Call of Duty -sarja on saanut viimeisten vuosien aikana ympärilleen vihaajia, mutta haalinut pariinsa myös uusia pelaajia kuten minut. Hyppäsin kelkkaan Advanced Warfaressa, jossa moninpelin puolella oli tarjolla muutama kiva kartta. Viime vuonna julkaistu Infinite Warfare oli mielestäni surkea, lukuunottamatta kalliimman version kyljessä tullutta Modern Warfare Remasteredia, jonka yksinpeli oli loistava. Nyt kuitenkin sarja on palaamassa takaisin menneisyyteen, sillä Call of Duty: WWII:n teemana on nimensä mukaisesti toinen maailmansota.




Rakettireppuja ei ole, eikä tule. Alussa pelaajan tehtävänä on valita itselleen sopivin divisioona. Tarjolla on muun muassa maajoukot, ilmajoukot sekä vuoristossa lymyävät tarkka-ampujat. Jokaisella on omat kykynsä, jotka kehittyvät sitä mukaan mitä pidemmälle peliä pelaa. Esimerkiksi kehittyneempi yksilö juoksee pelin edetessä nopeammin ja lataa aseensa vauhdikkaammin.


II maailmansota tai maailmansodat yleensä eivät ole teemana tietenkään mitenkään uusi idea, ja viime vuonna julkaistu Battlefield 1 on hyvä esimerkki tuoreen Call of Duty -pelin rinnalle. Näitä kahta teosta ei tule vertailla liikaa keskenään, sillä ovathan ne kaksi eri peliä, mutta en silti malta olla tekemättä sitä hieman. Kaikesta vähän huokuu se, että studio on silmä kovana katsonut kilpailevan studion tuotosta. Suurimpana erona kilpailijaansa WWII:llä ovat sen pelimuodot, jotka ovat aggressiivisempia ja nopeatempoisempia kuin Battlefield 1:ssä.


Betatestissä oli tarjolla vain osa lopullisen teoksen pelimuodoista. Nyt nähdyssä kokeilussa mukana olivat Team Deathmatch, Domination, Hardpoint, Mosh Pit ja War. Näistä tarjolla olivat vain perusmuodot, joten HC-mittelöitä ei päästy kokeilemaan lainkaan. Karttoja mukana oli vain kolme kappaletta, joista tosin kaikki olivat hieman erilaisia. Alueissa oli tarjolla muun muassa lumisia maisemia sekä sokkeloisempaa kaupunkialuetta. Eniten pelimuodoista miellytti War, jossa suoritettiin monta tehtävää peräkkäin hieman harkitsevammalla asenteella.


Betatesti näytti harmillisesti heti sen, mitä nykyinen Call of Duty -sarja edustaa. Kartat ovat hyvinkin pieniä, mikä aiheuttaa kaoottista pelaamista sekä hetkittäin myös suurta ärsytystä. Uudelleensyntymistä tapahtuu muun muassa suoraan vihollisjoukon keskelle, sekä toistuvasti samaan paikkaan, jolloin vastajoukkue pystyy odottamaan paluuta koko ajan lahdaten yhä uudelleen ja uudelleen.




Eniten mielenkiintoa herätti aseiden kehitys, sillä tuliverme annetaan käteen ensimmäisen kerran ilman mitään lisäosia. Alkumatsit ovatkin hankalia, sillä vastustajilla on varmasti paremmat taisteluvälineet kuin sinulla. Mitä paremmaksi asettaan saa kehitettyä, sitä enemmän aukeaa tarvittavia lisäosia. Ensimmäisenä uusina tavaroina aseeseen saa kiinnitettyä muun muassa tähtäimen ja lippaan. Yllättäen varustellummalla aseella pelissäkin pärjää paljon paremmin.


Harmillisesti betassa aseet tuntuivat aika mitäänsanomattomilta ja niillä ampuminen välillä jopa turhauttavalta, sillä hetkittäin vastustajaan sai tuhlata esimerkiksi koko SMG-aseen lippaan, mutta silti viholainen jatkoi matkaansa. Toivottavasti lopulliseen peliin aseita hiotaan paremmaksi ja esimerkiksi rekyyliä lisättäisiin runsaasti. Kieltämättä olisi myös mukavaa, jos vihollinen kaatuisi vähemmästä luotimäärästä, jolloin ehkä myös peli muuttuisi hieman vähemmän vauhdikkaaksi.


Betatesti ei kuitenkaan ollut huono, vaikka välillä harmitusta aiheuttikin. Pidin rakettirepuista ja Black Ops III:a tuli pelattua paljon, mutta silti WWII on varmasti ainakin seuraamisen arvoinen tekele sen julkaisun yhteydessä. On kuitenkin todettava, että Battlefield 1 vie vielä toistaiseksi voiton ja sitä rakastavien kannattaa suhtautua toisen maailmansodan tantereisiin hieman varovaisesti. Voisikin sanoa, että WWII sopii enemmän niille, jotka eivät etsi pidempiä ja taktisempia taisteluita vaan kaoottista räimejuoksentelua.