Mekaanisista pelinäppäimistöistä on viimeisten vuosien aikana tullut niin yleinen juttu, että markkinapaikan ruuhkasta on enää vaikea erottua. Lukemattomat firmat puskevat hyvin samanlaisia näppäimistöjään kohti pelaajia, joten kulmankarvan kohottamiseksi tarvitaan jotain todella erikoista.


Pelivehkeistään tunnettu Razer on löytänyt tällaisen todella erikoisen idean, joka ainakin erottuu massasta. Firma kun on ottanut ja tehtaillut pitkälti yli 200 euroa kustantavan pelinäppäimistön, jossa on analogiset kytkimet.

Kyllä, analogiset.

Tässä kohtaa on ehkä syytä muistaa, että kaikki erikoiset ideat eivät aina ole hirveän toimivia, sillä vaikka esimerkiksi pahvista rakennettu avaruusraketti todellakin eroaisi kilpailijoistaan, ero ei ehkä olisi positiivinen.
Joten miten on. Analogiset kytkimet, vuoden innovaatio vai vuoden 2021 vastike korviin asennettaville valoterapiakuulokkeille?



Vaikka ei tietäisi, että Razer Huntsman V2 Analog sisältää analogiset kytkimet, se tuntuisi jo fyysisesti hintalappunsa arvoiselta pakkaukselta. Näppäimistö on täysikokoinen, eli mitään tenkeyless-versioita ei ole tarjolla meitä pöytätilaa arvostavia varten. Runko on muovia, mutta todella jykevää sellaista. Näppäimistön vääntelyssä saisi käyttää todella reippaasti voimaa, jotta se vääntyisi tai natisisi juuri lainkaan. Numeronäppäimistön yläpuolella sijaitsee kolme multimediapainiketta, sekä äänenvoimakkuuden säätöön tarkoitettu rulla.


Paketista paljastuu myös todella jykevä ja pehmeä rannetuki, joka napsahtaa magneeteilla kiinni näppiksen etureunaan. Magneettien ohella näppäimistön ja rannetuen välissä on myös datapinnejä, jotka mahdollistavat näppäimistön reunoja koristavan LED-efektin jatkumisen myös rannetuen reunoille.

Reteiden perusominaisuuksien kirjon täydentää näppäimistön laidasta löytyvä USB-C-portti, jonka avulla sen läpi voi kytkeä jos jonkinlaista rautaa. Kätevää, sekä myös kohtuullista, sillä Huntsman V2 kaipaa käyttöönsä kaksi USB-paikkaa. Näistä toinen on USB-C-tyyppiä, joskin paketista löytyvän adapterin avulla johdon saa kytkettyä kumman tahansa tyyppiseen liittimeen. USB-kaapeli on paksua ja lujan oloista punottua materiaalia.

Näppäimistöistä puhuttaessa se tärkein kysymys on tietenkin kirjoitustuntuma ja näin arvostelijan perspektiivistä sen kritisointi on myös haastavinta. Kirjoitustuntuma kun on niin äärimmäisen henkilökohtainen kysymys ja mekaanisesti toimivat kytkimet voi erotella toisistaan miltei ainoastaan omien mieltymystensä avulla.

Itse tykkään nykyään eniten matalista ja lyhyen liikeradan kytkimistä, joten Razer Huntsman V2 nosti heti niskavillani pystyyn. Sen kytkimet ja näppäinhatut ovat todella korkeat ja niiden liikerata on kohtalaisen eeppinen 3,6mm. Kytkimet ovat lineaariset, joten mitään naksahduksia ei ole tiedossa. Tästä huolimatta näppäimistö on kohtalaisen äänekäs, sillä kirjoittaminen tuottaa koko ajan matalataajuuksista naputusta ja lonksuntaa.

Puhtaiden makutottumusten lisäksi kirjoitustuntumasta ei löydy hirveästi valittamista. Kytkimet toimivat luotettavasti ja totuttelun jälkeen tekstiä kyllä irtosi ihan hyvin. Mutta toistaiseksi suunnilleen kaikki pätee miltei mihin tahansa muuhunkin luksus-tason hintalapulla varustettuun pelinäppikseen.

Entä ne analogiset kytkimet? Ovatko ne vuoden 2021 vallankumous?



Siltä varalta, että tämä koko kohkaus analogisista kytkimistä ei ole jollekulle vielä auennut, avataan hieman käsitettä. Perinteiset näppäimistöt ovat tavallaan digitaalisia tai ehkä oikeammin binäärisiä, sillä niiden näppäimet tuottavat kahdenlaista signaalia: nollaa ja ykköstä. Kun näppäimen painaa pohjaan, kytkin aktivoituu ja lähettää koneelle signaalin siitä, että nyt näppäintä painettiin. Helppoa.


Analoginen kytkin taas mahdollistaa jatkuvan signaalin lukemisen nollan ja ykkösen välillä, ja pystyy erottelemaan sen, painaako käyttäjä näppäintä vain vähän vai suoraan pohjaan saakka. Ero on siis kuin peliohjaimen pad-ohjaimen ja analogitikun välillä: ensimmäisellä voi joko liikkua tai olla paikallaan, toisella liikkua pehmeämmin asteissa.
Razerin itsensä valmistamat kytkimet hyödyntävät optista teknologiaa, eli näppäimen painallusta mitataan sen mukaan, miten paljon valoa kytkin päästää lävitseen. Mitä voimakkaampi painallus, sitä enemmän valoa. Oletusarvoisesti näppäimistö toimii kuten mikä tahansa muukin mekaaninen näppis. Kun näppäintä painaa aktuaatiopisteen ohitse, tuloksena on näppäimen painallus. Mutta se analogisuus… se oli se houkutteleva juttu.

V2.fi:n Mikko unelmoi näppiksestä kuultuaan ohjelmasta, jossa kirjoitettavan tekstin koko muuttuisi sen mukaan, miten kovaa näppäintä painaa. Itse taas muusikkokaverini kanssa aloin heti suunnittelemaan kilkettä, jolla näppäinten painallukset voisi muuttaa MIDI-signaaleiksi ja näppistä käyttää täten 104-painikkeisena MIDI-kosketinsoittimena. Toisin kuitenkin kävi, sillä vaikka tekniikka kyllä mahdollistaisi kaiken tämän, softapuolella tilanne on vähän toinen.

Koska analogiset näppäimistöt ovat äärimmäisen harvinaisia, niille ei tietenkään ole mitään yleismaailmallista tukea. Windowsin oma näppäimistöajuri ei osaa lukea analogista dataa näppäimistöstä, eikä tähän dataan tuntunut myöskään pääsevän vaikka Pythonin kautta käsiksi. Kyse ei siis ole mistään plug & play -ratkaisusta, jossa näppis vain lyödään kiinni koneeseen ja sitten aletaan kirjoittamaan tai pelaamaan analogisesti.

Analogisuuden hyödyntäminen vaatii Razerin oman Synapse-ohjelmiston asentamista, eikä sekään anna pääsyä suoraan, raakaan näppisdataan. Sen sijaan softan kautta voi mapata näppäimille jos jonkinlaisia tomintoja. Jos haluaa perinteisen digitaalisen WASDin sijaan vaikka ohjata War Thunder -lentokoneitaan analogisesti, voi softan kautta määritellä, että WASD-näppäimet vastaavat joystickin kallistelua eri suuntiin. Tämän jälkeen mapatut näppäimet näkyvät Windowsissa uutena peliohjaimena, joka sitten täytyy ottaa pelissä käyttöön.

Razerin kunniaksi on todettava, että softa itse on kattava ja kohtalaisen helppokäyttöinen. Kun WASD-napit on säädetty toimimaan joystickina tai vaikka peliohjaimen analogitikkuna, voi vapaasti säädellä niiden kiihtyvyyskäyrää ja kustomoida tuntuman juuri haluamansa kaltaiseksi. Myös erikoisemmat kikat ovat mahdollisia. Jos näppäimistön alkuperäinen aktuaatiopiste ei miellytä, sen voi säätää vapaasti haluamalleen tasolle. Mekaaninen liikerata ei tietenkään muutu, mutta kirjoitustuntuma kylläkin.

Mutta miksi tyytyä tähän? Näppäimille voi myös säätää kaksi aktuaatiopistettä, jolloin vaikka kranaattinapin kevyt painaminen vaihtaa tuliaseesta kranaatteihin, mutta heittäminen vaatii voimakkaampaa painallusta. Tai ehkä ei vain halua, että DOTA 2:n Ultimate-kykyyn mapattu näppäin aktivoituu vahingossa vähän hipaisemalla, joten vain sille säädetään syvä aktuaatiopiste muiden näppäinten ollessa keveämpiä?


Ongelmat alkavatkin Razerin softan ulkopuolelta. Otetaan pari esimerkkiä. Halusin kokeilla, miltä viikinkipeli Valheim tuntuisi analogisella liikkumisella ja hiiriohjauksella. Näppäimistön säätelyyn meni aikaa pari minuuttia ja kieltämättä lopputulos kyllä toimii: pystyin Valheimissa liikkumaan analogisesti ja käyttämään hiirtä kameran liikutteluun. WASD-näppäimet ovat pelin perspektiivistä katsottuna Xbox 360 -peliohjaimen vasen tikku, näppis ja hiiri taas … no, näppis ja hiiri. Mutta koska Windowsin käyttämä XInput-rajapinta on tarkoitettu joko peliohjaimen tai näppiksen ja hiiren käyttöön, pelin UI välkkyi kuin strobovalo pelin yrittäessä vaihtaa ”oikeaan” UI:hin sen mukaan, käytinkö virtuaalipeliohjainta liikkumiseen tai hiirtä kameran kääntelyyn.

Tai ehkä haluan Grand Theft Auto V:ssä ajaa autoani analogisesti. Jälleen helppo juttu Razerin softan perspektiivistä, sillä WASD-näppäimet saa hetkessä säädettyä vastaamaan analogitikun sivusuuntia ja ohjaimen liipaisimia. Mutta entäs kun en ole autossa? Silloin haluaisin, että WASD-näppäimet vastaavatkin myös analogitikun Y-akselia, sillä kävellessä eteenpäin ei liikuta liipaisinta vetämällä vaan tikkua työntämällä.

Tämänkin ongelman voi ratkaista kikkailemalla ja säätelemällä kontrolleja pelissä ja Razerin softassa, mutta vajaan viikon kokeilujakson aikana kävi selväksi, että vaikka tekniikka onkin laadukasta ja siinä on potentiaalia vaikka miten paljon, sen potentiaalin lunastaminen ei juuri nyt ole täysin ongelmatonta. Edessä on vähimmillään säätöä ja monessa erikoisemmassa tapauksessa se brutaali tosiasia, että niiden toteuttaminen ei ole juuri nyt mahdollista, koska näppäimistöstä ei vain saa toistaiseksi irti raakaa analogidataa.



250 euron hintalappu saa kieltämättä silmät kosteiksi ja suun sitruunalle, mutta ei se rehellisesti sanoen ole enää vuonna 2021 mikään suunnaton poikkeus. Hyviä pelinäppiksiä saa paljon halvemmallakin, mutta yli 200 euron hintaisia luksusnäppiksiä on markkinoilla useitakin. Usein voidaan toki perustellusti kysyä, tuoko se hintalappu mitään niin erikoista, että kaksinkertainen (tai monissa tapauksissa kolmin- tai nelinkertainen) hinta on perusteltu. Joskus vastaus kysymykseen on, että sitä on vain pakko ostaa tai olla ilman, koska halvempia vaihtoehtoja ei ole olemassakaan.


Näin on tavallaan myös Huntsman V2:n tapauksessa, sillä jos haluaa pelinäppikseltään analogisia kytkimiä, vaihtoehdot ovat olemattomat. Wootingin valikoimista löytyisi parikin vaihtoehtoa, mutta ne ovat olleet totaalisen loppuunmyytyjä suunnilleen Mooseksen ajoista saakka, eivätkä nekään halpoja ole. Niinpä ainoa vaihtoehto tuntuu olevan Huntsman V2.
Henkilökohtaisesti en ollut analogisista kytkimistä niin vakuuttunut, että hyppäisin tältä istumalta Huntsmanin kelkkaan. Tämä voi toisaalta johtua puhtaasti siitä, että koska pidän itse nykyään matalien näppäinhattujen ja kytkinten tuntumasta, suurella liikeradalla varustettu Huntsman tuntui välittömästi omaan käteeni sopimattomalta näppikseltä.

Jos hakusessa on perinteisemmällä tuntumalla varustettu pelinäppäimistö, Huntsman kyllä tarjoaa hintalapulleen ainakin jonkinlaista vastinetta. Se on mekaanisesti laadukas ja jykevä vehje, jota voi pelaamisen ohella käyttää hätätapauksessa vaikka kodin puolustamiseen lyömäaseena. Windows-pelaamisesta tykkääville analogiset näppäimet ovat myös monipuolinen ja veikeä lelu, joiden avulla voi oikeasti saada sellaisia pelikokemuksia, jotka eivät ole muualla mahdollisia.

Onkin harmi, että Razer ei tarjoa kehittäjille mitään avointa rajapintaa näppäimistön analogisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen, sillä mahdollisuudet olisivat kyllä monipuoliset. Juuri nyt tilanne on hieman ikävämpi. Razerin oma softa toimii, mutta sen ulkopuolella vastaan tulee ongelmia, rajoituksia ja puutteita, joiden johdosta näppiksen täyttä voimaa ei helposti saa käyttöönsä.

Mutta ehkä Huntsman V2 ei ole matkan päätepiste, vaan vasta sen ensimmäinen askel? Ehkä analogiset kytkimet ja niillä leikkimiseen tarvittavat rajapinnat ovat vielä tulossa ja Huntsman V2:n ostamalla kyytiin pääsee jo lähtöasemalta. Tai ehkä 10 vuoden päästä näppis on valohoitokuulokkeiden ja Virtual Boyn rinnalla ”mitä hittoa ne oikein ajattelivat” -artikkeleissa. Kuka tietää!



Razer Huntsman V2 Analog
Hintasuositus: 249 euroa
Lisätietoa: Razer

Hyvää

• Lujaa tekoa
• Razerin oma softa on monipuolinen ja helppokäyttöinen
• Toimiessaan analogiset kytkimet tuovat peleihin ihan uusia mahdollisuuksia
• Kustomoitava aktuaatiopiste on kiva ominaisuus ihan kirjoittaessakin
• Rannetuki on jykevä, mutta mukavan tuntuinen

Huonoa

• Korkeat näppäinhatut ja kytkimet eivät sovi minun käsilleni
• Analogisten kytkinten käyttö on vielä rajoittunutta puuhaa
• Ongelmat pelien kanssa Windowsin peliohjainrajapinnan johdosta
• Kaksi USB-porttia yhdelle näppäimistölle
• Kova hintalappu
• Lonksuva ääni kirjoittaessa
  
  V2.fi | Miikka Lehtonen