MMO-maailman kiistaton jättiläinen ja kuningas, World of Warcraft, on nykyään mielenkiintoisessa tilanteessa. Pelin edellinen lisälevy, Battle for Azeroth, oli totaalinen pannukakku. Firman kehittäjät saivat viettää edelliset pari vuotta vain korjaillen alkuperäisiä huonoja suunnitelmiaan, eivätkä silti saaneet pakettia kuin parhaimmillaan siedettävään tilaan, ennen kuin oli aika vetää koko roska alas viemäristä.


Tämä ei jäänyt myöskään pelaajilta huomaamatta, sillä Battle for Azerothin julkaisua ympäröinyt hype haihtui nopeasti ja tilaajamäärät romahtivat. Tarkkoja lukuja emme saa koskaan tietää, mutta kun lähemmäs 500 hahmon killasta on pari kuukautta julkaisun jälkeen linjoilla tusina pelaajaa, tilannetta ei voi pitää mitenkään hyvänä.
Tämä mielessä se tuorein lisälevy, Shadowlands, lähteekin liikkeelle hyvin hankalasta tilanteesta. Uusi alku on tietenkin kiva juttu, mutta Battle for Azeroth on vielä sen verran hyvin muistissa, että pelaajat ovat ymmärrettävästi varovaisia ja skeptisiä. Niinpä tällä kertaa ihan kiva ei riitä, vaan Shadowlandsin täytyisi vakuuttaa pelaajat heti kättelyssä.

Ja voi pojat, että siinä ei nyt ole onnistuttu.



World of Warcraftin lennokas tarina vie tällä kertaa sankarimme kuoleman jälkeiseen maailmaan. Viimeiset vuodet sotarikoksiin keskittynyt banshee-kuningatar Sylvanas Windrunner pakenee oikeuden kouraa kuoleman verhon taakse ja mennessään repäisee sen alas kaihtimineen päivineen. Niinpä Azerothin sankareiden täytyisi lähteä perään tuomaan rikollinen oikeuden eteen. Siinä sivussa käy ilmi, että tuonelassa suunnilleen kaikki on mennyt päin mäntyä.


Azerothin tuonela sisältää neljä valtakuntaa, jotka tarjoavat loppusijoituspaikan erilaisille sieluille. Tarkoituksena olisi, että sielut voivat näissä valtakunnissa tasata tilinsä, olipa kyse sitten syntien sovittamisesta tai menneiden traumojen unohtamisesta. Tuntemattomista syistä näin ei kuitenkaan enää tapahdu. Koko valtakuntaa pyörittävä anima-elinvoima on kuihtunut miltei olemattomiin ja alati kasvava joukko sieluja päätyy suoraan tuonelan keskipisteessä olevaan Kitaan, kadotettujen sielujen loppusijoituspaikkaan, jossa Sylvanaksen liittolainen, mystinen vanginvartija, sitten kiduttaa näitä.

Niinpä ennen Sylvanaksen perään lähtemistä sankareidemme täytyy ratkoa Shadowlandsin ongelmat ja värvätä itselleen liittolaisia kuoleman mailta. Pelin levelöintikokemus vie pelaajan matkalle kaikkien neljän valtakunnan läpi ja se toimii tavallaan tutorialina sille varsinaiselle, 60. kokemustasolla aukeavalle sisällölle. Hetkinen, 60. kokemustasolla? Mutta juuri äskenhän me olimme 120. tasolla!


Shadowlands todellakin liiskaa pelaajien kokemustasot kahtia ja pyrkii näin paitsi tasapainottamaan peliä, myös virtaviivaistamaan sen matkan ensimmäiseltä tasolta levelikatolle. Ideana on, että pelin aiempi sisältö – siis kaikki perus-WoWista Battle for Azerothiin – on nyt vapaamuotoista ja vapaaehtoista tekemistä, joka skalaautuu pelaajan tasojen mukaan. Jos siis haluaa levelöidä koko matkan 50. tasolle vaikkapa Mists of Pandarian maisemissa, se on nyt mahdollista. Ja 50. tasolla hypätään sitten Shadowlandsin matkaan.

Uusittu levelöintikokemus toimii paljon paremmin kuin vanha jo puhtaasti sen takia, että se on paljon nopeampi. Siinä missä 120. tason saavuttaminen vaati useiden päivien pelaamista, nyt 50. tasolle pääsee helposti yhden päivän aikana. Myös se Shadowlandsin levelöintisisältö on ihan toimivaa. Pelialueet ovat mukavan erilaisia ja ovat selvästi taas inspiroineet grafiikkatiimiä vetämään parastaan. Bloodborne-henkinen vampyyrien valtakunta Revendreth, tai selkeästi Ori and the Blind Forestista inspiraatiota hakenut Ardenweald ovat esimerkiksi tyylikkäimpiä WoWin pelialueita tähän saakka.


Kun matka on vienyt pelaajan kaikkien neljän alueen läpi, lineaarinen tarina on samalla myös esitellyt tälle Shadowlandsin suuremman tarinan, sekä neljää aluetta hallitsevien liittoumien pienemmät tarinat. 60. tasolla on sitten aika valita yksi näistä neljästä liittoumasta ja hypätä niiden kelkkaan jatkamaan tarinaa ja suorittamaan niitä varsinaisia end gamen puuhia.

Ja tämä on myös se kohta, jossa Shadowlandsin ongelmat todella alkavat.



Ei ole mitenkään salaisuus, että Shadowlandsin kehitysjakso oli hieman hankala. Lisälevy oli testiservereillä vielä aivan täysin vaiheessa vain muutamia viikkoja sitten, ja sitä lykättiin pariinkin otteeseen. Ihan ymmärrettävää, koska koronaviruksen aiheuttamat muutokset työolosuhteissa ovat pistäneet miltei jokaisen pelitiimin rutiinit uusiksi.


Ymmärrettävyys ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa, että Shadowlands ei juuri nyt tunnu valmiilta paketilta. Todella monet 60. tason jälkeen aukeavat mekanismit tuntuvat siltä, kuin ne olisivat ensimmäisiä tai toisia iteraatioita ideoista, jotka kaipaisivat vielä paljon tuunausta ja tasapainottamista.

Liittoumat ovat Shadowlandsissa kaiken keskipisteessä, sillä ne ovat hahmokohtaisen progression oikeastaan ainoa tie. Liittoumat tarjoavat kaikille hahmoluokille omat erikoiskykynsä, sekä tarinan edetessä aukeavat kykypuunsa, joihin pudoteltavat kykymoduulit korvaavat Battle for Azerothin azeriitti-varusteet. Liittoumissa edetään ihan fiksusti pelaamalla näiden tarinaa eteenpäin, sekä suorittamalla viikoittain nollautuvia tehtäviä.

Kaikki liittouman sisällä tehtävät jutut – olipa kyse sitten vaikka yökeijujen sielupuutarhan rakentamisesta, kosmeettisten esineiden ostamisesta tai tekoälyn kavereiden lähettämisestä tekemään tehtäviä – maksetaan animalla, jota voi hakkia käytännössä vain tekemällä päivittäisiä tehtäviä. Niistä on tehty hitaampia ja kankeampia kuin koskaan aiemmin, ja palkkiot ovat olemattoman pieniä. 70 animaa jakava tehtävä ei kamalasti lämmitä kun tähtäimessä olisi 4000 animan kosmeettinen esine, ja lisäksi liittouman tukikohta tarvitsisi myös tuhansien animoiden edestä huomiota.


Toinen merkittävä endgamen puuha on Kidan keskustassa sijaitseva Torghast-vankila, jota pelaajat voivat kivuta roguelike-hengessä. Torghast on ihan hauska idea, sillä sen sisäiset ja yhden pelikerran aikaiset voimat ovat usein naurettavan ylitehokkaita ja tuntuu todella kivalta jyrätä puoli kerrosta hirviöitä kappaleiksi parissa sekunnissa. Torghast on sidottu myös itse craftattaviin legendaarisiin varusteisiin, joiden vaatima sielupöly hankitaan juoksemalla Torghastia läpi uudelleen ja uudelleen. Mutta Torghastista ei sitten saakaan mitään muuta. Ei kosmeettisia esineitä, ei varusteita, ei muuta. Niinpä hauska idea muuttuu alta aikayksikön taas yhdeksi jutuksi, joka on pakko tehdä joka viikko, jos aikoo pysyä kärryillä.

Torghastia ympäröivä Kita taas haluaisi olla Bloodborne-henkinen grindausalue, jossa kuollessaan pudottaa keräämänsä resurssit ruumiilleen, ja jossa pyörii jatkuvalla syötöllä pieniä tapahtumia ja pomomatseja. Mutta senkään pelaamisesta ei hyödy oikein mitään. Tarina pakottaa välillä sinne, mikä lähinnä ärsyttää, koska Kidassa ei voi esimerkiksi nousta lainkaan ratsaille. Niinpä sitten köpötetään hitaasti paikasta toiseen pistäen taas pari rastia muutamaan muuhun ruutuun.


Heitetään mukaan vielä valtava määrä pieniä muutoksia, jotka louhivat pois pelaajien elämänlaatua. Parista edellisestä lisälevystä tuttu Flight Master’s Whistle ei esimerkiksi enää toimi, joten pelaajat eivät voi enää teleportata lähimmän lentoaseman luokse. Lentoasemia on pelialueella muutenkin paljon harvemmin kuin aiemmin, joten jos haluaa suorittaa jossain periferiassa sijaitsevan päivittäisen tehtävän, saa käyttää matkustamiseen enemmän aikaa kuin itse tehtävään.

Liittoumien tukikohtiin ei voi myöskään teleportata suoraan, vaan kaikkialle täytyy lentää keskipisteenä toimivan kaupungin kautta. Luolastojen suorittamisesta ei saa mitään valuuttaa, tai esimerkiksi anima-pisteitä, joten jos satunnaislukugeneraattori ei suo loottia, luolastojen pelaamisesta ei koostu yhtään mitään.


Samanlaista pientä naputettavaa riittäisi paljon enemmänkin, mutta lopputulos on selvä. Yksikään ongelma ei olisi yksinään mitenkään fataali, mutta kun pieniä ärsykkeitä on näin paljon, Shadowlands alkaa tuntua rasittavalta pelikokemukselta jo nyt, pari viikkoa ilmestymisensä jälkeen.

Blizzard tulee varmasti puuttumaan ongelmiin, tasapainottamaan liittoumien tarjoamia kykyjä paremmin, nostamaan tehtävistä jaettavia anima-palkintoja, lisäämään Torghastiin ja Kitaan jotain uutta sisältöä ja niin edelleen. Mutta koska? Monet Battle for Azerothin ongelmat korjautuivat vasta muutamia kuukausia ennen Shadowlandsin ilmestymistä. Warfronteistakaan ei koskaan tullut oikein mitään, vaikka ennakkoon suunnitelmat olivat niin korkealentoisia ja lupaukset komeita.

Ja ollaan myös rehellisiä: Battle for Azerothin jälkeen pelaajat tuskin ovat hirveän anteliaalla tuulella, eikä ”joo, katotaan sitten keväällä” lämmitä hirvittävän paljon. Niinpä reaktiot ovat odotettavia. Kaksi viikkoa ilmestymisen jälkeen killan pelaajamäärät putoavat ja foorumeilla näkyy runsaasti ”katsotaan, palaanko 9.1:n tai 9.2:n myötä” -tyylisiä kommentteja, enkä ihmettele sitä pätkääkään. Shadowlandsissa on taas kerran valtavasti potentiaalia ja se voi olla muutaman suuremman päivityksen jälkeen laadukas lisäosa, mutta juuri nyt se tuntuu enemmän Battle for Azerothin jatko-osalta kuin siltä uudelta alulta, jota pelaajat toivoivat.

Lyhyesti: Shadowlands voi vielä jonain päivänä olla hyvä lisälevy. Juuri nyt se tuntuu enemmänkin hyvän lisälevyn beta-versiolta, joka kaipaa vielä kuukausien edestä tuunausta.



Hyvää:

• Taidetiimi on taas tehnyt upeaa työtä
• Night Faet ovat todella hauska ja sympaattinen porukka
• Torghast on parhaimmillaan veikeää voimafantasiaa
• Uudet luolastot ovat viihdyttäviä ja haastavia
• Omien legendaaristen esineiden craftaus on hyvä idea
• Levelöinti 50. tasolle on mukavan nopeaa
  

Huonoa:

• Onnettoman kehnot ja niukat palkkiot miltei kaikesta tekemisestä
• Pakko tehdä kaikkea, jos haluaa kehittyä hahmona - mutta ei silti tunne kehittyvänsä
• Liittoumien voimat ovat todella pahasti epätasapainossa
• Satunnaislukugeneraattori näyttelee taas suurta roolia, koska kykymodit ja legendaariset kyvyt ovat satunnaisia droppeja
• Bugeja riittää yllin kyllin
• Alttien levelöinti on turhauttavaa ja kankeaa
• Kykymodit ovat spec-kohtaisia, mutta silti käytössä on vain yksi kykypuu, jota voi muokata rajatusti
• Elämänlaatua lisäävien ominaisuuksien poistaminen
• PVP-tasapaino on aivan vinksallaan