Monimutkaiset lentosimulaattorit (ja muutkin pelit) kaipaisivat joskus lentäjältään vähän enemmän raajoja, sillä namiskuukkeleita piisaa paineltavaksi. Tai sitten pelivälineiden ergonomiassa olisi parannettavaa. Thrustmasterin MFD Cougar -lentosimulaattoripaneeli tuo pelipöydälle joko selkeyttä tai sekamelskaa, kummin päin sen laskeekaan..

Nykyaikaisten lentokoneiden - niin sodan kuin rauhansellaisten - ohjaamoissa on nykyään runsaasti monitoiminäyttöjä, joiden keskellä on kaikenlaisia koneen toiminnasta kertovia mittareita ja näyttöjä. Näyttöjä reunustavat näppäinrivistöt, joita näppäilemällä sen tietoja voi vaihtaa tai komentaa koneen eri järjestelmiä. MFD-laitteiden ansiosta koneiden nuppi-, nappi- ja mittari-sekamelska on vähentynyt rutkasti siitä, mitä se joskus aikaisemmin oli. Automaatio ja tekniikan kehitys on joskus hyväkin asia.

Ja se mikä toimii oikeissa lentokoneissa, toimii myös kotikäytössä. Jos kotisimuja kerran lennetään oikeiden koneiden ohjainten mukaan muotoilluilla sauvoilla ja värkeillä, niin kyllähän monikäyttöiset MFD-näytötkin löytävät käyttöpotentiaalia. Mainittakoon näin heti alkuun myös se, että ne näkyvät koneelle tavallisina USB-ohjaimina, ja niitä voi käyttää missä tahansa pelissä ja jopa hyötyohjelmissa.



Thrustmasterin MFD Cougar -paneelit ovatkin kerrassaan oivalliset apuvälineet, olit sitten lentosimulaattoriharrastaja, Elite Dangerous -avaruuslentäjä, tankkisimuliitti tai muutoin vähän monimutkaisempien pelien ystävä. Ne kun tuovat peliohjainpöydälle oikein kunnolla lisää namiskoja paineltavaksi ja ohjelmoitavaksi.

MFD Cougar näyttää muutenkin vakuuttavalta lisälaitteelta, etenkin jos on yhtään kurkkinut nykyaikaisten sotakoneiden ohjaamoihin. Paneelien ulkoasu on näet lainattu suoraan F-16 Fighting Falcon -suihkuhävittäjän vastaavista näytöistä.



Mutta ensin varoituksen sana: nämä eivät ole näyttöjä, vaan viralliselta nimeltään simulaattoripaneeleja. Näyttävät kuvat voivat vähän huijata, sillä paneelien keskiosa on tyhjä aukko. Sen voi kuitenkin täyttää sujauttamalla paneelin rakoon kustomoidut keskiöpahvit. Muotoonsa leikattuja pahveja tulee kutakin MFD:tä varten kolme, ja niitä voi tietysti tehdä lisää. Keskipahviin voi näppärästi kirjoittaa nappien komennot, mikä helpottaa pidemmän päälle pelihommia.

MFD-paketti sisältää kaksi kappaletta paneeleja, joissa kummassakin on 20 painiketta ja neljä keinukytkintä. Paneelit näkyvät tietokoneelle tavanomaisina USB-peliohjaimina, ja napit näkyvät koneelle suoraan peliohjainten painikkeina. Käyttöönottoon ei tarvita kuin plug'n'play-tökkäys ja sitten naputellaan simulaattorin setupissa nappien toiminnot kohdalleen.

Kahta paneelia käytettäessä ohjelmoitavaa onkin riittämiin, ja lisää ohjelmointivoimaa saa asentamalla Thrustmasterin T.A.R.G.E.T. -ohjelmiston, jolla paneeleja ja muita Thrustmasterin ohjaimia voi ohjelmoida syvällisemmin. Ohjelmoimalla nappeihin voi upottaa makroja ja näppäinsarjoja, jolloin kummankin paneelin jokaiselle napille voi määritellä kaksi eri toimintoa, eli yhteensä 48 napin verran näppäiltävää. Luulisi riittävän.



Paneelien käyttötapa ja asettelu onkin sitten eri asia. Molemmat ovat pienikokoisia ja näppäriä, mutta kannattaa muistaa, että ne ovat apuvälineitä, eivät primäärejä peliohjaimia. Nappuloille voi halutessaan määritellä jopa katsomiskulmia, mutta ei niitä ole tarkoitettu sokkona harottaviksi, olkoonkin viiden napin ja kulmakeinujen logiikka miten selkeä tahansa. Sillä voihan se vähän huudatuttaa, jos vaikkapa IL-2 Sturmovikin kurvataistelussa trimmin säätämisen sijaan käynnistääkin autopilotin. MFD:n ohjelmointi vaatiikin siten jopa tavallista enemmän huolellista miettimistä ja käytännön testailua siitä mikä toimii ja mikä ei.

Kaasukahvan korvaajaksikaan MFD:stä ei ole, ellei sitten halua vaikkapa kokeilla koneen kaasun asetuksia vaikkapa 00-30-50-80-100-aseteikolla näppäinkomennoilla.

Eli kun muistaa mihin MFD on hyvä, se onkin oikein hyvä. Se on näpsäkkä lisävaruste, johon on helppo asetella sellaisia komentoja, joita ei välttämättä halua tai jotka eivät mahdu tikkuun tai kaasukahvaan. Trimmit, kartat, kameranäkymät, vähemmän tarvittavat moottorinsäädöt, navigaatio- ja viestintäjärjestelmät ynnä muut sekundääriset järjestelmät ja komennot menevät paneelille oikein kivasti. Pommikoneella "pommiluukut auki, pommien viritys, pommitähtäinnäkymä" -komennot viereisille napeille ja vot, kohta maassa rytisee.



Pieni paneeli asettuu mihin vain, ja sen voi asettaa esimerkiksi vaaka-asentoon pöydälle tai vapaasti mihin tahansa pystympään kulmaan kulmaruuveja kiristämällä. Mukana tulevan pystytuen avulla paneelin saa jämäkämmin pystyyn 54 tai 72 asteen kulmaan. Tosin pystyasennossa painellessa paneeli väkisinkin liukuu hiljalleen karkuun, pohjaan asetetuista liukuesteistä huolimatta.

Nikkaroijien on helppo kiinnittää paneelit pöytään tai jykevämpään levyyn, tai upottaa ne kiinteästi osaksi kotiohjaamoa. Paneelien jalustan voi halutessaan irrottaa kokonaan ja vielä pidemmälle matkaavat näprääjät voivat poistaa lisäksi varsinaisen paneeliosan taustalevyn. Paneelit ovat siten oikein näpsäköitä tee-se-itse-väen välineiksi, ja moni onkin hankkinut pieniä 7- tai 8-tuumaisia näyttöjä tai tabletteja, joihin paneelit on kiinnitetty. Joissakin simulaattoreissa ja muissa peleissä erillisille näytöille voi määritellä mittareita, karttoja tai muita tietoja, jolloin MFD:stä saa ihan oikeasti toimivia monitoiminäyttöjä.

Vekottimissa on siis massiivisesti potentiaalia tosipelurin tarpeisiin. Kannattaa muistaa, että ne toimivat ihan missä vain pelissä, jossa voidaan määritellä toimintoja peliohjaimille - ja ohjelmoinnin kautta lopuissakin. Periaatteessa näppäinkomentoja ohjelmoimalla paneelit toimivat myös hyötyohjelmissa, esimerkiksi ääni- ja videoeditoinnin apuvälineinä. Ei siis mitään turhia vekottimia.



Mutta hyöty on aina käyttäjän käsissä. Harotko komentoja mieluummin näppäimistöltä tai sen shift/control/sun muut -yhdistelmistä, vai haluatko pöydälle yhden lisävekottimen? Tarvitsetko tikun ja kaasukahvan kaveriksi vielä MFD-paneelin tai kaksi? Kukin tyylillään. Kaikille näistä ei ole hyötyä, mutta joillekin ne sopivat kuin nakutettu. Etenkin vähän vakavammille lentäjille ja pelaaville MFD:t ovat käytännöllisyyden lisäksi tärkeitä myös tunnelmankohottajina aidonnäköisellä ulkoasullaan ja fyysisesti painettavine nappeineen. Ei tätäkään puolta kannata väheksyä!

Ja sokerina kehujen päälle: eivät ole edes kalliit. Kahden MFD-paneelin paketti maksaa Suomessakin halvimmillaan 69 euroa, kovimmillaan 76. Jos arvelee pärjäävänsä yhdellä paneelilla, niin ei muuta kuin toinen myyntiin. Kiintoisasti Amazonia ja eBaytä selaamalla suomihinnat ovat jopa nettitilausta halvempia.

Näppärä vehje siis. Tykästyin kovasti ja voisin hyvinkin kuvitella yhtä paneelia oman peliasemani varusteeksi.



Yllä: Sama vekotin saman testaajan käsissä mutta videolla. Täydentänee laitteesta saatavaa kuvaa visuaalisin keinoin.
Lisätietoja: Checkpoint TV - kanava on ihan luvallista tilatakin melkein omaksi!

Tekniset tiedot:
- 20 painiketta + 4 keinua per MFD = 48 ohjelmoitavaa painiketta
- Moniasentoinen, painotettu, liukumaton ja irrotettava pohja
- Painikkeissa taustavalot, joiden voimakkuutta voidaan säätää (ohjelmiston kautta tai manuaalisesti)
- MFD:n ikkunoihin voidaan asettaa mukana tuleva tai itse tehty kartonkipohja
- Kaksi ohjelmoitavaa LED-valoa per MFD
- Liitäntä: USB




Hintaluokka: 70-80 euroa
Lisätietoa: Thrustmaster