Edmund McMillen on tullut tutuksi lähinnä Gish-pelinsä kautta sen voittaessa arvostetuimman riippumattomien pelien palkinnon vuonna 2005, mutta mies on melkoinen vaikuttaja indiepelien saralla muutenkin. Viime vuoden ylistetyimpiin peleihin kuulunut Braid on Edmundin graafisella osaamisella ryyditetty ja onpa hän ollut taustajoukoissa mm. Castle Crashersissakin. Kymmenvuotistaiteilijajuhlansa kunniaksi mies julkaisi kokoelma-CD:n nimeltä This is a Cry for Help, josta löytyy pelejä, sarjakuvia, luonnoksia, animaatioita ja turinointia. V2.fi haastatteli miekkosta pelien tiimoilta.

Kuka on Edmund McMillen?

- Edmund McMillen on itsenäinen taiteilija, joka ilmaisee itseään pelisuunnittelun kautta ja puhuu itsestään kolmannessa persoonassa.

Sinut tunnetaan enimmäkseen peleistäsi. Luettuani CD:si sarjakuvia, pitää kysyä yksi kysymys: Oletko okei?

- *Naurahtaa*. Minulla on taipumus keskittyä asioihin, jotka kiinnostavat minua, kuten kuolevaisuus, uskonto ja lisääntyminen. Ne näkyvät usein töissäni. Enpä tiedä, kaipa minä olen ihan jees.

CD-kokoelmallaan McMillen kertoo historiastaan pelialalla. Paikallinen pikkupelifirma Chronic Logic herätti Edmundin kiinnostuksen ja vierailu paikan päällä sai paikan omistavat Alex Austinin ja Josiah Pisciottan palkkaamaan McMillenin. Graafikkoa tarvittiin peliin nimeltä Bridge Builder. Ensimmäisen pelinsä nimeltä Cereus Peashy McMillen teki Tom Fulpin kanssa, joka taas myöhemmin väsäsi Alien Hominidin ja Castle Crashersin. Projekti jäi Alien Hominid -kiireiden varjoon, joten Edmund alkoi työstää Gishiä.

Matkan varrella oli sekä taiteellisia ristiriitoja, menestystä, palkintoja että kiistoja pelin oikeuksista, mutta lopulta Edmund pääsi niskan päälle. Sittemmin pelejä on syntynyt eri yhteistyökumppaneiden kanssa kovaa tahtia, viimeiset 2 vuotta Edmund toimi graafisena suunnittelijana Jon Blown Braid-pelissä.

Oliko se, että julkaisit 10 vuotta elämästäsi yhdellä CD:llä, tuskaa vai helpotus?

- Se oli outoa, 10 vuotta sitten tekemäni kaman läpikäynti ja lukeminen oli hyvin valaisevaa. Pystyin selkeästi näkemään, mitä elämässäni tapahtui siihen aikaan, vaikken tajunnutkaan sitä sillä hetkellä. Kaiken saaminen yhteen paikkaan oli suuri helpotus. Olin halunnut tehdä sen jo pitkään, mutten koskaan ajatellut CD-julkaisua realistisena vaihtoehtona.

Gish, Meat Boy ja Aether on mainittu V2.fi:n uutisissa. Minkä muun pelisi haluaisit olevan paremmin tunnettu ja miksi?

- Coil on peli, jota haluaisin ihmisten pelaavan, mutta se on vaikeammin lähestyttävä kuin muut mainitsemasi, joten se sysätään helposti sivuun. Coil oli ensimmäinen "taidepelini" ja ensimmäinen todella henkilökohtainen projektini, mutta useimmat kavahtavat sen sisältöä ja abstrakti ote pelaamiseen on myös haastavaa.

Braid, Castle Crashers ja World of Goo olivat hyvin esillä toimituksemme valinnoissa vuoden peleiksi ja kiinnostus indiepelejä kohtaan vaikuttaa suuremmalla kuin koskaan. Uskotko, että niistä voi tulla seuraava todella iso juttu ja onko vaarana, että indiepeleistä tulisi liiankin valtavirtaa?

- *Naurua*. Hassu juttu, että olen työskennellyt läheisesti kaikkien noiden pelien tekijöiden kanssa vuosien varrella. On upeaa nähdä niin monen ystäväni menestyvän töillään. Uskon, että indiepelit ovat jo nyt iso asia valtavirralle. Tiedän, että isot firmat ovat aloittaneet 'pikkupelihaarojaan' tehdäkseen muka-indiepelejä. Tietty vaara on olemassa, mutta mielestäni todellinen syy siihen, että Braid, CC ja WoG menestyivät on se, että ne ovat mahtavia pelejä, eikä niinkään se että ne ovat indiepelejä.

Kuinka indiepelien kehitys on muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana sinun näkökulmastasi?

- Pelien tekeminen konsoleille on nyt täyttä todellisuutta, viisi vuotta sitten se oli mahdotonta ilman suurta määrää rahaa idean turvaamiseksi. Alien Hominidilla oli pitkkän vaikeuksia saada julkaisija ja niinpä se jäi paremman puutteessa tappiolle. Nyt neljä vuotta myöhemmin kehittäjät voivat julkaista pelinsä itse Xbox Live Arcadessa ja tehdä miljoonia. Asiat ovat muuttuneet paljon ja indiepelien viimeaikaisen menestyksen myötä pikkukehittäjien on varmasti yhä helpompi saada pelilleen konsolijulkaisu ja saada siitä myös lopulta mukavasti rahaa.

Mitä mieltä olet nykyisistä pelimarkkinoista - ison budjetin peleistä, lisenssipeleistä, jatko-osista? Pelaatko itse 'top ten'-pelejä ja mitkä niistä ovat suosikkejasi?

- Jep, pelaan yhä ison budjetin pelejäkin. Pidin kovasti Fallout 3:sta ja Left 4 Deadista, odotan myös kovasti Resident Evil 5:ä. Jos peli on hyvin tehty ja hauska pelata tottakai pelaan sitä vaikka sen takana olisikin jättirahat, tai se olisi jatko-osa tai uudelleen lämmittely. Jos sitä on hauska pelata, siitä vaan!

McMillenin mukaan on tärkeä ymmärtää, että valtavirran pelit ovat täysin rahan ohjastamia. Isoja riskejä ei voi ottaa, tai firma menee konkurssiin. Jos menee julkaisijan luokse vähänkin kokeellisemman pelin kanssa, sellaisen, jota ei voi verrata johonkin jo menestyneeseen peliin, ei ole toivoakaan saada rahoitusta.

- Nykyään parin miljoonan sijoittaminen peliin, joka ei menestykään, voi kaataa koko yhtiön ja siksi julkaistaan jatko-osia, lisenssipelejä ja muiden pelien klooneja. Tällaisesta järjestelmästä on valtava etu indiekehittäjille. Voimme ottaa isoja riskejä ja koittaa asioita, joita ei ole ennen tehty, koska emme sijoita hankkeisiin niin paljon rahaa ja ihmisiä kuin isoissa peliprojekteissa vaaditaan.

McMillenin CD:ltä löytyy esimakua Gishin jatko-osasta, mutta projekti on miehen mukaan nyt jäädytettynä, koska työn alla on pelisarja nimeltä No Quarter. Se on tavallaan 'albumillinen' pelejä, joissa kaikissa on samanlainen teema tai ulkoasu, mutta niitä pelataan eri tavoin. Albumilta julkaistava 'sinkku' on nimeltään Red Alpha, joka on kaksiulotteinen fysiikkaan perustuva tasoloikkaräiskintä. Vastuksena on armeija Hitler-klooneja.

Voisitko koskaan harkita tekeväsi ison budjetin peliä? Mitä jos Sega tulisi ovellesi ja pyytäisi tekemään uuden Sonicin?

- Tällä hetkellä en, mutta rehellisesti, jos Sega sanoisi että ota tämä lisenssi ja tee siitä oman näköisesi ja sinulla on täydet oikeudet tehdä mitä haluat, olisi hienoa tehdä oma Sonic. Mutta tekisin sen kolmen tyypin ryhmässä ja pitäisin ylimääräiset rahat. *hymy*

Edmundin Sonic pyörisi sinisiilin nopeuden ympärillä, vaikka niin, että kun pääsee tiettyyn nopeuteen kaikki muu ympärillä hidastuisi. Näin syntyisi tilanne, jossa omiin tekemisiin olisi enemmän vaikutusmahdollisuuksia, mutta silti tason läpi mentäisiin supervauhtia. Peli olisi toki kaksiulotteinen ja miehen mukaan hänen Sonicinsa näyttäisi rähjäiseltä parransänkineen.

Onko pelejä, joiden pariin palaat aina uudestaan?

- Toki. Mariota, Zeldaa ja Tetristä pelaan melko useinkin, monet NES-ajan peleistä eivät vanhene koskaan. Oi! Street Fighter 2 ei ole koskaan väärä valinta, se matsku ei vanhene koskaan!

• Ymmärrä ne edut, joita sinulla on itsenäisenä pelintekijänä ja venytä niitä äärirajoilleen.
  
• Ota valtavia riskejä äläkä pelkää tehdä peleistäsi henkilökohtaisia tai tunteikkaita.
  
• Ole kekseliäs ja pysy kaukana ideoista, joita voi kuvailla sanoin "niinkuin GTA, mutta parempi".
  
• Ole intohimoinen tekemisesi suhteen, pidä tiimisi niin pienenä kuin mahdollista ja työskentele takapuolesi ruvelle.
  
• Jos sinulla ei ole lainkaan kokemusta pelien tekemisestä, koita Game Makeria ja siirry sitten Flashiiin. Flash on hyvä tapa saada tekeleesi miljoonien ihmisten ulottuville ja mahdollista on jopa saada muutama taala taskuun siinä samalla.
  
• Ole nöyrä ja ymmärrä, että indienä oleminen tarkoittaa köyhyyttä. Jos elämäsi tarkoitus on tehdä nopeasti paljon rahaa, mene töihin EA:lle.
  

Mm. nämä pelit löytyvät "This is a Cry for Help" -CD:ltä.


- Gish, tervaolennon elämän sietämätön keveys, tahmaisuus, liukkaus tai raskaus. Niiden avulla pitää selvitä esteestä jos toisestakin tässä kekseliäässä pelissä.
- Aether, rauhoittavan pianomusiikin saattelemana johdatetaan kuupoika korkeuksiin ratkaisemaan planeettojen puzzlearvoituksia.
- Meat Boy, lihapoikana oleminen on liukasta, mutta silti pitäisi tyttöystävä pelastaa pulasta. Tasoloikkaa haastavammasta päästä.
- Tri-achnid, avuton kolmijalkainen hämähäkkiolento, pitää saattaa turvaan lapsineen sukupuuton uhalta. Yksi vuoden 2008 suosituimmista Flash-peleistä saa jatkoa tämän vuoden aikana.
- Coil, "taidepeli", jossa ei ole sääntöjä, joka on enemmänkin taiteellinen kokemus kuin peli, mutta onko kaiken takana kuitenkin syvempi merkitys?

Ja monia muita.



Levyä voi tilata osoitteesta edmundm.com kymmenen dollarin hintaan ja osa peleistä löytyy myös www.newgrounds.com-sivustolta.