V2.fi ennakoi: Deathloop (PC, PS5) - Hitman ja Päiväni murmelina törmäävät
Tyylillä odotuslistan kärkeen
Arkane Studios on luonut vuosien varrella itselleen maineen tiiminä, joka tekee todella syvällisiä ja monimutkaisia avoimen maailman seikkailupelejä. Dishonored-kaksikko on kumpikin vuorollaan putsannut palkintopöytiä ja kerännyt pelaajilta runsaasti kehuja. Mutta aika aikaa kutakin ja kahdeksan vuoden Dishonored-urakan jälkeen tiimi kaipasi uusia haasteita, uusia maailmoja, uutta tilaisuutta levitellä luovia siipiään ja tehdä jotain uutta. Mutta silti tyylille uskollista ja turvallista, koska ei kukaan heitä aseella uhaten pakottanut Dishonoredeja tekemään, Arkane Studios vain tykkää monimutkaisten simulaatioiden kyhäämisestä.
Pitkän projektin lopputuloksena on Deathloop, peli, joka keräsi PlayStation 5 -konsolin julkistustilaisuudessa eniten palstamillimetrejä ja huomiota, eikä lainkaan yllättäen. Supertyylikäs ja ajalla leikittelevä peli nappaa pelaajan huomion välittömästi ja jättää haluamaan lisää. Odotuksesta tuli kuitenkin yllättävän pitkä, sillä Deathloop ei ehtinyt PlayStation 5:n julkaisuun, eikä edes sen jälkimaininkiin.
Nyt lykkäysten aika on vihdoin ohi ja tiimi on valmis puhumaan koko maailmalle enemmän siitä, millainen peli Deathloop on. Pääsimme tutustumaan miltei valmiiseen kehitysversioon ja juttelemaan pelin pääsuunnittelijan, Dinga Bakaban, kanssa.
Deathloop on tarina Coltista, miehestä, joka herää tyhjältä rannalta pää yhtä tyhjänä. Hän ei muista edes omaa nimeään, saati sitä, miten hän on päätynyt johonkin saaripahaselle. Pian asiat kuitenkin alkavat valjeta, kun Colt kohtaa mystisen ja hyvin väkivaltaisen naisen, joka kysyy, onko hän tullut katkaisemaan silmukan. Kun vastaus ei tyydytä, nainen murhaa Coltin… joka herää sitten uudelleen henkiin samaiselta rannalta, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Idea uudelleen toistuvasta päivästä ei ole mikään uusi, sillä monet elokuvat, TV-sarjat ja kirjat ovat leikkineet samalla idealla aiemminkin. Arkane ei yritä mitenkään peitellä tai salailla tätä: he halusivat vain tehdä sen oman versionsa Päiväni murmelina -elokuvasta, ja tässä versiossa 1960-luvun tyylinen maailma on murhamiesten leikkipaikka. Pelaajan tavoitteena on murhata saarella piileskelevät kahdeksan superrikollista, mikä vaatii toistoa, toistoa ja vielä vähän enemmän toistoa.
Kaikilla saaren asukeilla, olivat nämä sitten superrikollisia tai näiden kätyreitä, on omat rutiininsa ja aikataulunsa, joita ne noudattavat päivästä toiseen. Pelaajan pitäisi sitten kierrellä saarella opetellen näitä rutiineita ja selvitellen saaren saloja, jotta silmukka kerrallaan suunnitelmat alkavat muodostua.
Jotta kaikki ei olisi liian helppoa, Coltin perässä on myös se pelin alusta tuttu mystinen nainen, joka on niin ikään aikasilmukoissa uiskenteleva murhaaja. Mutta hänen kohteenaan on Colt.
Dishonored-pelin ystäville Deathloop tuntuu varmasti välittömästi kotoisalta tuttavuudelta, sillä se voisi yleisen rakenteensa puolesta ihan hyvin olla Dishonored 3 – tai siltä se ainakin nyt vaikuttaa. Dinga Bakaba kehui, että Deathloopin pelimaailma on Arkane Studiosin suurin ja syvällisin, ja tietenkin suunniteltu tiimin pelien tavoin mahdollistamaan jos jonkinlaisia lähestymistapoja ja kikkoja suorasta tykityksestä hiiviskelyyn ja väijymiseen.
”Pelin alussa hiiviskely on jopa melkein pakollista, koska Colt on pelin alussa niin heikko”, Bakaba selittää. ”Pelaaja ei todellakaan ole mikään Doom Slayer, ainakaan ennen muutamia silmukoita. Kun saa vähän enemmän kykyjä, hiiviskely muuttuu enemmänkin vaihtoehdoksi. Minusta paras tapa pelata on, että tekee jonkinlaisen suunnitelman kuhunkin tilanteeseen, mutta on sitten valmis reagoimaan lennosta yllätyksiin. Jos kaikki menee persiilleen, täytyy vain koittaa selviytyä, miten parhaiten pystyy.”
Pelaaja avaa pelin edetessä Coltin käyttöön jos jonkinlaisia yliluonnollisia kykyjä, jotka jälleen tuntuvat Dishonored-veteraanista tutulta. Teleporttailu, vihollisten heittely räsynukkeina ja muut kikat tuntuivat heti tutuilta ja niiden taktiset mahdollisuudet kiehtovilta. Kolikon toisella puolella on valtava asearsenaali, jota voi vielä entisestään kustomoida mielensä mukaiseksi. Tarkoituksena on ollut tehdä monipuolinen ja syvällinen murhasimulaatio, jossa monimutkaiset systeemit luovat pelaajalle hauskan leikkipaikan ja jossa mahdollisuudet tuntuvat rajattomilta.
Okei, kiva juttu niille Dishonored-veteraaneille, mutta entä jos ei satu itse kuulumaan siihen porukkaan? Onko Deathloop tarkoitettu vain tyypeille, joilla on istumalihaksia opetella useita monimutkaisia systeemeitä ja hyödyntää niitä? Ei toki.
”Systeemien monimutkaisuus on meidän pelisuunnittelijoiden murhe, ja enimmäkseen kulissien takana”, Bakaba pohtii. ”Pelaajan perspektiivistä Deathloopin pelaaminen voi olla juuri niin simppeliä tai monimutkaista kuin haluaa. Jos haluaa vain ammuskella vihollisia, se on täysin mahdollista. Jos haluaa sukeltaa syvälle, sekin toimii. Toki pelaajat ovat aluksi varmasti vähän pihalla, mutta se on kirjoitettu osaksi tarinaa ja Colt on aivan yhtä kujalla. Pelaaja ja Colt voivatkin sitten yhdessä opetella pelin salaisuuksia.”
Deathloop vaikuttaa pelinä todella kiehtovalta, mutta suurimman vaikutuksen minuun teki sen tyyli. Ennen presentaatiota kuultu pelin tunnusbiisi olisi ihan hyvin voinut olla jonkun unohdetun 1960-luvun agenttileffan tunnari, eikä muu peli jää yhtään heikommaksi. Koko saari on juuttunut 60-luvun psykedeelisiin tunnelmiin. Myös kaikki pelin teknologia on retrofuturistista romua, joka sai ainakin minun sydämeni sykkimään.
Pelin maailman teknologia voi olla retroa, mutta peli itse on uusinta uutta, sillä se on suunniteltu erityisesti PlayStation 5:ttä varten. Niinpä se tukee kaikkia konsolin uusia ominaisuuksia, erityisesti ohjaimen ja sen liipaisinten efektejä. Kehitystiimille ominaisuus oli todella tervetullut, sillä Bakaban sanojen mukaan se antoi heille valtavan tilaisuuden tuoda pelin aseisiin ja muihin leluihin lisää persoonallisuutta. Kaikilla aseilla on omat uniikit efektinsä, kuten eri määrän voimaa vaativat liipaisimet. Kaikki aseet todellakin tuntuvat erilaisilta käyttää.
Paljon enempää pelistä ei vielä sitten saakaan, tai voikaan, sanoa, mutta tämän sanon: Deathloop singahti tältä istumalta minun odotuslistani kärkeen. Mieletön tyyli ja murhasaaren syvälliset mahdollisuudet vaikuttavat todella kovalta yhdistelmältä, mutta tietenkin lopullisen tuomion voi julistaa vasta kun saa itse istua konsolin ääreen pelaamaan koko roskan läpi. Tämä tapahtuu syyskuussa, sillä peli ilmestyy 14.9.2021 PC:lle ja PlayStation 5:lle.
Pitkän projektin lopputuloksena on Deathloop, peli, joka keräsi PlayStation 5 -konsolin julkistustilaisuudessa eniten palstamillimetrejä ja huomiota, eikä lainkaan yllättäen. Supertyylikäs ja ajalla leikittelevä peli nappaa pelaajan huomion välittömästi ja jättää haluamaan lisää. Odotuksesta tuli kuitenkin yllättävän pitkä, sillä Deathloop ei ehtinyt PlayStation 5:n julkaisuun, eikä edes sen jälkimaininkiin.
Nyt lykkäysten aika on vihdoin ohi ja tiimi on valmis puhumaan koko maailmalle enemmän siitä, millainen peli Deathloop on. Pääsimme tutustumaan miltei valmiiseen kehitysversioon ja juttelemaan pelin pääsuunnittelijan, Dinga Bakaban, kanssa.
Tyhjä ranta, tyhjä pää
Deathloop on tarina Coltista, miehestä, joka herää tyhjältä rannalta pää yhtä tyhjänä. Hän ei muista edes omaa nimeään, saati sitä, miten hän on päätynyt johonkin saaripahaselle. Pian asiat kuitenkin alkavat valjeta, kun Colt kohtaa mystisen ja hyvin väkivaltaisen naisen, joka kysyy, onko hän tullut katkaisemaan silmukan. Kun vastaus ei tyydytä, nainen murhaa Coltin… joka herää sitten uudelleen henkiin samaiselta rannalta, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Idea uudelleen toistuvasta päivästä ei ole mikään uusi, sillä monet elokuvat, TV-sarjat ja kirjat ovat leikkineet samalla idealla aiemminkin. Arkane ei yritä mitenkään peitellä tai salailla tätä: he halusivat vain tehdä sen oman versionsa Päiväni murmelina -elokuvasta, ja tässä versiossa 1960-luvun tyylinen maailma on murhamiesten leikkipaikka. Pelaajan tavoitteena on murhata saarella piileskelevät kahdeksan superrikollista, mikä vaatii toistoa, toistoa ja vielä vähän enemmän toistoa.
Kaikilla saaren asukeilla, olivat nämä sitten superrikollisia tai näiden kätyreitä, on omat rutiininsa ja aikataulunsa, joita ne noudattavat päivästä toiseen. Pelaajan pitäisi sitten kierrellä saarella opetellen näitä rutiineita ja selvitellen saaren saloja, jotta silmukka kerrallaan suunnitelmat alkavat muodostua.
Jotta kaikki ei olisi liian helppoa, Coltin perässä on myös se pelin alusta tuttu mystinen nainen, joka on niin ikään aikasilmukoissa uiskenteleva murhaaja. Mutta hänen kohteenaan on Colt.
Vapaa tyyli vallitsee
Dishonored-pelin ystäville Deathloop tuntuu varmasti välittömästi kotoisalta tuttavuudelta, sillä se voisi yleisen rakenteensa puolesta ihan hyvin olla Dishonored 3 – tai siltä se ainakin nyt vaikuttaa. Dinga Bakaba kehui, että Deathloopin pelimaailma on Arkane Studiosin suurin ja syvällisin, ja tietenkin suunniteltu tiimin pelien tavoin mahdollistamaan jos jonkinlaisia lähestymistapoja ja kikkoja suorasta tykityksestä hiiviskelyyn ja väijymiseen.
”Pelin alussa hiiviskely on jopa melkein pakollista, koska Colt on pelin alussa niin heikko”, Bakaba selittää. ”Pelaaja ei todellakaan ole mikään Doom Slayer, ainakaan ennen muutamia silmukoita. Kun saa vähän enemmän kykyjä, hiiviskely muuttuu enemmänkin vaihtoehdoksi. Minusta paras tapa pelata on, että tekee jonkinlaisen suunnitelman kuhunkin tilanteeseen, mutta on sitten valmis reagoimaan lennosta yllätyksiin. Jos kaikki menee persiilleen, täytyy vain koittaa selviytyä, miten parhaiten pystyy.”
Pelaaja avaa pelin edetessä Coltin käyttöön jos jonkinlaisia yliluonnollisia kykyjä, jotka jälleen tuntuvat Dishonored-veteraanista tutulta. Teleporttailu, vihollisten heittely räsynukkeina ja muut kikat tuntuivat heti tutuilta ja niiden taktiset mahdollisuudet kiehtovilta. Kolikon toisella puolella on valtava asearsenaali, jota voi vielä entisestään kustomoida mielensä mukaiseksi. Tarkoituksena on ollut tehdä monipuolinen ja syvällinen murhasimulaatio, jossa monimutkaiset systeemit luovat pelaajalle hauskan leikkipaikan ja jossa mahdollisuudet tuntuvat rajattomilta.
Okei, kiva juttu niille Dishonored-veteraaneille, mutta entä jos ei satu itse kuulumaan siihen porukkaan? Onko Deathloop tarkoitettu vain tyypeille, joilla on istumalihaksia opetella useita monimutkaisia systeemeitä ja hyödyntää niitä? Ei toki.
”Systeemien monimutkaisuus on meidän pelisuunnittelijoiden murhe, ja enimmäkseen kulissien takana”, Bakaba pohtii. ”Pelaajan perspektiivistä Deathloopin pelaaminen voi olla juuri niin simppeliä tai monimutkaista kuin haluaa. Jos haluaa vain ammuskella vihollisia, se on täysin mahdollista. Jos haluaa sukeltaa syvälle, sekin toimii. Toki pelaajat ovat aluksi varmasti vähän pihalla, mutta se on kirjoitettu osaksi tarinaa ja Colt on aivan yhtä kujalla. Pelaaja ja Colt voivatkin sitten yhdessä opetella pelin salaisuuksia.”
Tyyliä koko rahan edestä
Deathloop vaikuttaa pelinä todella kiehtovalta, mutta suurimman vaikutuksen minuun teki sen tyyli. Ennen presentaatiota kuultu pelin tunnusbiisi olisi ihan hyvin voinut olla jonkun unohdetun 1960-luvun agenttileffan tunnari, eikä muu peli jää yhtään heikommaksi. Koko saari on juuttunut 60-luvun psykedeelisiin tunnelmiin. Myös kaikki pelin teknologia on retrofuturistista romua, joka sai ainakin minun sydämeni sykkimään.
Pelin maailman teknologia voi olla retroa, mutta peli itse on uusinta uutta, sillä se on suunniteltu erityisesti PlayStation 5:ttä varten. Niinpä se tukee kaikkia konsolin uusia ominaisuuksia, erityisesti ohjaimen ja sen liipaisinten efektejä. Kehitystiimille ominaisuus oli todella tervetullut, sillä Bakaban sanojen mukaan se antoi heille valtavan tilaisuuden tuoda pelin aseisiin ja muihin leluihin lisää persoonallisuutta. Kaikilla aseilla on omat uniikit efektinsä, kuten eri määrän voimaa vaativat liipaisimet. Kaikki aseet todellakin tuntuvat erilaisilta käyttää.
Paljon enempää pelistä ei vielä sitten saakaan, tai voikaan, sanoa, mutta tämän sanon: Deathloop singahti tältä istumalta minun odotuslistani kärkeen. Mieletön tyyli ja murhasaaren syvälliset mahdollisuudet vaikuttavat todella kovalta yhdistelmältä, mutta tietenkin lopullisen tuomion voi julistaa vasta kun saa itse istua konsolin ääreen pelaamaan koko roskan läpi. Tämä tapahtuu syyskuussa, sillä peli ilmestyy 14.9.2021 PC:lle ja PlayStation 5:lle.
Keskustelut (1 viestiä)
Rekisteröitynyt 08.01.2017
20.05.2021 klo 00.29 1