Sega Mega Drive Flashback saapuu tyylikkäässä, sinertävän metallinhohtoisessa paketissa, jonka kantta koristaa tutun näköinen konsoli ja itse Sinisiili, tutussa 90-luvun ulkomuodossaan. Sonicin lisäksi ostajia houkutellaan Mortal Kombatin ja Phantasy Star IV:n logoilla, sekä kullatulla HD-logolla laatikon kulmassa. Kaikki nämä neljä asiaa kieltämättä ovatkin plussia uusioretrokonsolin sarakkeessa. Laitteen sisuksista luvataan löytyvän 85 peliä.


Heti laatikon avauduttua on selvää, että tänä miniretrokonsolien luvattuna aikana Sega (tai laitteen valmistaja AtGames) vie voiton kolmella saralla: paketissa on mukana HDMI-piuhan lisäksi virtalähde, ohjaimet ovat langattomia ja kas - laitteen moduuliporttikin avautuu paljastamaan aivan oikean liittimen, eli vanhat Mega Drive -pelit voi kaivaa esiin kaapin perukoilta. Ja okei… mukana tulevien langattomien ohjainten lisäksi pikku-md:hen voi kytkeä myös ne wanhat ohjaimet. Kooltaan läspä-megadrive on isompi kuin Nintendon uusiolaitteet (juurikin pelikasettiportin vuoksi), mutta noin neljänneksen pienempi kuin originaali laite - ja ehkä sadasosan sen painosta.



85 peliä kuulostaa ruhtinaalliselta, mutta selvästikään niiden valintaa ei ole tehty aivan yhtä kultaisella periaatteella kuin Nintendon minilaitteissa. Virallisia Segan julkaisemia pelejä on reilu kuusikymmentä, joista parikymmentä ei olekaan Mega Drivelta, vaan Sega Master Systemiltä tai Game Gearilta. On mukana toki Sega-laatuakin: laskentatavasta riippuen liki kymmenen Sonicia, Golden Axeja, Dr Robotnik’s Mean Bean Machine ja kolme Phantasy Staria. Niilläkin jo pärjää pitkälle. Pidän myös muun muassa Bonanza Brothersista, Ristarista, Vectormanista ja Baku Bakusta. Mortal Kombatit eivät ehkä ole parhaita versioitaan ja muutamia klassikoita tästäkin paketista vielä puuttuu, mutta kaiken kaikkiaan mukana on vahva kattaus hyvää pelattavaa.

Siitä en tiedä, pitäisikö syyttää emulaatiota, ohjainten langattomuutta, niiden nappien pientä tunnottomuutta vai omaa harvaa muistiani, mutta aivan niin räväkästi Sonic ei liikkeitäni totellut kuin muistikuvissani - tosin useimmiten riittävän hyvin. Jokunen nuotti musiikistakin kuulosti vähän väärältä ja sen muistamiseen luotan aika vahvasti. Toisaalta sitten taas Mortal Kombateissa ja puzzlepeleissä liikkeet napsuivat perille mielestäni tasatahtia. Jokin asia Flashbackin yhtälössä kuitenkin aiheuttaa sen, että ilmaan jää epäilyksen ilmapiiri täydellisestä autenttisuudesta.


Mukana on myös uskomatonta kuraa ja ihmetellä täytyy sitä @Gamesin päättäjää, joka sanoi, että “hei, heitetäänpä sinne mukaan parikymmentä bonus-peliä - niitä mitä oli siinä halpahallin geneerisessä kahdenkympin plugin-pelilaitteessakin!”. Kyseisillä peleillä ei ole käsittääkseni siis mitään tekemistä Mega Driven eikä Segan kanssa, vaan ne ovat semi-modernia tuotantoa, huonoja klooniversioita kankeista pikkupeleistä.

Hyllystäni kaivelemalla löysin aivan alkuperäiset Mega Driven Bugs Bunny - sekä Wiz’N’Liz-pelit. Flashback hyödyntää originaalipelejä siten, että se lataa (dumppaa) pelimoduulin sisällön muistiinsa ja ajelee sitä sitten emulaattorilla, kuten muitakin sisältämiään pelejä. Tästä seuraa toki sitten ohjelmiston ominaisuuksien mukaisia rajoituksia ja etuja. Vaikka niitä nyt ei ollut ulottuvillani, nettikirjoitusten mukaan piraatti- tai uusiotuotantopelit eivät SMDF:ssä toimi ja joidenkin muidenkin pelien kanssa saattaa olla kränää. Ei tämä kaikilta osin siis aitoa asiaa korvaa.

Kokeilu Bugs Bunnyn ja Wizin seurassa sai lopputuloksen fifti-fifti: Väiski ei käynnistynyt, vaikka laite sen tunnistikin, mutta Wiz’n’Liz pyöri komeasti ja aidon oloisesti. Plussapuoleksi voidaan laskea se, että olipa (virallisesti lisensoitu) peli kotoisin Japanista, USA:sta tai Euroopasta, sen voi Flashbackin sisuksiin tunkea. Koska oikeatkin pelit kierrätetään emulaattorin kautta, niissä toimivat myös minikonsolin erikoisominaisuudet.



Flashbackin ohjaimista löytyy normaalinappien lisäksi Menu ja Rewind. Menusta pääsee valikkoon, jossa voi tehdä pelitallennuksia, pistää päälle putkinäyttöä emuloivat scanline-viivat, tai palata päävalikkoon. Rewind kelaa peliä kuusi sekuntia taaksepäin ja pyörittää samaa pätkää luupissa, kunnes pelaaja loikkaa taas mukaan. Aina peliä käynnistettäessä laite pyytää palaamaan päämenuun ennen virtojen pois kytkemistä, minkä taustalla on varmaankin pohjalla pyörivän käyttöjärjestelmän (Android?) vaatimukset.


Siitä päävalikosta muuten. Kaukana ollaan tässäkin Nintendon minilaitteiden hiotusta käyttöliittymästä, vaan kaikki tuntuu hieman hankalalta, kolkolta ja kankealta. @Gamesin käyttöliittymäsuunnittelijalla on vielä vuosikausien harjoittelunkin jälkeen paljon opittavaa. Jonkinlainen viimeinen hionta tuntuu loistavan poissaolollaan joka nurkassa.

Kyllähän tällä pelata voi, ellei odota viimeisen päälle hiottua täydellisyyttä. Tiukimpien retroharrastajien kannattaa kaivaa aito asia esiin, mutta muksuille tällä voi helposti - ja isoilla nykytelkkareilla - näyttää, mitä se isi ja äiti pienenä pelasikaan.

PS. Vaikka laatikossa tulikin mukana lähes kaikki tarpeellinen, langattomien ohjaimen paristot sieltä puuttuivat. Niiden asentamiseen tarvitaan myös pienen pieni ruuvimeisseli, joten näihin kahteen asiaan on syytä varautua, mikäli jouluiltana tällaisen kuusen juurelta löytää. Kannattaa myös huomata, että molemmat ohjaimet on aluksi asetettu Player 1 -tilaan, eli pientä kytkintä napauttamalla toinen pitää vaihtaa P2:ksi, jotta alkusekaannus esimerkiksi Mortal Kombat -taistoon ryhdyttäessä vältetään.




Hintaluokka: 90-100 euroa
Lisätietoa:

Plussaa: Paljon hyviä pelejä, virtalähde mukana, aito ulkomuoto, hinta OK:hko
Miinusta: Paljon täytekuonaa, tökkö käyttöliittymä, kaikki ei pelaa aivan niinkuin pitäisi, Sega-faninakin myönnettävä, että ei ole niin hiottu kuin Nintendon laitteet