Pelin kotisivu

The Behemoth -pelistudio on tunnettu kauniista Alien Hominid -toimintapelistään. Nyt studiolla on kerätty kaikki tieto 1990-luvun yhteistyötilan sisältävistä mätkintäpeleistä ja luotu näiden parhaiden ominaisuuksien täydellisin mahdollinen ruumiillistuma, Castle Crashers.

Castle Crashersissa ohjastetaan yhdestä neljään erilaista ritarihahmoa läpi kymmenien eri maisemia esittelevien kenttien ja muutaman isomman loppuvastuksen, kohti kuningaskunnan ahdinkoon syössyttä pahaa taikuria. Pelaajia voi olla niin ikään yhdestä neljään, joko saman koneen äärellä tai Xbox Livessä. Itse peli on sivultakuvattua kaksiulotteista taistelua muinaisten Double Dragonien, Golden Axen ja vastaavien mätkintöjen hengessä. Tiukkaan toimintaan on yhdistetty kevyt roolipelielementti, sillä hahmot nousevat tasoja tarpeeksi vihollisia ketoon laitettuaan. Saatuja kokemuspisteitä voidaan sitten jakaa voiman, nopeuden, taikomisen ja puolustuskyvyn kesken. Vain kehittymällä ja hahmonsa vahvuudet hyödyntämällä voi pärjätä pelin loppupään pahiksille. Pelihahmolleen saa avuksi myös erilaisia taitoja omaavia lemmikkejä, jotka tukevat ritarille suunniteltua pelityyliä.

Castle Crashersia leimaa kaksi asiaa, joista ensimmäisenä silmille iskee äärimmäisen kaunis ja pikkunätti grafiikka. Kaikki pelin taustat, hahmot ja esineet ovat käsin piirrettyjä. Ulkoasu on suorastaan söpö pienine yksityiskohtineen. Animaatio on 2D-pelien parhaimmistoa ja ritaritoiminnan henkeen sopiva musiikki yhdessä nasevien osumaäänten kanssa tekevät pelaamisesta vertaansa vailla olevaa audiovisuaalista iloittelua. Toinen leimaava piirre on loppuun asti mietitty pelattavuus. Lähes kaikki klassisten, sivulta kuvattujen toimintapelien ongelmat on saatu korjattua ja peli soljuu eteenpäin ilman tarvetta ahdistua epäloogisuuksista, huonosta rytmityksestä tai Kiinan muurin kokoisesta oppimiskynnyksestä. Peli taluttaa pelaajaa eteenpäin ilman, että tämä edes huomaa tulleensa talutetuksi.

Vaikka pelin läpäiseminen onnistuu suhteellisen helposti muutamassa tunnissa, lisää jälleenpeluuarvoa läpäisyn jälkeen aukeava, entistä vaikeampi pelitila. Moninpelissä voidaan ottaa matsia myös sankareiden kesken erityisillä taisteluareenoilla tai vaikka syömiskilpailussa. Välillä käydään myös kaupoissa ostamassa parempia varusteita taistelua varten. Pelikentissä on riittävästi vaihtelua, sillä pelkän jalkamarssin lisäksi päästään mm. uimaan joessa, ratsastamaan eläimillä ja pelaamaan lentopalloa. Castle Crashers on ehdottomasti hintansa arvoista viihdettä ja parhaimmillaan vähintään yhden kaverin kanssa kimpassa pelattuna.




Pelin kotisivu

Xbox Live Arcadesta ei avaruuteen sijoittuvia räiskintöjä puutu, mikä on monien mielestä hyväkin asia. XBLA:sta on tullut shmuppien taivas, retroräiskijöiden luvattu maa, josta löytyy jotakin jokaisen makuun. Shred Nebula pyrkii maustamaan moneen kertaan pyöriteltyä reseptiä muutamalla omalla kierteellä ja tarjoaa ihan kelpoa illanvietettä. Ensimmäiset sekunnit Revityn Tähtisumun kanssa ovat paniikin sävyttämiä. Alus ei tunnu noudattavan mitään 90-luvun jälkeen hyväksyttyä standardia ohjausmenetelmää, vaan raketti sinkoilee riemukkaasti laidasta laitaan. Pienen harjoittelun jälkeen logiikka aukeaa, muttei koskaan oikein mene selkäytimeen. Parinkin päivän tauon jälkeen siihen pitää taas hetki totutella.

Aluksen ohjastajana pelaajan tehtävä on selvittää, mitä on tapahtunut kadonneille tutkimusmatkaajille. Tähtisumuissa seikkaillaan vihollisia räiskien, lokikirjoja keräillen ja lopulta seuraavaan kenttään hyperavaruuden kautta loikaten. Poiketen monista muista räiskinnöistä, vihollisia ei kannata aliarvioida, eikä välttämättä lähteä niitä suinpäin lahtaamaan. Monin eri tavoin käyttäytyvät ketaleet osaavat puolustua ja joskus kaukana pysyttely on oikea ratkaisu. Matkaa eivät sunikaan helpota myrkkysumut, joissa navigointi pelin ohjausmenetelmällä kymmenien vihulaisten höökiessä päälle on sekä otsasuonia paisuttavaa, että onnistuessaan palkitsevaa. Shred Nebulan vaikeustaso ei ole japanishmuppien taivaita hipova, muttei myöskään läpihuutojuttu. Se on samaan aikaan sekä kiperä että liian helppo. Adventure-tilan Game Over ei juuri hetkauta, kun samasta kohtaa pääsee kuitenkin jatkamaan. Tämä aiheuttaa myös sen, että pelin läpipeluu sujuu yhdessä illassa - kakkososa on varmasti tulossa.

Graafisesti Shred Nebula on kosmisen komea. Taas ollaan teknisesti 2D-peli 3D-grafiikoilla, mutta mukavan scifihenkisesti ja vähän oldschool-tuulahtavastikin. Taustamusiikki on nykypäivän standardia pienen budjetin teknomenoa, mutta ei ärsytäkään ja ääniefektit ovat kohdallaan. Kovin isoa nokan koputtamista pelistä ei toteutuksen suhteen löydy, varsinkin kun hintalappu on varsin kohtuullinen.

Yksi asia pelistä pitää vielä nostaa esiin. Moninpelinä kaverin kanssa jaetulla ruudulla tai 8 pelaajan matseissa Xbox Livessä Shred Nebula muuttuu lähes eri peliksi. Kymmenet vaihtoehdot alusten, aseiden ja erikoisvoimien suhteen muuttavat asetelmia pelierästä toiseen ja moninpelikentät on suunniteltu tarkoitukseensa sopiviksi erinomaisesti. Valitettavasti kovin aktiivista yleisöä peli ei ole saanut henkiin, mutta kaksinpelikin on vallan hauskaa menoa. Shred Nebula on vallan onnistunut pikkuräiskintä, joka ei ammattimaisesta toteutuksestaan ja muutamasta kivasta kikastaan huolimatta nouse massasta esiin. Mikäli tuijotat X360:si ruutua tietämättä, mitä voisit pelata ja kaikki muu on koluttu, voisi pennoset huonomminkin sijoittaa.




Pelin kotisivu

Portal: Still Alive on sama Portal, joka sai koko pelimaailman polvilleen ja synnytti ainakin kaksi ilmiötä, jotka vieläkin tulevat satunnaisesti vastaan - Companion Cuben ja Still Alive -kappaleen. Se on sama Portal, joka löytyy Orange Boxista, mutta 14 lisäpulmalla varustettuna. Sen pelillinen pääosa on sama kliinisiltä grafiikoiltaan, aivot kääntäviltä pulmiltaan, erinomaisilta ääniltään ja dramaattiselta lopputehtävältään. Portal on 3-5 tuntia parasta peliviihdettä, mitä aikoihin on tehty.

Xbox Live Arcade -version neljätoista uutta 'haastekenttää' perustuvat alunperin harrastajavoimin tehtyyn Portal-aiheiseen Flash-peliin, mutta yllättäen tämä ei ole millään lailla niille haitaksi. Ne ovat nerokkaan haastavia, kekseliäitä, vaihtelevia ja vaikka ne tuovat Portalin maailmaan vain muutaman uuden elementin (mm. katoavat kuutiot), ovat ne osoitus siitä, että konseptia ei ole vielä kulutettu puhki.

Portalin juonta ne eivät vie millään lailla eteenpäin, minkä oletin aluksi syövän koko tunnelman, kun pelaaja ei saa nauttia GladOSin kärkevästä naljailuista, mutta turhaanpa huolehdin - Portalin tuoreet tehtävät koukuttivat meikäläisen aivan yhtä tiukasti kuin alkuperäisetkin. Samalla tuli pelattua originaalikentät kolmannen kerran läpi.

Lyhyestä virsi kaunis: Jos Portal jo hyllystäsi löytyy, voit harkita tämän jättämistä väliinkin. Jos taas ei, tämä on pakko-ostos. Se on Peli isolla peellä, monessa yhteydessä vuoden peliksi valittu teos, jonka voi pistää samaan kategoriaan muiden XBLA-pelien kanssa ainoastaan sen keston vuoksi.

Portal on yhä elossa.



Tekstit: Matti Lintula ja Manu Pärssinen