Pelinkehittäjät luonnon armoilla
Survival Modea järjestämässä
Global Game Jam on itselleni yksi vuoden kohokohdista. Siinä on jotain maagista, kun kymmenet tuhannet ihmiset ympäri maailmaa luovat tuhansia uusia pelejä yhden ainoan viikonlopun aikana. Itse tarkastelen pelijameja yleensä järjestäjän roolista, ja on ollut hienoa seurata, miten jammailu on kehittynyt sitten Suomen ensimmäisen GGJ-osallistumisen vuonna 2010, jolloin myös Finnish Game Jam alunperin syntyi. Nykyään Finnish Game Jam on hyvin aktiivinen rekisteröity yhdistys, ja Suomessa on väkilukuun suhteutettuna todennäköisesti maailman kovin jami-skene.
Monenlaiset jamit ovat takana FGJ:n parissa, mutta tämänkertainen Survival Mode -kokemus oli ainutlaatuinen. Matkustimme 25 jammailijan ja muutaman järkkäilijän voimin tekemään pelejä kaukana sivistyksestä keskellä Lappia. Mukana oli niin pelialan ammattilaisia, kokeneita pelijammailijoita kuin muutama aloittelijakin. Haasteita oli monenlaisia: juoksevaa vettä ei ollut, sähköä oli hyvin rajallisesti, ja puhelimen netti toimi hyvin harvoin. Ennen perille pääsyä maantiekin ehti päättyä, ja vaikka loppumatka oli meitä varten avattu, oli luminen tie hyvin pehmeä, ja kuljettajan tuli ajella kieli keskellä suuta.
Tukikohtanamme toimi vanha tukkimiesmökki, jossa veti sen verran paljon, että huoltomiehen tuli öisinkin nousta kahden tunnin välein sitä lämmittämään. Päivänvalo kesti vaatimattomat 6 tuntia, joten pimeän tullen mökkiä valaistiin lyhdyin ja kynttilöin sekä osallistujien omilla tasku- ja otsalampuilla. Vessat olivat luonnollisesti ulkohuusseja. Vaikka modernit mukavuudet puuttuivat, oli paikka upea. Mökki oli tunnelmallinen ja kaikkea ympäristöä, kattoja ja puita peitti paksu lumipeite, mikä oli erityisen tervetullutta eteläisemmän Suomen vetisiin suojasäihin.
Kun ihmiset olivat asettuneet, alkoi se perinteinen pelijamien osuus: teeman julkistus, ideointi ja ryhmäytyminen. Siinä missä muilla jamipaikoilla alkuvideot katsellaan usein esityssalin valkokankaalta, meillä teemavideota keräännyttiin tihrustamaan yläpedille asetellun läppärin ruudulta. Global Game Jamissa kaikkien pelien tulee olla tavalla tai toisella sidottuja yhteiseen teemaan, joka sitoo pelejä yhteen. Tänä vuonna se oli “ritual”. Teema paljastetaan vasta jamien alettua, mutta koska aloitimme muita saitteja myöhemmin, oli teema jo julkisesti saatavilla. Siksi Survival Mode saikin oman lisäteemansa: “border”.
Jotta ideointi saatiin alkuun ja ihmiset tutustumaan toisiinsa, osallistujat kirjoittivat paperille jonkun asian mistä pitävät peleissä. Tämän jälkeen kehitettiin pareittain peli-ideoita, jotka yhdistivät molempien kiinnostuksen kohteet teemoihin, pareja nopeaan tahtiin vaihdellen. Tehtävän jälkeen ideointi jatkui vapaammin lounaan yhteydessä.
Pitchaus-vaiheessa jokaisella oli mahdollisuus esittää ideansa muille 20 sekunnissa, ja ryhmät muodostettiin näiden ideoiden ympärille. Kun jokaisella oli ryhmä, ryhmät valitsivat paikkansa, ja varsinainen devaus alkoi.
Koska sähkönsaanti oli rajoitettu lähinnä ruokataukoihin, oli akkujen säästäminen tärkeää. Tapoja oli useita: yhden pelin grafiikat tehtiin täysin käsin piirtämällä, toisen muovailemalla ne muovailuvahasta. Yksi peleistä devattiin vähemmän sähköä vievillä tableteilla. Monilla oli mukana vara-akkuja puhelimiin, jotta nettiä pystyi jakamaan ilman, että puhelin ehti sammumaan. Silti toisinaan etenkin läppäreistä loppuivat akut ennen lataushetkeä, ja aika tuli käyttää hyödyksi ilman konetta. Latausaikoina latauspöytä täyttyi läppäreistä, puhelimista ja muista laitteista, ja aggregaatit pörräsivät iloisesti.
Ainakin itselle selkeästi suurin haaste oli surkeasti toimiva nettiyhteys. Yksinkertaiset rutiinitehtävät, joita yleensä jamien aikana teen, muuttuivat pitkiksi urakoiksi. Sähköpostien lähettäminen, uutisten kirjoittaminen ja somen päivittäminen veivät helposti tunnin jos toisenkin, kun yhteys katosi vähän väliä. Toisinaan puhelimen kanssa lähdettiin ulos palelemaan, sillä netti toimi siellä paremmin.
Vaikka teknologian kanssa joutuikin tappelemaan, oli selviytymiskamppailu tälle porukalle lopulta jopa liian helppo. Jammailijoiden toiminnassa näkyivät niin ammattitaito kuin rakkaus pelien tekemiseen, joten pelit syntyivät sujuvasti ääriolosuhteista huolimatta. Kohtalo tarjosi juuri kyseiselle viikonlopulle poikkeuksellisen lämpimän sään, joten pakkaset pysyttelivät melko mukavissa lukemissa. Ryhmän selviytymisestä huolehtivat Lapin Safarien ammattitaitoiset ihmiset, ja erityisesti ateriat olivat silkkaa luksusta. Tarjolla oli Lapin antimia ja jopa paikanpäällä loimutettua lohta. Puron rannassa oleva sauna lämpeni iltaisin, ja samalla avattiin purossa oleva avanto, jossa itsekin kokeilin avantouintia ensimmäistä kertaa. Oli muuten mahtavaa!
Vaikeustasoa yritettiin nostaa muun muassa sillä, että yksi osallistujista kokeili pelintekemistä ja jopa nukkumista ulkona riippukeinussa. Toinen osallistuja käytti osan ajasta kaivamalla esiin sukellusvarusteensa ja sukeltamalla jään alle kuvaamaan. Pätkä kuvattua videota päätyi lopulta jamipeliin. Muutenkin ympäristöä hyödynnettiin peleissä reippaasti, niin temaattisesti kuin konkreettisesti. Paljon ääniä käytiin nauhoittamassa pihalla, ja esimerkiksi hyvät auton äänet sai generaattorin pörinästä. Osallistujat toimivat ääninäyttelijöinä ei vain omiin, vaan myös muiden tiimien peleihin, ja yhteen peliin nauhoitettiin koko porukan yhteislaulua. Muutenkin yhteishenki oli loistavaa ja muita tiimejä autettiin aina kun tarvetta oli.
Tempauksen aikana syntyi lopulta seitsemän uutta peliä, jotka käsittelivät mm. erosta selviytymistä, perheen elättämistä ja Suomen rajoilla tapahtuvaa viinarallia. Kuten muutkin pelijamin pelit, Survival Moden pelit ovat ladattavissa ja pelattavissa GGJ:n sivuilta. Vielä kotimatkalla yritettiin ennätyksiä tehtyihin peleihin ja mietittiin miten niitä jatkossa kehitetään. Ainakin lautapeliversio on jo yhdestä pelistä suunnitteilla.
Vaikka unet jäivät vähille ja sain kotiin viemisiksi kuumeen, olivat jamit yhdet parhaista. Ehkä se todellinen selviytymishaaste onkin tämä arkeen palaaminen täyshoidon ja komean luonnon ääreltä. Kiitokset siis hienosta elämyksestä FGJ:n tempauksen yhteistyökumppanille Lapin Safareille, tukemassa olleille yrityksille Seriouslylle, Kuuasemalle, Frogmind Gamesille, Mindfield Gamesille, Grand Cru:lle, Moido Gamesille ja V2.fi:lle sekä tietenkin kaikille mukanaolijoille!
Monenlaiset jamit ovat takana FGJ:n parissa, mutta tämänkertainen Survival Mode -kokemus oli ainutlaatuinen. Matkustimme 25 jammailijan ja muutaman järkkäilijän voimin tekemään pelejä kaukana sivistyksestä keskellä Lappia. Mukana oli niin pelialan ammattilaisia, kokeneita pelijammailijoita kuin muutama aloittelijakin. Haasteita oli monenlaisia: juoksevaa vettä ei ollut, sähköä oli hyvin rajallisesti, ja puhelimen netti toimi hyvin harvoin. Ennen perille pääsyä maantiekin ehti päättyä, ja vaikka loppumatka oli meitä varten avattu, oli luminen tie hyvin pehmeä, ja kuljettajan tuli ajella kieli keskellä suuta.
Tukikohtanamme toimi vanha tukkimiesmökki, jossa veti sen verran paljon, että huoltomiehen tuli öisinkin nousta kahden tunnin välein sitä lämmittämään. Päivänvalo kesti vaatimattomat 6 tuntia, joten pimeän tullen mökkiä valaistiin lyhdyin ja kynttilöin sekä osallistujien omilla tasku- ja otsalampuilla. Vessat olivat luonnollisesti ulkohuusseja. Vaikka modernit mukavuudet puuttuivat, oli paikka upea. Mökki oli tunnelmallinen ja kaikkea ympäristöä, kattoja ja puita peitti paksu lumipeite, mikä oli erityisen tervetullutta eteläisemmän Suomen vetisiin suojasäihin.
Kun ihmiset olivat asettuneet, alkoi se perinteinen pelijamien osuus: teeman julkistus, ideointi ja ryhmäytyminen. Siinä missä muilla jamipaikoilla alkuvideot katsellaan usein esityssalin valkokankaalta, meillä teemavideota keräännyttiin tihrustamaan yläpedille asetellun läppärin ruudulta. Global Game Jamissa kaikkien pelien tulee olla tavalla tai toisella sidottuja yhteiseen teemaan, joka sitoo pelejä yhteen. Tänä vuonna se oli “ritual”. Teema paljastetaan vasta jamien alettua, mutta koska aloitimme muita saitteja myöhemmin, oli teema jo julkisesti saatavilla. Siksi Survival Mode saikin oman lisäteemansa: “border”.
Jotta ideointi saatiin alkuun ja ihmiset tutustumaan toisiinsa, osallistujat kirjoittivat paperille jonkun asian mistä pitävät peleissä. Tämän jälkeen kehitettiin pareittain peli-ideoita, jotka yhdistivät molempien kiinnostuksen kohteet teemoihin, pareja nopeaan tahtiin vaihdellen. Tehtävän jälkeen ideointi jatkui vapaammin lounaan yhteydessä.
Pitchaus-vaiheessa jokaisella oli mahdollisuus esittää ideansa muille 20 sekunnissa, ja ryhmät muodostettiin näiden ideoiden ympärille. Kun jokaisella oli ryhmä, ryhmät valitsivat paikkansa, ja varsinainen devaus alkoi.
Koska sähkönsaanti oli rajoitettu lähinnä ruokataukoihin, oli akkujen säästäminen tärkeää. Tapoja oli useita: yhden pelin grafiikat tehtiin täysin käsin piirtämällä, toisen muovailemalla ne muovailuvahasta. Yksi peleistä devattiin vähemmän sähköä vievillä tableteilla. Monilla oli mukana vara-akkuja puhelimiin, jotta nettiä pystyi jakamaan ilman, että puhelin ehti sammumaan. Silti toisinaan etenkin läppäreistä loppuivat akut ennen lataushetkeä, ja aika tuli käyttää hyödyksi ilman konetta. Latausaikoina latauspöytä täyttyi läppäreistä, puhelimista ja muista laitteista, ja aggregaatit pörräsivät iloisesti.
Ainakin itselle selkeästi suurin haaste oli surkeasti toimiva nettiyhteys. Yksinkertaiset rutiinitehtävät, joita yleensä jamien aikana teen, muuttuivat pitkiksi urakoiksi. Sähköpostien lähettäminen, uutisten kirjoittaminen ja somen päivittäminen veivät helposti tunnin jos toisenkin, kun yhteys katosi vähän väliä. Toisinaan puhelimen kanssa lähdettiin ulos palelemaan, sillä netti toimi siellä paremmin.
Vaikka teknologian kanssa joutuikin tappelemaan, oli selviytymiskamppailu tälle porukalle lopulta jopa liian helppo. Jammailijoiden toiminnassa näkyivät niin ammattitaito kuin rakkaus pelien tekemiseen, joten pelit syntyivät sujuvasti ääriolosuhteista huolimatta. Kohtalo tarjosi juuri kyseiselle viikonlopulle poikkeuksellisen lämpimän sään, joten pakkaset pysyttelivät melko mukavissa lukemissa. Ryhmän selviytymisestä huolehtivat Lapin Safarien ammattitaitoiset ihmiset, ja erityisesti ateriat olivat silkkaa luksusta. Tarjolla oli Lapin antimia ja jopa paikanpäällä loimutettua lohta. Puron rannassa oleva sauna lämpeni iltaisin, ja samalla avattiin purossa oleva avanto, jossa itsekin kokeilin avantouintia ensimmäistä kertaa. Oli muuten mahtavaa!
Vaikeustasoa yritettiin nostaa muun muassa sillä, että yksi osallistujista kokeili pelintekemistä ja jopa nukkumista ulkona riippukeinussa. Toinen osallistuja käytti osan ajasta kaivamalla esiin sukellusvarusteensa ja sukeltamalla jään alle kuvaamaan. Pätkä kuvattua videota päätyi lopulta jamipeliin. Muutenkin ympäristöä hyödynnettiin peleissä reippaasti, niin temaattisesti kuin konkreettisesti. Paljon ääniä käytiin nauhoittamassa pihalla, ja esimerkiksi hyvät auton äänet sai generaattorin pörinästä. Osallistujat toimivat ääninäyttelijöinä ei vain omiin, vaan myös muiden tiimien peleihin, ja yhteen peliin nauhoitettiin koko porukan yhteislaulua. Muutenkin yhteishenki oli loistavaa ja muita tiimejä autettiin aina kun tarvetta oli.
Tempauksen aikana syntyi lopulta seitsemän uutta peliä, jotka käsittelivät mm. erosta selviytymistä, perheen elättämistä ja Suomen rajoilla tapahtuvaa viinarallia. Kuten muutkin pelijamin pelit, Survival Moden pelit ovat ladattavissa ja pelattavissa GGJ:n sivuilta. Vielä kotimatkalla yritettiin ennätyksiä tehtyihin peleihin ja mietittiin miten niitä jatkossa kehitetään. Ainakin lautapeliversio on jo yhdestä pelistä suunnitteilla.
Vaikka unet jäivät vähille ja sain kotiin viemisiksi kuumeen, olivat jamit yhdet parhaista. Ehkä se todellinen selviytymishaaste onkin tämä arkeen palaaminen täyshoidon ja komean luonnon ääreltä. Kiitokset siis hienosta elämyksestä FGJ:n tempauksen yhteistyökumppanille Lapin Safareille, tukemassa olleille yrityksille Seriouslylle, Kuuasemalle, Frogmind Gamesille, Mindfield Gamesille, Grand Cru:lle, Moido Gamesille ja V2.fi:lle sekä tietenkin kaikille mukanaolijoille!
Keskustelut (1 viestiä)
07.02.2016 klo 11.24