Populous
Retroparran muistelmia 1
Jos joku on elänyt ikänsä kivenkolossa tai syntynyt 2000-luvulla, ei Populous välttämättä ole lainkaan tuttu, joten sen verran kerrottakoon, että kyseessä on Peter Molyneuxin Bullfrogille kehittämä jumalapeli vuodelta 1989. Vaikkei kyseessä olekaan aivan ensimmäinen tämäntyylinen peli, edisti se kuitenkin genreä valtavasti ja oli samalla suuri kaupallinen menestys. Jo pelkkä isometrinen muokkautuva maastokin oli aikanaan tekninen voimannäyte. Alkuperäisten Amigan, Atari ST:n sekä PC:n jälkeen tehtiin lukuisia porttauksia paitsi mm. Sega MegaDrive -konsolille, myös eksoottisille laitteille kuten Sharp X68000 ja Acorn Archimedes.
Matkijoita kuten Settlers ja Mega Lo Mania ilmestyi markkinoille Populousin menestyksen siivittämänä ja onpa monissa nykypeleissäkin nähtävissä vaikutteita. Virallisia jatko-osia ja lisäpaketteja tehtiin muutama (mm. Populous II, Populous: The Beginning), mutta itse idea ei niissä sanottavasti muuttunut. Itse kokeilin The Beginningiä PlayStationilla, mutta kovin hengettömän fiiliksen se jätti. Molyneux itse ei kyseisen version tekoon enää osallistunut, mutta palasi tällä vuosituhannella kuitenkin teeman äärelle Black & White -pelillään (2001), vaikkei se virallinen jatko-osa olekaan.
Pelilogiikka
Lähtökohta on se, että pelaaja astuu jumalallisiin saappaisiin ja alkaa johtaa kansakuntaansa kohti lopullista voittoa pahan voimista. Aluksi johdettavana on muutama ukko ja savimaja, mutta maata tasoittamalla saa aikaan komeampia asumuksia ja ajan kuluessa väestökin karttuu. Kenttä selvitetään nitistämällä vastapuolen kannattajat viimeistä myöten. Maastotyyppejä on muutama erilainen - ruohikko, aavikko, jää sekä laava - joilla on ulkonäön lisäksi vaikutusta lähinnä lisääntymisnopeuteen. Aikalaisekseen Populous oli varsin edistynyt, sillä se tarjosi uramoodin lisäksi kaksinpelimahdollisuuden sarjakaapelin tai modeemin ylitse. DOSBoxin emuloidulla modeemilla kaksinpeliä pääsee tykittämään nykykoneillakin.
Ihmeiden lisäksi jumala voi vaikuttaa alaistensa käyttäytymiseen eri moodeilla: ukot voi ohjata rakentamaan, taistelemaan, kokoontumaan yhteen tai seuraamaan johtajaa, joka puolestaan kulkee kohti Ankh-symbolia. Ankhin voi asettaa tietyin rajoituksin mihin hyvänsä kartalla ja siten marssittaa porukkaa haluamaansa suuntaan. Kävely vie kuitenkin voimia, joten pitkät taipaleet käyvät heikommille kohtalokkaiksi.
Strategiaa kehiin
Populous tehtiin aikana, jolloin peli sai olla vaikea ihan luvan kanssa, ilman mitään vaikeustasojen säätöjä tai muita helpotuksia. Yksinpelissä kenttiä on jämäkät 494, joskin hyvin pelaamalla peli loikkaa muutaman kentän kerralla eteenpäin. Oma läpipeluuni vaati noin sadan kentän koluamista. Alkupää menee vielä helposti aloittelijaltakin, mutta jo 200:n paikkeilla tietokone alkaa pistää kampoihin toden teolla. Yksittäinen matsi kestää helposti tunninkin ja välillä voitto voi olla sekunneista kiinni. Hyvien hermojen ja kestävien jännetuppien lisäksi tarvitaan ihan aitoa strategiaakin - eivätkä samat temput toimi joka kentässä, johtuen jo siitäkin, että käytössä oleva ihmevalikoima vaihtelee.
Viime kädessä toimiva strategia perustuu tietysti jonkinlaiseen tekoälyn hölmöyden hyödyntämiseen. Kaikenlainen sikailu on toisaalta täysin reilua, sillä paremmat tietokonevastustajat tasoittavat maata ja kasvattavat väkilukua sellaista tahtia, että ihminen ei siinä kyydissä nopeillakaan sormilla pysy. Komean suon tai tulvan vastustajan maaperälle laitettuaan saa usein vain toivottomana katsella vierestä, kuinka tietokone siivoaa tonttia kuntoon yli-inhimillisellä vauhdilla. Lisäksi tekoälykin osaa joitakin rumia temppuja, kuten Ankhin ympäröimisen suolla ja jatkuvan painostuksen ritarien ja tulivuorten avulla.
Itse löysin päiväkausien hakkaamisen jälkeen riittävän pätevän strategian, joka pohjautuu tietokoneen verenhimoisuuteen. Heti kynnelle kyetessään tekoälyllä on taipumus lähettää matkaan ritaria toisensa perään ja unohtaa samalla talonrakennus, mikä sinänsä voi usein riittääkin. Kun oma asutus on kuitenkin riittävän laajalla, saa ritareita juoksutettua pitkin karttaa eivätkä ne ehdi riittävästi tihutöihin kompensoidakseen väestönkasvua. Eli takkiin tulee ensimmäisen puoli tuntia koko ajan, mutta ahkerasti rakentamalla ja lisääntymällä matsi alkaa kääntyä omaksi eduksi, etenkin kun samalla sabotoi maata muokkaamalla ja tulivuorilla vihulaisen rakennuksia parhaansa mukaan.
Lopuksi
Pelien menneisyydestä kiinnostuneelle Populous on sen luokan virstanpylväs, ettei sitä voi helposti ohittaa, mutta pelkän nostalgian tai historian lisäksi peli on edelleen aidosti koukuttava. Pikku-ukkojen ohjailussa on yhä jotakin lumoavaa ja nykymittapuulla karu grafiikka ei sekään haittaa tiukan taistelun tuoksinassa. Nauttimisen esteeksi voi toki muodostua se, että laillisesti peliä voi olla lähes mahdoton hankkia - kyse kun on jo 20 vuotta vanhasta ohjelmasta.
Teksti: Markku Reunanen
Keskustelut (12 viestiä)
01.03.2009 klo 18.06
Rekisteröitynyt 27.05.2007
01.03.2009 klo 18.47
lisää juttuja retropeleistä!
joo eikä mitään puhkikuluneita final fantasy seiskoja tai ocarina of timejä!
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
01.03.2009 klo 19.16
01.03.2009 klo 20.34
01.03.2009 klo 21.38
Rekisteröitynyt 24.06.2008
01.03.2009 klo 23.27
Moderaattori
Rekisteröitynyt 25.01.2008
02.03.2009 klo 00.20
"Populoukku" oli ja on kyllä erinomainen peli. On kestänyt aikaakin varsin hyvin. Minimalistinen äänimaailma on edelleen hypnoottisen tunnelmallinen ja maaston muokkaus jaksaa hämmästyttää. Itse pelissä olen aina ollut aika huono :)
Amigalla onkin hyvät äänet, sydämentykytykset ja kaikki. Peeseellä valitettavasti ääniefektien lisäksi vaihtoehtoja on vain joko hiljaisuus tai sitten itsensä Rob Hubbardin tekemä Adlib-musa, jonka ottaa varsin mieluusti pois päältä jo yhden matsin jälkeen.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
02.03.2009 klo 09.22
Rekisteröitynyt 22.04.2007
02.03.2009 klo 14.40
Nykyisin paloturvallisuus on onneksi parantunut sen verran, että kaikkien pelien manuaalit ovat pysyneet tallessa. :)
02.03.2009 klo 19.13
Rekisteröitynyt 08.08.2007
03.03.2009 klo 13.16
Osasihan tämä Populous koukuttaa välillä tunneiksi, kuten oluen ystävää Populus-baari perjantaina Kalliossa. Tämän jumalpelin pitäisi vielä löytyä jostain kaapin synkästä kolosta. Jos koiperhoset ovat syöneet manuaalit ja levyt niin voihan jumal***a ;)
10.03.2009 klo 20.38