Viikkoa ennen NHL 18 -pelin julkaisua kirjoitin ennakkotunnelmiani pelistä ja haastattelin paria sen tekijää. Tuosta artikkelista käy ilmi pelin tärkeimmät uutuudet, joten keskitytään tässä siihen, mitä tuntemuksia peli on nyt synnyttänyt, kun olen sitä pari viikkoa pelaillut sekä yksin että kaverin kanssa. Mikä uudessa NHL 18:ssa on hyvää tai ainakin entistä parempaa?




Toimiston änärimatseissa olemme jämähtäneet NHL 14:ään, koska mikään NHL sen jälkeen ei ole päässyt samaan vauhdikkuuteen tunteeseen. NHL 18 pääsee ehdottomasti lähimmäksi ja palaveripöydän viihdeosasto päivitettiinkin samalla Xbox Oneen. Tekijät ovat tavoitelleet nykyisen pelaajasukupolven vauhdikasta pelityyliä ja mielestäni siinä on onnistuttu. Toisaalta taas hyökkäykset tuntuvat vaativan vähän taktisempaa suunnittelua ja sen tasapainottaminen nopeuden ja pelin hauskuuden kanssa vaatii pelaajaltakin tiukempaa keskittymistä.




Tekoälyyn on tehty NHL 18:ssa monia viilauksia ja sen huomaa muun muassa siinä, miten oman joukkueen tekoälypelaajat puolustavat ja hakevat kiekkoa. Täydellistä tekoälyttömyyttä ei tunnu kauheasti esiintyvän, mutta siellä täällä edelleen on havaittavissa jonkin verran tötöilyä muun muassa kiekon nappaamisessa. Tekoälyä ei ole parannettu myöskään selostajien puolella, jotka saattavat sanoa peräkkäisinä lauseina vaikkapa jotain tyyliin “... tässä matsissa on tullut hurjasti maaleja. Onpa ollut vähämaalinen ottelu.”




Kyllä, Änärin pelaaminen sokeri ja suola on pelaaminen kavereita vastaan niin verkossa kuin sohvallakin, mutta sen lisäksi olen ollut vuosien varrella viehtynyt yksinpelaamaan Be a Pro -pelitilaa. Tänä vuonna sen on korvannut minun peli-istunnoissani HUT, josta en aiemmin kovasti välittynyt - enkä sen korttikeräysmentaliteettia kovin syvällisesti edes ymmärtänyt. Nyt mukana on pieniä haasteita (3 x 2 minuutin erät), joista virtuaalivaluuttaa saa kerättyä korttien hankintaan. Ne ovat juuri mukavan mittaisia, että hävitessä ehtii yrittämään uudelleenkin. Toki yksin voi pelata edelleen monia muitakin pelitiloja, joten lätkän läimimistä riittää sooloilijallekin runsain mitoin.




Uusi Threes-pelitila jakoi mielipiteeni pitkään ja tällä hetkellä se on jonkin verran positiivisen puolella. Kyseessä on siis pienemmässä kaukalossa pelattava 3-vastaan-3 -pelitila, johon on kaadettu kunnon loraus lisää showmeininkiä. Peliä voi pelata vaikka joukkueen maskoteilla ja mukana on ‘money shot’-ominaisuus, jolloin maalista saattaakin saada vaikka 3 pistettä, tai vastustaja menettää kaksi. Nopeatempoinen pelitila on omiaan lyhyisiin matsihetkiin työtauoilla, mutta silti perinteinen kiekko vei miehet useammin edelleen mennessään. Maalien menettäminen tiukoissa väännöissä jätti välillä myös vähän pahan maun suuhun.




NHL 18 on komea. Se on näyttävä, sulava, täynnä hiottuja animaatioita ja sisältää yllättävän vähän graafisia bugeja. Maalivahdit ja pelaajat osaavat monenlaisia kikkoja ja sellaisellakin pienellä asialla kuin kuvakulmien lisäämisellä moninkertaisesti niihin maisemiin, joita näytetään kun peli hetkeksi katkeaa, on yllättävä vaikutus kokonaisvisuaaleihin. Katsomossa, jossa istuu tuhansia faneja, saattavat mennä kyltit ja ihmiset toistensa läpi, mutta se sallittakoon. Lataustaukojen ketteryydestä myös sulka hattuun.




Yksi uudistus, josta olin aluksi innoissani oli se, että puolustajillakin on nyt käytössään skill stick, jolla voi suojata syöttölinjoja ja tökkiä pidemmälle kiekonriisto mielessä. Vaarana ovat toki useammat kamppaustuomiot ja omalla kohdallani tuntui siltä, että aivot eivät oikein naksahtaneet ominaisuuden luontevaan käyttöön. Puolustusta tuli tehtyä perinteisillä tempuilla, vaikka mailalla kurkottelu olisi voinut olla tehokkaampaa. Se on uudistus, joka vaatii selkäytimeen asti menevää panostamista ja treenausta, eikä ainakaan kavereiden keskinäisissä peleissä vaikuta kovasti lopputulokseen.

"Tämän konsolisukupolven parasta virtuaalikiekkoa" on lause, joka toistuu jotakuinkin vuosittain, mutta näinkään ei aina ollut, vaan Änärien laatu heittelehti välillä parempaan, välillä huonompaan suuntaan. Viimeiset vuodet trendi on tuntunut olevan noususuhdanteinen, joten tällä pärjätään taas hyvin ensi kertaan asti, sillä NHL 18:ssa on tuhottomasti pelattavaa, pelitiloja ja kustomointivaihtoehtoja. Sitten vaan lukemaan “sama peli joka vuosi ja silti täysihintainen” -kommentointia.