Kesäloman pelisessioihin saapui kaksi kilpailevaa pelikuuloketta: kaikkia pelilaitteita tukevat Turtle Beachin Recon Sparkit ja Steelseriesin Arctis 1:t, molemmat siellä noin 50 euron hintaluokassa ja molemmat tuoreita tulokkaita pelikuulokemarkkinoilla. Toki mobiiliyhteensopivuus täytyy nykyään ottaa siltä kannalta, että luurista tai tabletista löytyy se perinteinen kuulokereikä, eikä vain USB-C:tä. Molemmat kuulokkeet testattiin sekä musiikkia kuuntelemalla (PC/mobiili), että Xbox Onella ja Switchillä pelaten.



Yhteensopivuus: PS4, X1, Switch, PC, mobiili
Hintaluokka: 50 eur
Lisätietoa: Turtle Beach

Alkukesästä arvioimme 35 euron Recon 70:t neljän tähden arvoiseksi hinta-laatu-suhteeltaan (arvio) ja nyt vuorossa ovat niitä hieman kalliimmat (50 eur) luurit.

Ensivaikutelma: Laatikossaan nämä purppura/valkoiset kuulokkeet mainostavat heti kaikkien laitteiden yhteensopivuutta, sekä erityistä rakennettaan, joka tekee silmälasien käytön niiden kanssa mukavammaksi. Mukana tulee normaaliin 3,5 mm liittimellä varustettuun piuhaan liitettävä jatkokappale, joka jakaa signaalin mikrofoni- ja kuulokesignaaleihin PC-käyttöä varten. Samalla se myös lähes tuplaa kaapelin pituuden. Lisäksi laatikko nostaa erityisesti esiin Sparkien metallivahvistetun pannan.

Käyttömukavuus: Sparkien korvatyynyt ovat tekonahkamaista materiaalia ja kohtuullisen pehmeät, mutta eivät niin mukavat kuin vaikkapa Skullcandylla tai Steelseriesillä. Rillipäänä arvostan, että niiden suunnittelussa on silmälasit otettu huomioon ja ihan mukavasti niitä jaksoi päässään pitää vähän lämpimämpänäkin päivänä. Ulkoiset äänet ne blokkaavat pätevästi. Äänenvoimakkuuden säädin on sillä mielestäni oikealla paikalla, eli vasemman peukalon ulottuvissa sen puolen luurin takana. Muovimaisuudestaan huolimatta Sparkit pysyvät päässä tukevasti. Kuulokepiuha ei ole sitä kaikkein taipuisinta materiaalia, mutta ei aiheuttanut ongelmia testin aikana. Mikrofoni taittuu ylös hiljennystä varten ja vaikkei se ulkomuodollisesti juuri luottamusta herätäkään, ei kommunikointi muiden pelaajien kanssa aiheuttanut ongelmia suuntaan eikä toiseen.

Äänenlaatu: Perinteisesti aloitin testin kuuntelemalla perussettini elektronista ja hieman groovempaa musiikkia. Sparkien äänenkuvassa on lievää tunkkaisuutta, vaikka keski- ja keskiylä-äänissä onkin havaittavissa tarkkuutta. Korkeammat lauluäänet toistuvat kirkkaasti, mikä on pelikuulokkeiden yleinen ominaisuus - toistossa on keskitytty puhealueeseen. Bassopuolessa on kumuisuutta, eikä se tunnu menevän hirveän alas laatikon lupauksista huolimatta. Kappaleesta riippuen yläpainoitteisuus saattoi olla inasen ärsyttävääkin, mutta keskimäärin näillä pärjäsi ja välillä lopputulos kuulosti oikein hyvältäkin. Sparkien omalla alalla, eli pelatessa painotus toimii toki astetta paremmin - oleelliset äänet ovat selkeitä, eikä mikään jyrännyt muuta alleen.

Yhteenveto: Recon Sparkit voisi ulkonäkönsä puolesta löytää vaikka Overwatchin D.Va-hahmoa cosplayaavan päästä - ne ovat pintakuvioineen hieman lelumaiset, tosin samalla myös massasta erottuvat. Muuten Sparkit tekevät jotakuinkin sen, mitä lupaavatkin, eivät vain mitenkään ällistyttävästi. Testin kahdesta osapuolesta ne ottavat hopeapaikan, mutta vain niukasti. Kyllä nämä hintaansa nähden ovat ihan kohtuullinen paketti.





Yhteensopivuus: PS4, X1, Switch, PC, mobiili
Hintaluokka: 60 eur
Lisätietoa: Steelseries

Steelseriesin Arctis-kuulokkeista olemme testanneet aiemmin mm. Arctis 3:t (linkki, hinta 80 eur, ?) ja Arctis Prot (linkki, hinta 280 eur, 3,5/5). Keskikesän kuuloketestiin saapuivat nyt astetta halvemmat Arctis 1:t (60 eur).

Ensivaikutelma: Steelseries ei mainosta laatikkonsa etupuolella mobiiliyhteensopivuutta kuten Kilppariranta, mutta takakannesta (ja maalaisjärjellä) se käy toki selväksi. Iso osa laatikosta on varattu eri teknologiasivustojen Arctis 1 -kehuille ja niitä onkin melkoinen joukkio. Lisäksi boksissa mainostetaan kuppien taittuvuutta, teräsvahvisteista pantaa sekä irroitettavan mikrofonin “Discord-sertifiointia” - sen kerrotaan olevan ClearCast-tyyppinen. Kuten Turtle Beacheissakin, PC-yhteensopivuus on toteutettu signaalit jakavalla jatkopiuhalla. Väritykseltään Arctis 1:t ovat lähes täysin mustat, ainoastaan hopeiset logot ja kuppien sisäpuolen kuviointi antavat hieman omaa ilmettään.

Käyttömukavuus: Arctikset asettuvat korville pilvenpehmeästi ja pannasta löytyy varaa isommallekin päälle. Kuppien AirWeave-materiaali tuntuu aluksi jopa viileältä, mutta kyllä nekin testiviikon säätiloilla (+25C) pidemmissä käyttöjaksoissa lämpenivät. Olen kuitenkin monia materiaaleja korviani vasten kuuloketesteissä pitänyt ja AirWeave on mukavuudeltaan aivan kärkipäästä. Ja kun Arctis 1:t eivät paljon painakaan, on tämä puoli kunnossa. Myös pannan pehmike on sisällytetty rakenteeseen, joka on muutenkin kiitettävän rutinaton ja hintaansa laadukkaamman oloinen. Vasemman kupin takaa löytyy äänenvoimakkuuden säädin sekä mute-liukukytkin. Tässä hintaluokassa on harvinaista, että mikrofonin saa kokonaan irti, mikä on kätevää, jos Arctis 1:iä käyttää vaikka matkustaessaan pelisessioiden lisäksi. Clearcast-mikrofonin äänenlaatu miellyttää omaa korvaani, eikä vanhempia Arctiksia vaivannutta ylimääräistä kaikua (mikrofoni ilmeisesti nappasi kuulokkeista tulevaa ääntä) esiintynyt ainakaan testijakson aikana.

Äänenlaatu: Toistan itseäni, mutta tässäkin kohdassa käytän lausetta “hintaansa laadukkaamman oloinen”. Tietenkään hifi-toiston skaalaa, elävyyttä ja ilmavuutta ei voi tässä hintaluokassa vaatia, mutta musiikkia kuunnellessa Arctis 1:t olivat kohtuullisen tasapainoiset. Miellyttävä äänimaailma kaipasi ehkä ainoastaan lisää “rapsakkuutta” - sitä, että jotkut äänialueet olisivat olleet vielä vähän selkeämpiä. Kyllä näitä jaksoi koko päivän työpöydän ääressä kuunnella. Pelatessa basso jymähteli tukevasti tehosteiden tahtiin ja vaikka nämä pelikuulokkeiksi onkin tarkoitettu, niin sellainen mielikuva jäi, että on tehty pieni kompromissi musiikinkuuntelijoiden eduksi - se monelle pelaajalle tärkeä keskiäänten alue ei ollut niin selvästi eroteltu kuin monissa muissa pelikuulokkeissa.

Yhteenveto: Steelseriesin tuotekehitys-filosofialle täytyy nostaa hattua: Malliston halvimpiakaan kuulokkeita ei tehdä kauheasti ominaisuuksia karsimalla, vaan pikemminkin ne aiheuttavat kysymyksen siitä, kannattaako välttämättä sitä kalliimpaa mallia ostaakaan. Hinta/laatu-suhde on kymppiä kalliimmasta lapusta paremmin kohdallaan kuin testin toisissa kuulokkeissa.