Tässä haastattelusarjassa raotetaan pelimuusikoiden studioiden ovia ja tiedustellaan heidän kuulumisiaan. Tällä kertaa toimittaja Rotsténin sihtiin tarttui legendaarinen, demoskenen riveistä yhdeksi maailman palkituimmaksi pelimuusikoksi noussut Jesper Kyd, joka raivasi ystävällisesti aikatauluunsa tovin aikaa vastata muutamaan kiperään kysymykseen - jopa niin antaumuksella, että haastattelu tulee ulos kahdessa osassa.

V2: Tervehdys v2.fi:stä Jesper Kyd! Uskon, että suurin osa suomalaisistakin pelaajista tunnistaa nimesi, olethan yksi maailman tunnetuimmista ja palkituimmista pelimuusikoista. Voisitko kuitenkin valaista lyhyesti tietämättömiä siitä, kuka olet ja mitä puuhaat juuri nyt?

Jesper: Hei vain! Sävellän siis musiikkia videopeleihin ja elokuviin. Tunnetuimpina peliprojekteinani mainittakoon Kane & Lynch, Unreal Tournament 3, The Club (teemakappale), Hitman: Blood Money, Hitman: Contracts, Hitman 2: Silent Assassin, Hitman: Codename 47, Freedom Fighters, Splinter Cell: Chaos Theory (välivideot) sekä eurooppalaista käsialaa oleva MMORPG The Chronicles of Spellborn. Tällä hetkellä minulla on työn alla useita ison luokan projekteja, kuten eräs kovasti odotettu Ubisoftin projekti, joka julkaistaan myöhemmin tänä vuonna. Työstän myös paraikaa tyyliltään elokuvamaista ja elektronista "Deftronic" -nimeä kantavaa albumiani.

V2: Kuinka alunperin päädyit pelialalle?

Jesper: Pistimme 90-luvun alussa demoskenestä tuttujen eurooppalaisten kavereideni kesken pystyyn pelifirman, ja siitä lähtien olen säveltänyt täysipäiväisesti. Aluksi työstimme pelejä Sega Megadrivelle, ja Sega ostikin ensimmäisen pelimme. Hieman myöhemmin firman taru päättyi ja ystäväni päättivät palata Tanskaan, perustaakseen IO Interactiven (Hitman, Freedom Fighters, Kane & Lynch). Päätin itse jäädä New Yorkiin jatkamaan pelimuusikon uraani.

Ensimmäiset New Yorkin studiostani lähteneet projektit olivat MDK2, Messiah, Hitman: Codename 47, The Nations sekä melko vähälle huomiolle jäänyt Time Tremors. Tässä vaiheessa aloin saada huomiota Hitmanin ja MDK2:n musiikeista, ja The Nationsista ilmestyi ensimmäinen levykaupoissa myytävä kaupallinen soundtrack-julkaisuni. Tällöin ymmärsin, kuinka ihmiset todella arvostivat tapaani pyrkiä työstämään mahdollisimman omaperäistä ja luovaa, mutta kuitenkin samaan aikaan helposti vastaanotettavaa ja viihdyttävää musiikkia. Sellaista, jota kuuntelee mielellään myös pelin ulkopuolella. Liiallisen kokeilun ja viihdyttävyyden raja on musiikissa hiuksenhieno. Yritänkin aina parhaani mukaan poimia kokeellisuuden parhaat palat ja muovata niistä sitten helposti lähestyttävää kuunneltavaa.

Muutin jokin aika sitten Los Angelesiin työskentelemään Hollywoodin muusikoiden kanssa - tarkoituksenani jatkaa tietysti pelimuusikon uraani, mutta myös työskentelemään elokuvien parissa.

V2: Olet nähnyt ja kokenut pelimusiikin evoluution Commodore 64:n SID-piirin piipityksestä satapäiseen sinfoniaorkesteriin. Ikävöitkö joskus "vanhoja hyviä aikoja"?

Jesper: Kaikissa konsoleissa ja pelialustoissa on omat erityisominaisuutensa ja haasteensa. Itse nautin todella työskentelystä Commodore 64:lla - kiinnostavan musiikin työstäminen niin rajoitetulla laitteistolla on haastavaa ja samalla myös palkitsevaa. Toisaalta on ollut myös erittäin nautinnollista laajentaa ja kehittää musiikillisia ideoitaan uudempien laitealustojen suomalla kapasiteetilla. Pitkän linjan pelaajana rakastan visuaalisuuden, äänen ja interaktion toimivaa suhdetta. Onkin ollut todella jännittävää nähdä teknologian kehittyvän, ja sitä myötä avautuneiden uusien mahdollisuuksien vaikutuksen myös pelimusiikin luomiseen. Itse haluan todella tehdä kaikkeni kehittääkseni musiikkia eteenpäin muiden pelin osa-alueiden kehityksen mukana.

V2: Kuinka tärkeänä pidät musiikin osuutta pelikokemuksessa?

Jesper: Mielestäni musiikin rooli peleissä on erittäin tärkeä. Yksi päätavoitteistani on työstää peleihin uudenlaista soundia. Hyvä peli-soundtrack ei pelkästään sovi peliin, vaan se todella lisää pelimaailman syvyyttä. Turhan usein musiikki jätetään taka-alalle siten, että sitä tuskin edes huomaa. Onnistunut soundtrack tuo pelaajan paljon lähemmäksi pelihahmoa ja -maailmaa syvemmässä merkityksessä.

Hyvin usein törmää geneerisiin pelisävellyksiin, jotka sopisivat milteipä peliin kuin peliin. Omasta mielestäni tällainen soundtrack ei täytä tehtäväänsä, koska useimmat pelaajat haluavat peleiltään uusia kokemuksia. Musiikin pitäisi olla tuoretta ja inspiroivaa siinä missä kaikkien muidenkin pelin osa-alueiden, kuten grafiikan, pelimoottorin, pelattavuuden ja niin edelleen. Musiikki on kerrassaan loistava työkalu immersion luomiseen. Säveltäessäni peliin, pyrin aina työstämään niin uniikkia musiikkia, että se ei sopisi mihinkään muuhun peliin, ja se auttaa luomaan pelimaailmasta persoonallisen ja tunnistettavan.

Jesper Kydin tärkeimmät työkalut:

Hardware-puolelta löytyy G5 Mac Pro Toolsia varten. Lisäksi studiosta löytyy seitsemän Cubase -sekvensseriohjelmalla varustettua PC:tä. Jesper ohjelmoi suurimman osan soundeistaan itse, mutta käyttää myös Vienna-, EastWest- sekä SAM-äänikirjastoja. Pelimusiikkivelhon kosketinsoitinkokoelma on myös kadehdittavan laaja: Yamaha CS-80, Yamaha VL1, Roland V-Synth, Roland TB-303, Roland Juno 60 sekä monia muita klassikoita sekä uudempaa laitteistoa.