Rag Doll Kung Fu on jo vanha juttu, huutavat PC-pelaajat yhdessä kuorossa. Vuonna 2005 tietokoneiden ruuduille tullut kumiukkomaiseen fysiikkamallinnukseen nojaava itämainen mätkintä on nyt siirtynyt myös mustan vyön tai ainakin mustan pelikoneen omistajien iloksi, nimittäin PlayStation 3:lle. Tuotos on Lionhead Studiosilla mm. Black & Whiteä työstäneen, sittemmin MediaMoleculelle LittleBigPlanetin kehittäneen Mark Healeyn vapaa-ajan tuotos. Neljässä vuodessa on kuitenkin tultu pitkä harppaus eteenpäin, eikä Fists of Plasticia ensinäkemältä tunnista PC-version lähisukulaiseksi.




Rag Doll Kung Fun ulkoasu on melko uniikki, sillä kaikki hahmot näyttävät enemmän tai vähemmän kumisilta, jotka fysiikkamoottorin ansiosta liikkuvat ja heiluvat ulkonäkönsä mukaisesti. Mitään liikkeitä ei ole ennalta digitoitu tai piirretty, vaan jokainen nyrkinisku ja torvihousun heilahdus on tilannesidonnainen ja tähdättävissä vapaasti eri ilmansuuntiin. Perusliikevalikoima on suppea, räsynukketaistelijat kun osaavat vain yhden potkun ja yhden lyönnin. Erikoisliikkeissä löytyy valinnanvaraa enemmän; on tulipalloa, syöksyhyökkäystä ja maan tömäytystä. Ohjaimen väärin päin kääntämällä hahmonsa saa levitoimaan, jolloin perusmätkinnällä kerättyä Chi-voimaa voi muuttaa elinvoimaksi. Kentälle ilmestyvät välillä myös nunchakut tai gun-keppiase, joilla vastustajia voi mätkiä tehokkaasti kanveesiin. Muita taistelijoita voi myös nostaa ilmaan ja nakella pitkin kenttää.

Moninpelin lisäksi yksinpelimuotoja löytyy monensorttisia. Varsinainen mätkintäpeli Fists of Plastic ei ole vaan toiminta keskittyy enemmän jonkin tietyn tavoitteen saavuttamiseen. On vuorenvalloitusta, heittotähtien tarkkuusheittelyä, koripallomaista kalojen maljaan nakkelua ja akrobatiataitoja kysyvää tasoilla roikkumista. Kyse onkin lähinnä pienestä minipelikokoelmasta, jonka lajit ovat varsin hiottuja ja ennen kaikkea äärimmäisen koukuttavia.




Niin uhkarohkealta kuin seuraavan sanominen tuntuukin, niin sanon silti: Rag Doll Kung Fu: Fists of Plasticissa on ainesta 2000-luvun International Karate +:ksi. Koukuttavuusaste on samaa luokkaa ja toiminta on sopivan yksinkertaista sekä tiivistetty lyhehköihin pätkiin. Peli myös äkkiseltään näyttää hieman muinaiselta Karate-pelien klassikkoteokselta, ruudulla kun pyörii usein pelaajan lisäksi kaksi muuta vihollista, jolloin kohteen valinta nousee tärkeään rooliin. Taistelussa on muutenkin syytä käyttää taktista harkintaa omien Chi-voimien hyökkäävän ja puolustavan hyödyntämisen suhteen.

Rag Doll Kung Fu: Fists of Plastic saa pelaajan liimautumaan ruutuun tuntien ajaksi, mikä on hieno saavutus näinkin yksinkertaiselta peliltä. Räsynukkepieksentä on neljän pelaajan talouksissa ja bileissä myös varma viihdenumero, sillä usean pelaajan kesken voi pelkän mätkinnän lisäksi herätellä nauruhermoja vaikka hektisellä kung fu -polttopallolla.