V2.fi testasi: Razer Raiju
Kallis eSports-kapula
Olen pitänyt peliohjaimia käsissäni yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Sillä kokemuksella ei voi muuta kuin päätyä siihen johtopäätökseen, että tämänhetkiset Xbox Onen ja PlayStation 4:n ohjaimet ovat huippuunsa hiottuja pelivälineitä ja omana mielipiteenäni ensin mainitun Elite-versio vielä omiin käsiini hitusen miellyttävämpi. Siksi varusteohjaimia valmistavat kolmannet osapuolet ovatkin pulassa - miten tehdä erinomaisesta oma versio, joka olisi edelleen erinomainen? Xboxille Razerilta on olemassa Wildcat-niminen ohjain (V2.fi:n arvio), joka maksaa saman verran kuin Elite-ohjain, eli on näin ollen turhaksi jäävä vekotin. Edellisestä konsolisukupolvesta poiketen Razer on julkaissut nyt myös Sonyn leiriin virallisella siunauksella ohjaimen, jonka hinta lähentelee melkein 200 euroa.
Raijun paketoinnissa on kaikki kunnossa ja “Designed for esports” -tarra joko houkuttelee tai närkästyttää ostajasta riippuen. Perustyylikkään sinisen pahvipaketin sisältä löytyy Razerin muista esports-tuotteista tuttu kangaspintainen kotelo, jossa ohjainta voi kuljettaa turnauksesta toiseen. Sen sisällä taas on itse ohjain, uskottava kolmimetrinen punottu USB-piuha ja pieni ruuvimeisseli, jota käytetään Raijun pohjassa olevien lisäliipasinten irrottamiseen haluttaessa. USB-piuhan pää on muotoiltu siten, että se lukittuu ohjaimeen jämäkästi, mutta sitä voi käyttää myös muiden PS4-ohjainten latausjohtona, joten kyllä kiitos, niin teen. (Lisäys: Raiju itse on siis langallinen ohjain).
Itse ohjain taas ei ulkonäöltään vastaa 170 euron hintalappua. Se on PS4-ohjainta kulmikkaampi, painavampi (+140g!) sekä kookkaampi ja tattien päissä olevat kirkkaansiniset kumityynyt muistuttavat ikävästi Kiinasta eurolla saatavia lisävarusteita. Muotoilultaan Raiju muistuttaa enemmän X1:n ohjainta, mutta on Eliteä aika paljonkin isompi. “Juhuu!”, huutavat jättikouraiset pelaajat, jotka kaipaavat edelleen ensimmäisen Xboxin ensimmäistä ohjainta, mutta on hämmästyttävää, miten oudolta voi vähänkin eri muotoinen ohjain käsissä tuntua, kun on tottunut virallisiin tuotteisiin.
Kun joululomalla kerrankin oli pelattavanani peli, jota sain rauhassa edistää ilman paineita arvostelun kirjoittamisesta, vietin useita iltoja Raijun ja Tricon seurassa. Symbolinäppäimet ovat perusnappeja liukkaampaa materiaalia ja niiden alla naksuvat herkät mikrokytkimet, mistä on varmasti iloa nopeaa naputtelua vaativissa peleissä, mutta se tuo mukanaan myös lievän tunteettomuuden. DualShock 4:n painikkeet painuvat syvemmälle, joten haptisuus on tavallaan kahdensuuntaista, kun taas D-pad Raijussa on päinvastaisesti vakiota jäykempi ja koostuu neljästä erillisestä painikkeesta (hyvä räiskinnässä varusteiden vaihtoon, huonompi monissa muissa pelityypeissä). En saanut myöskään tänä aikana karistettua tunnetta siitä, että käteni olivat “liian kaukana” toisistaan, vaikka ero normaaliin onkin varmasti alle 2 cm. Raiju tuntui vain omissa lapioissanikin liian isolta.
Miten Raijua sitten perustellaan eSports-välineeksi? Mainoslauseet puhuvat kestävyydestä, mitä ei parin viikon testissä voi oikein todentaa, mutta eipä tuo ainakaan vielä mennyt rikki. Lisäksi mukana ovat ohjaimen alla ja edessä olevat ohjelmoitavat lisäpainikkeet sekä liipasinten liikeradan lukitusnapit - ne saa siis haluttaessa pysähtymään ‘hair-trigger’-asentoon, jolloin reaktioherkässä räiskinnässä säästetään millisekunteja. Ohjaimen alareunasta löytyy myös Quick Control Panel, jolla ohjainkonfiguraatiota voi vaihtaa lennossa. Raijun kerrotaan (ehkä) olevan PC-yhteensopiva (ajurit ovat betavaiheessa), mutta ei Windows 10 siihen mitenkään reagoinut.
Ominaisuuksia Raijussa on siis riittävästi, jotta sitä voi sanoa erityisesti eSports-ohjaimeksi, varsinkin jos kyse on räiskintäpeleistä. Itse en päässyt yli sen kolhoudesta enkä hintalapusta. On todella vaikea perustella maksavansa kolminkertaista hintaa konsoliohjaimesta, jonka perusversiokin on yksi kaikkien aikojen parhaista ohjustimista. Raijua ei voi myöskään käyttää PSVR:n kanssa, sillä siinä ei ole etureunan valoa. Hyvin rajatulle käyttäjäjoukolle se voi kuitenkin olla ehdoton ykköstyökalu.
Lisätietoa: Razer
Hintaluokka: 170 euroa (Razer)
Raijun paketoinnissa on kaikki kunnossa ja “Designed for esports” -tarra joko houkuttelee tai närkästyttää ostajasta riippuen. Perustyylikkään sinisen pahvipaketin sisältä löytyy Razerin muista esports-tuotteista tuttu kangaspintainen kotelo, jossa ohjainta voi kuljettaa turnauksesta toiseen. Sen sisällä taas on itse ohjain, uskottava kolmimetrinen punottu USB-piuha ja pieni ruuvimeisseli, jota käytetään Raijun pohjassa olevien lisäliipasinten irrottamiseen haluttaessa. USB-piuhan pää on muotoiltu siten, että se lukittuu ohjaimeen jämäkästi, mutta sitä voi käyttää myös muiden PS4-ohjainten latausjohtona, joten kyllä kiitos, niin teen. (Lisäys: Raiju itse on siis langallinen ohjain).
Itse ohjain taas ei ulkonäöltään vastaa 170 euron hintalappua. Se on PS4-ohjainta kulmikkaampi, painavampi (+140g!) sekä kookkaampi ja tattien päissä olevat kirkkaansiniset kumityynyt muistuttavat ikävästi Kiinasta eurolla saatavia lisävarusteita. Muotoilultaan Raiju muistuttaa enemmän X1:n ohjainta, mutta on Eliteä aika paljonkin isompi. “Juhuu!”, huutavat jättikouraiset pelaajat, jotka kaipaavat edelleen ensimmäisen Xboxin ensimmäistä ohjainta, mutta on hämmästyttävää, miten oudolta voi vähänkin eri muotoinen ohjain käsissä tuntua, kun on tottunut virallisiin tuotteisiin.
Kun joululomalla kerrankin oli pelattavanani peli, jota sain rauhassa edistää ilman paineita arvostelun kirjoittamisesta, vietin useita iltoja Raijun ja Tricon seurassa. Symbolinäppäimet ovat perusnappeja liukkaampaa materiaalia ja niiden alla naksuvat herkät mikrokytkimet, mistä on varmasti iloa nopeaa naputtelua vaativissa peleissä, mutta se tuo mukanaan myös lievän tunteettomuuden. DualShock 4:n painikkeet painuvat syvemmälle, joten haptisuus on tavallaan kahdensuuntaista, kun taas D-pad Raijussa on päinvastaisesti vakiota jäykempi ja koostuu neljästä erillisestä painikkeesta (hyvä räiskinnässä varusteiden vaihtoon, huonompi monissa muissa pelityypeissä). En saanut myöskään tänä aikana karistettua tunnetta siitä, että käteni olivat “liian kaukana” toisistaan, vaikka ero normaaliin onkin varmasti alle 2 cm. Raiju tuntui vain omissa lapioissanikin liian isolta.
Miten Raijua sitten perustellaan eSports-välineeksi? Mainoslauseet puhuvat kestävyydestä, mitä ei parin viikon testissä voi oikein todentaa, mutta eipä tuo ainakaan vielä mennyt rikki. Lisäksi mukana ovat ohjaimen alla ja edessä olevat ohjelmoitavat lisäpainikkeet sekä liipasinten liikeradan lukitusnapit - ne saa siis haluttaessa pysähtymään ‘hair-trigger’-asentoon, jolloin reaktioherkässä räiskinnässä säästetään millisekunteja. Ohjaimen alareunasta löytyy myös Quick Control Panel, jolla ohjainkonfiguraatiota voi vaihtaa lennossa. Raijun kerrotaan (ehkä) olevan PC-yhteensopiva (ajurit ovat betavaiheessa), mutta ei Windows 10 siihen mitenkään reagoinut.
Ominaisuuksia Raijussa on siis riittävästi, jotta sitä voi sanoa erityisesti eSports-ohjaimeksi, varsinkin jos kyse on räiskintäpeleistä. Itse en päässyt yli sen kolhoudesta enkä hintalapusta. On todella vaikea perustella maksavansa kolminkertaista hintaa konsoliohjaimesta, jonka perusversiokin on yksi kaikkien aikojen parhaista ohjustimista. Raijua ei voi myöskään käyttää PSVR:n kanssa, sillä siinä ei ole etureunan valoa. Hyvin rajatulle käyttäjäjoukolle se voi kuitenkin olla ehdoton ykköstyökalu.
Lisätietoa: Razer
Hintaluokka: 170 euroa (Razer)
Keskustelut (4 viestiä)
04.01.2017 klo 14.43
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
04.01.2017 klo 15.43
Kuinkas akkukeston laita? Virallinen ohjauskapine hyytyy hieman turhan nopeaan..
Niin sitä ei taidettu tuossa tarpeeksi monisanaisesti sanoa, kyseessähän on siis langallinen ohjain.
04.01.2017 klo 22.01
Rekisteröitynyt 20.11.2016
09.01.2017 klo 01.14
Kuinkas akkukeston laita? Virallinen ohjauskapine hyytyy hieman turhan nopeaan..
Niin sitä ei taidettu tuossa tarpeeksi monisanaisesti sanoa, kyseessähän on siis langallinen ohjain.
Ja tämähän on aivan käsittämätön päätös, kun kyseessä on kuitenkin melkein parinsadan euron ohjain. Toki asialla voi olla jotain tekemistä viiveen kanssa, mutta silti aivan käsittämätön päätös. Sonyn omat ohjaimet hajoaa meikäläisellä käteen ja muilta valmistajilta saakin sitten käsiin piuhahelvetin.