Vuonna 2004 julkaistu Total War -peli Rome kertoi antiikin aikaisesta Rooman valtakunnasta: pohjoisessa odottavat gallialaiset, itää hallitsevat kreikkalaiset, etelää vartioivat karthagolaiset ja egyptiläiset, ja lännessä odottaa Hispania. Vallattavaa siis riittää ja totaalisodalle on kysyntää, viimeistään siinä vaiheessa kun Rooman kilpailevat suvut alkavat nahistella keskenään. Yli 15 vuotta vanhaa peliä ei kuitenkaan tarvitse enää etsiä isoisän ullakolta, sillä Creative Assemblyn klassikosta on julkaistu uusi Total War: Rome Remastered -versio.



Nimellä on väliä: Rome Remastered on nimenomaan remasterointi, ei remake. Remake tarkoittaa käytännössä koko teoksen uudelleentekemistä, kun remasterointi viittaa vanhan teoksen “uudelleenmasterointiin”, eli hiomiseen. Tekstuureja tarkennetaan, resoluutiota parannetaan, efektejä lisätään ja niin edelleen. Mitään suoranaisesti uutta ei kuitenkaan ole tarjolla – mutta eipä Rome Remastered edes yritä olla vuoden 2021 peli, vaan vuoden 2004 peli, rypyt silitettyinä. Mukana on totta kai myös Alexander ja Barbarian Invasion -lisäosat.


Total War: Rome herättää monissa lämpimiä muistoja. Rome kuuluu alkupään Total Wareihin, jota ennen ilmestyi vain Japanista kertova Shogun ja keskiaikaa kuvaava Medieval. Romen ilmestyessä Total Warin massiiviset taistelut herättivät yhä ihastusta ja ihmetystä: tuhatpäisten armeijoiden marssi tuntui luissa ja ytimissä, ja satojen nuolien murhaava sade sai irvistämään pelosta. Yli 20 totaalisotaisen vuoden jälkeen taistelut tekevät yhä harvemmin vaikutusta, vaikka vuodet ovat tuoneet mukanaan entistä yksityiskohtaisempia yksiköitä ja monimuotoisempia maastoja.


Kun on sotinut joka tantereella ja aikakaudella, merkittäviä eroja on vaikea löytää. “War never changes”, kuuluu sanontakin. Rome Remasteredin kohdalla tämä pitää erityisesti paikkansa: vaikka alkupään Total Warit ovat lähimpänä sydäntäni, uusimpiin osiin verrattuna Rome tuntuu käsittämättömän nähdyltä ja pliisulta kokemukselta. Remasterointi ei muuta pelin peruspalikoita, joten kokemus on käytännössä identtinen alkuperäiseen – mutta onko alkuperäisen kokemiselle suoranaista tarvetta? Vaikka Rooman imperiumia on käsitelty pelisarjassa myöhemmin lähinnä keskinkertaisessa Rome 2:ssa, Attila näytti Rooman valtakunnan tuhon ja Troy esitteli antiikkista Välimerta, vieläpä alle vuosi sitten.

Citius, altius, fortius?

Parannuksia toki löytyy, ja remasterointina Rome onkin sinällään oiva tekele. Visuaalisten parannusten lisäksi merkittävimpiin uudistuksiin lukeutuu uusittu käyttöliittymä ja pelikamera, jotka parantavat kokemusta merkittävästi. Sulavasti joka suuntaan liikkuva kamera varmistaa, että nojatuolikenraalilla on aina hyvä näköyhteys taistelutantereille, ja uusittu käyttöliittymä siivoaa turhat roippeet peliruudun tieltä. Namiskoja ei ole pelkästään liikuteltu ja selkeytetty, vaan diplomatiaruudut ja muut maailmankartan välilehdet on myös modernisoitu. Kartan saa nyt värikoodattua pelisarjan myöhempien osien tapaan, ja viholliskansoillakin pääsee pelaamaan kampanjassa saman tien. Ensikertalaisille on tarjolla myös varsin pätevä ja kaiken selittävä tutoriaali.


Pelillisenä uudistuksena on uusi merchant-yksikkö, joka toimii diplomaattien ja agenttien tavoin maailmankartalla. Salamurhaamisen sijaan kauppias voi tehostaa kaupankäyntiä ja resurssienkeräilyä. Yksikkö on ihan mukava lisä, muttei muuta kokonaisuutta merkittävästi.

Ja siinä se sitten onkin. Rome Remastered on tosiaan Rome, mutta remasteroituna. Sinällään remasteroinnille voi antaa puhdasta peukkua, sillä kaikki parannukset toimivat ja ovat päteviä. Erityisesti kamera ja käyttöliittymä ansaitsevat kehuja, eikä oikeastaan mitään nipotettavaa ole. On kuitenkin mahdotonta vältellä sitä totuutta, että lopputulos tuntuu kauhean pliisulta. Eri Total War -pelejä on niin paljon tarjolla, että tällaisen puoliksi modernin, puoliksi vanhentuneen kokonaisuuden pelaamista on vaikea suositella. Maailmankartalla pysytellessä tunne ei ole niin vahva (ankeasta reitinhausta ja heikosta tekoälystä huolimatta), mutta viimeistään sotatantereille siirryttäessä ikä paistaa läpi.


Romen sodankäynnissä ei ole sinällään mitään vikaa. Yksiköt liikkuvat kuten pitäisi, ja kaikki merkittävimmät Total War -mekaniikat olivat jo osa Romea. Mutta kankeaa ja riisuttua tämä toiminta silti on, eivätkä ympäristöt ole nykyaikaisten pelien tasolla. Suurin ongelma on tekoäly, joka sekoaa viimeistään kaupunkien valtauksissa. Avoimilla niityillä vihollinen sentään toimii jotakuinkin johdonmukaisesti, vaikka sen huijaaminen on hävyttömän helppoa.

Suum cuique

Total War: Rome Remasteredin ruusut ja risut tuntuvat seuraavan kaikkia muita remastereita. Rome Remastered on aivan ylivoimaisesti paras tapa kokea Total War: Rome, ja aihetta rakastaville Rome Remastered tarjoaa kymmenien tuntien edestä poliittista vääntöä ja legioonalaisten ohjailua. Uusille pelaajille Rome Remasteredia on kuitenkin vaikea suositella, vaikka olisi muiden Total War -pelien veteraani. Uudistukset eivät ole niin mittavia, että Rome voisi seistä samalla viivalla pelisarjan uusimpien osien kanssa, ja Total War -pelejä julkaistaan muutenkin nykyään niin kovaa tahtia, ettei seuraavaa tarvitse kauaa odotella.



Lyhyesti: Remasterointi tarjoaa Total War: Romen faneille nostalgisen matkan legioonalaisten marsseihin, mutta kokonaisuus jää turhan pliisuksi uusille pelaajille.

Hyvää:

• Rome on yhä Rome
• Kaikki uudistukset ja parantelut toimivat

Huonoa:

• Kokonaisuus jää vaillinaiseksi
• Tekoälyttömyydet