juokseminen on edelleen hauskaa
- Tekniset ongelmat verkkopelissä: runsaasti lagia ja teleporttailua
- Bugit ovat vieneet pelaajilta esineitä, progressiota ja hahmoja
- LAN-moninpelin puuttuminen
- Modituen torppaaminen
- Käytettävyys suoraan vuodesta 2000
- Kun kerran parannetaan, niin miksei paranneta kunnolla?
Keskustelut (3 viestiä)
01.10.2021 klo 21.00 3
02.10.2021 klo 17.23 5
Parannuksilla ei olla menty liian pitkälle vaan pelattavuudessa on edelleen haasteita kuten kuuluukin olla. Arkkujen kokoa ja jaettavuutta on helpotettu ilman että se tuhoaa alkuperäisen tunnelman täysin. Itse en ainakaan haluaisikaan että d2r olisi samaa ylihelpotettua roskaa mitä monet nykyiset vastaavat pelit ovat olleet.
Bugeja launchissa toki on ollut mutta niitä on myös korjattu todella nopeasti eli yleensä seuraavaan päivään mennessä. Tästäkää itsellä ei todellista valittamista ole.
03.10.2021 klo 02.47
D2r on juuri sitä mitä vanha LoD fani kaipasikin.
Vanhana LoD fanina ja ylipäätään henkilönä joka tykkää vanhoista peleistä, en silti ole jäänyt kaipaamaan vanhojen pelien parhaimmillaan kankeita ja pahimmillaan todella paskoja pelimekaniikkoja, jotka alunperinkin ovat olleet lähinnä raudan rajoituksista kiinni. Tietenkään Diablon kankea käyttöliittymä ei ole täysin raudan vika, mutta juuret on samassa paikassa, sillä raudan kehittyessa pelisuunnittelu ei kehittynyt samaa tahtia vaan suunnittelijat olivat edelleen vanhojen kankeiden ideoiden orjia.
Ja jos sanot että moninpelin nylkeminen ei ole "todellisen valittamisen" aihe, niin et ole silloin todellinen fani koskaan ollutkaan.