Hellhole - helvetillinen C64-peli Suomesta
Haastattelussa pelin tekijä
Vaikka V2.fi:n toimituksessa on jo vuosien ajan tehty jäljitystyötä suomalaisen peliteollisuuden alkuvuosien hedelmistä, silti edelleen tulee aina välillä vastaan pelejä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet huomaamatta. Yksi niistä oli viime viikolla meille nettivinkattu (kiitokset vain Teemulle), Mika Ylikankaan suurilta osin tekemä Hellhole. Se julkaistiin Commodore 64:lle vuonna 1990, mikä oli jo monien paljon uudempien laitteiden kulta-aikaa. Julkaisijana toimi brittiläinen CRL, jonka tunnetuin tuote oli paljon kehuttu avaruussimulaatiopeli Tau Ceti.
Pienestä pitäen
Ylikangas kertoo V2.fi:lle koodanneensa aikoinaan jo ala-asteen viimeisiltä luokilta alkaen BASICilla ja saaneensa yläasteen ohjelmointikerhossa ensimmäisen kosketuksensa “kuusneloseen”. MikroBitti-lehti oli myös hyvä inspiraation lähde ja sitä Mika luki heti lehden toisesta numerosta alkaen.
“Ohjelmointikokemus karttui koko ajan siinä koulun ohessa. Parhaimmat temput C64:lla sai ‘pokettamalla’, eli kirjoittamalla suoraan johonkin tiettyyn muistipaikkaan. Konekieleen perehdyin Commodoren maahantuojan Poke & Peek -asiakaslehden kurssista (esimerkki lehdestä NT Rautasen sivustolla). Oli hieno tunne, kun asiaan alkoi saada tolkkua ja ohjelmat alkoivat toimia. Aloitin konekielimonitorilla, ja jostain lerppulehdestä löysin Assemblerin, jolla sitten jatkoin.”
Omien pelien tekeminen ja koodaaminen kiinnosti Ylikangasta alusta asti, mutta nuoren pojan into ei useinkaan riittänyt alkua pidemmälle.
“Peleissä alkuinnostuksen jälkeen on vielä valtavasti puuduttavaa tehtävää, josta ei oikein kicksejä saa, ennen kuin vasta kuin aivan lopussa, mutta silloinkin alkaa jo olla melko täynnä koko touhua. Näin ainakin minulla, en tiedä kuinka yleisesti. Hellholen idea syntyi muistaakseni muista vastaavista peleistä, Predator taisi olla yksi inspiraation lähde. Varsinainen juoni tuli scifi-kirjoista, joita luin silloin paljon, ja luen edelleenkin. Ei siinä mitään kovin omaperäistä ollut.”
Omalla työllä maailmalle
Ylikangas teki pelin grafiikat ja varsinaisen ohjelmoinnin itse, mukaan lukien kaikki tarvittavat työkalut, kuten sprite-editorin ja muita tarpeellisia pikkuohjelmia. Pelin tasojen tekemiseen hän hyödynsi Shoot’em Up Construction Kitillä tehtyjä tasoja, jotka hän sitten muunsi vaakasuunnassa rullaaviksi. Julkaisija pelille löytyi rohkeasti omia työnäytteitä ulkomaille lähettämällä.
“Lähetin demoja eri julkaisijoille. Kaikki "laadukkaimmat" muistaakseni hylkäsivät sen suoralta kädeltä, mutta CRL:ltä tuli sitten ilmoitus, että olisivat kiinnostuneita. CRL muistaakseni julkaisi muutaman hitin tapaisen C64:n alkuaikoina, mutta sen jälkeen arvostelumenestyksiä ei tainnut olla.”
Myös pelin muusikko Wally Beben tuli projektiin pelin julkaisijan kautta ja musiikki saapui Ylikankaalle juuri ennen pelin valmistumista.
“Sovittelin musiikkia peliini ja huomasin, että ainakaan pelin aikana sitä ei voinut soittaa, koska se kulutti liikaa prosessoriaikaa. Siitä tuli alkumusiikki sitten. Muistaakseni musiikki oli varsin laadukas.”
Ja olihan se. Hellhole Longplay Youtubessa.
Pitkä projekti
Hellholen tekeminen alkoi Ylikankaan muistojen mukaan jo yläasteella, ja jatkui sitten kauppaoppilaitoksen opiskelujen aikana. Alkuinnostuksen jälkeen se jo mainittu puutuminen alkoi iskeä ja pelin tekeminen otti aikansa. Sillä selittyy myös pelin julkaisu Commodore 64:lle, vaikka oltiin jo 1990-luvun puolella.
“Pelin aloittamisesta valmistumiseen asti meni useita vuosia. Amiga 1000 taisi juuri tulla Suomen markkinoille, kun aloitin pelin tekemiseen. Kyseinen malli oli silloin alussa todella kallis, eikä meillä tietenkään ollut varaa siihen. Myöhemmin Amiga 500 tuli markkinoille, mutta jotenkin hyppäsin sen yli ja siirryin sitten suoraan PC-maailmaan ja ostin 286-prosessorilla varustetun koneen, kun itselläkin alkoi olla omaa rahaa.”
Kun peli oli valmis, Ylikangas kertoo olleensa siitä hyvinkin täpinöissään. Hän sanoo nöyrästi kuitenkin myöhemmin ymmärtäneensä, ettei kyseessä mikään erityisen hyvä peli ollut.
Lopuksi mies myöntää, ettei Commodore 64 enää nykyään häntä sen kummemmin innosta, mutta hän on kuullut työpaikallaan muutamalta alan harrastajalta juttuja nykymenosta.
“Olen nähnyt joitakin viimeaikaisia kuusnelosella tehtyjä scenedemoja. On uskomatonta, että kuusnepa venyy niihin vaikuttaviin suorituksiin, joita demot esittelevät!”.
Keskustelut (1 viestiä)
07.09.2016 klo 12.21 6