Klassisia eli retropelejä harrastavan vaihtoehdot Suomessa ovat tällä vuosituhannella olleet rajusti köyhtymään päin. Pelihalleja ei ole juuri lainkaan, Puuhamaassa sijainnut taivaskin suljettiin keväällä, eikä kirppiksiltä enää löydy juuri Playstation 2:a vanhempaa. Ainoina vaihtoehtona ovat nettihuutokaupat, mutta löytöjen tekeminen on iso osa harrastusta ja sitä internetkeräily harvoin tarjoaa. Amerikassa asiat ovat menossa samaan suuntaan, mutta jotain vielä löytyykin, kuten vuosittaisella sukulaisreissullani Pennsylvaniassa havaitsin.



Ehkä oleellisin keino varsinaisten pelilöytöjen tekemiseen on kierrellä yksityisiä piha- ja autotallimyyjäisiä, joita joskus järjestetään yhteisöllisesti myös koko tienoon voimin. Näissä hinnat ovat yleensä tasoa 'tahdon päästä tästä eroon' ja edellisinäkin vuosina on tullut poimittua mukaan kaikenlaista sikaedullista (mm. Sega Game Gear 50 sentillä). Tänä vuonna osuin vaimoni kotikylään juuri oikealla hetkellä, sillä noin 50 pihan voimin järjestetty tapahtuma oli jo ensimmäisenä viikonloppuna USA:ssa ollessani. Pojalle tuli ostettua kaikenlaista lelua, mutta retropuolella kovin löytö oli kuusi kappaletta Nintendo Virtual Boyn pelejä puolellatoista dollarilla. Ebaylta ostettuna niiden yhteishinta olisi noussut lähes sataan dollariin.

Vuosittain vierailen myös läheisen kaupungin kirpputorilla, josta olen edellisillä kerroilla tehnyt paljonkin kohtuuhintaisia löytöjä. Tänä vuonna säät eivät olleet olleet kovin suosiollisia, joten ulkosalla järjestetyn myyntitilaisuuden pohjamateriaali oli paljolti mutaa. Tästä syystä kauppiaitakaan ei ollut yhtä runsaasti kuin ennen, mutta muutamalla pöydällä sentään pelitavaraakin pyöri. Mukaan tarttui muutamia Saturn-pelejä, sekä SNES- ja NES-pelit. Laiha lohtu, mutta Virtual Boy -pelit lämmittivät yhä sydäntäni.



Toinen instanssi, josta retropelejä voi Amerikassa metsästää, ovat hyväntekeväisyysjärjestöjen kaupat. Ihmiset lahjoittavat niihin tavaraa, joita järjestö sitten myy eteenpäin ja pistää voitot kiertoon. Taas täytyy myöntää, että edellisinä vuosina näissäkin paikoissa näkyi paljon enemmän peleihin liittyvää tavaraa, tänä vuonna tuli poimittua mukaan vain pieni Yoshi-auto ja muutama Atari 2600:n peli. Pelastusarmeijan liikkeet ovat nykyään lähes 100-prosenttisesti vaatteita, mutta Goodwill-organisaation kaupoista saattaa vielä jotain löytääkin. Goodwill on huomannut kuitenkin myös internetin mahdollisuudet ja osa paremmasta kamasta on saatavilla vain heidän huutokauppansa kautta. Parhaita löytöjäni Goodwillistä oli viime vuonna mukaan rahdattu kasa avaamattomia Commodore 64- ja Amiga-pelejä.

Isoja peliliikeketjuja ei Amerikassakaan ole jäljellä kuin yksi: Gamestop. Vielä viitisen vuotta sitten näistäkin saattoi löytää kaikenlaista Atari 2600- ja NES-peleistä lähtien, mutta kun firma kasvoi, on härömpi kama hävinnyt. Vanhimmasta päästä ovat Game Boy Color- ja Nintendo 64 -pelit. Gamestopeista mukaan tarttuu yleensä myös peliaiheisia hassuja karkkeja tai leluja oheiskamakokoelmaani.



Vaikka olen käynyt Amerikassa vain kymmenen vuoden ajan, olen nähnyt omin silmin sielläkin pelihallikulttuurin katoamisen. Ennen niitä löytyi jokaisen ostoskeskuksen laitamilta ja pienemmistäkin kylistä, nyt ei juuri mistään. Vakipaikkani sijaitsee Arnotin ostoskeskuksessa New Yorkin osavaltion puolella. Tämä kyseinen Time-Out Arcade oli vielä pari vuotta sitten osittain Namcon sponsoroima, joten sinne tuli aina myös aivan uusimpia pelejä. Tänä vuonna vain yksi peli oli uusi - Guitar Heron arcadeversio. Suosituin peli vaikutti olevan Deal or No Deal (Ota tai jätä), josta voitti lipukkeita, joita vastaan sai noutaa rihkamapalkintoja. Pelaaminen jäi vähiin.

Nappipeukaloiden syyhylle oli kuitenkin helpotusta luvassa. Olen tutustunut IRCin kautta Philadelphian lähellä asuvaan peliharrastajaan, joka työskentelee viikonloppuisin paikallisessa pelihallissa. Kolmen tunnin ajomatkan jälkeen saavuin Berkshiren ostoskeskukseen ja silmäni pyörähtivät päässä. Challenge Arcadekaan ei pröystäillyt uusimmilla peleillä, mutta klassikkopuolella riitti ihasteltavaa: Pole Position, Smash TV, Ms. Pac-Man, Pac-Man, Pac-Man Plus, Mr Do, Donkey Kong, Frogger, Q*Bert, Punch-Out!! ja monia, monia muita. Erikoisemmasta päästä oli Segan Time Traveler, jonka kuplamaiseen näyttöön heijastettiin hologrammina videokuvaa ajassa seikkailevasta miehestä. Pelillisesti se ei ollut monimutkainen, mutta kokemuksena erikoisen huikea. Paikan päällä oli käynnissä myös Froggerin maailmanennätysyritys ja tapasin sitä vääntävän Donald Hayesin, jolla oli monia muitakin klassikkopelien ennätyksiä tilillään. Yksi niistä oli Centipede-pelistä ja miehen Prius-hybridin rekisterikilpenä komeilikin kirjainyhdistelmä CNTIPD.

Kuvia Challenge Arcadesta artikkelin lopussa. Viimeisimmät tiedot kertovat, että tämäkin pelihalli saattaa sulkeutua jo ensi viikolla lopullisesti taloudellisten syiden vuoksi. Challenge Arcaden kotisivut.



Retrotapahtumia järjestävä kaverini tiesi alueelta pari kauppaa, joiden sisällön hän lupasi kiinnostavan minua. Ensimmäisenä vierailimme LevelUp-nimisessä liikkeessä, joka sijaitsi pienessä mökissä isojen rakennusten keskellä. Sen omistaja Paul oli jo aiemmin antanut minulle luvan kuvata liikkeessään, joten kamera valmiina astuin sisään ja pakahduin. Pienen huoneen seinien yläosat olivat täynnä paketeissaan olevia retrokonsoleita, seinät täynnä pelejä ja peliohjaimia ja lähes koko kauppa muutenkin täynnä tavaraa, joka sai keräilijäsielun sykkimään. Sitten pitikin tehdä päätös lompakon kanssa siitä, lähtisikö kunnolla hulluilemaan vai ottaisiko rauhallisesti. Koska varsinaisten helmien löytäminen olisi varmasti ottanut koko päivän, päädyin poimimaan kotiinviemisiksi lähinnä pienempää matkalaukkuun sopivaa tavaraa muutamalla kympillä. Tänne kyllä tulen käymään uudestaankin.

Toinen liike, jossa pysähdyimme ennen pelihalliin palaamista oli nimeltään Micro-Play. Micro-Play oli muinoin isompikin ketju liikkeitä, mutta nyt niitä on jäljellä vain muutamia yksityisesti omistettuina. Valitettavasti täällä en voinut valokuvata, mutta aluksi en olisi juuri tahtonutkaan, sillä liike näytti varsin tavalliselta pelikaupalta uusimpine peleineen. Bongasin kyllä Dreamcast-pelejä sisältävän hyllynkin, mutta mitään harvinaisempaa, kokoelmastani puuttuvaa siinä ei ollut. Pohtiessani Soul Calibur -arcadetikun hintaa, kaverini huudahti: "Manu, sun kannattaisi varmaan käydä täällä", ja viittoi tiskin takana olevalle ovelle.

Yksi Micro-Playn työntekijöistä vei meidät takahuoneeseen ja jaloissani vippasi. Kolme peräkkäistä huonetta oli niin täynnä pelejä, etten voi kuin arvella niitä olleen kymmeniä tuhansia. Olin pitkään sanaton, katsellen vain, mitä kaikkea huoneissa oli. Niitä ei oltu järjestetty sen kummemmin, työntekijäkin kertoi, ettei ole kymmeneen vuoteen nähnyt siellä niin paljon lattiatilaa kuin siellä oli nyt - ja sitä oli vain muutamia neliömetrejä. Lattioilla oli röykkiöittäin konsoleita, ohjaimia ja lisälaitteita, joista mies itsekin kertoi tekevänsä päivittäin löytöjä - sinä päivänä oli löytynyt mm. japanilaisen Famicomin ohjain. Kasoissa oli liki kaikkea Atari 5200:sta nykykonsoleihin ja NES-pelejä kymmeniä hyllymetrejä. Valitettavasti takahuoneessa oleva tavara oli myynnissä vain jotain tiettyä tavaraa erikseen kysymällä ja hintataso oli sen verran korkealla, etten kiireissäni ruvennut mitään ostamaan. Täällä pitäisi viettää viikko, ennenkuin tietäisi, mitä oikein haluaa.

Level Upin kotisivut.



Valitettavasti viime hetken muutokset matkasuunnitelmiin aiheuttivat sen, että en ehtinyt käymään Rochesterissa, National Museum of Playssa, jossa tänä kesänä on esillä pelihallipelien historiaa noin sadan pelin voimin. Museon tiedottaja Susan kuitenkin toimitti meille hieman kuvia ja videon, joista käy selville, millainen meininki Videotopia-näyttelyssä on. Vuonna 2012 museo aikoo laittaa esille varsinaisen pelikokoelmansa, jossa on tuhansia esineitä konsoleista peleihin ja mainoksista videopelileluihin. Toivottavasti viimeistään silloin pääsen vierailulle ja tälle artikkelille seuraa jatkoa.





Museum of Playn kotisivut.
Videotopian kotisivut.

Outo ilmestys - Sega Time Traveler.

Challenge Arcade - tällaista kaipaisi vielä Suomeenkin.

Froggerin ennätysyritys alkamaisillaan.

Silmäniloa retropelien ystäville LevelUp-kaupasta.