Rovion Tukholman studio perustettiin kolme vuotta sitten DICE:llä Battlefieldejä tekemässä olleen Patrick Liun sekä EA:n Easy Studiosin Oskar Burmanin johdolla. Creative Director Liu on tänään julkaistavan Angry Birds 2 -pelin vastuumiehiä ja V2.fi haastatteli häntä Rovion Helsingin toimistolla pelin julkistuspäivänä heinäkuun puolivälissä.


Liun mukaan on vaikea sanoa, kauanko Angry Birdsin jatko-osa on ollut työn alla. Ruotsin studio työsti ensin AB Seasons -pelejä ja teki siinä sivussa monenlaisia testejä siitä, mihin suuntaan pelisarjaa voisi kehittää. Käytännössä projekti alkoi kuitenkin muotoutua noin puolitoista vuotta sitten.

“Oikeastaan ei tehty sellaista päätöstä, että ‘nyt tehdään jatko-osa’, vaan se tapahtui puolivahingossa. Seasonsin ohella kokeiltiin kaikenlaisia ideoita siitä, mitä uutta me voisimme tuoda Angry Birdsiin - jotain, mitä kukaan muu ei ollut vielä tehnyt.”

Pelimoottoriksi vaihtui Unity ja sillä tehtiin monenlaisia prototyyppejä. Kun ne alkoivat tuntua hyviltä, syntyi vahva ajatus siitä, että niistä oli tehtävä Angry Birds 2.


“Viime vuonna oli myös viisivuotisjuhla, joten ajateltiin, että ehkä olisi rebootin aika, isomman askeleen ottamisen aika”, kertoo Liu.

Ensi vuoden toukokuussa elokuvateattereihin saapuu Angry Birds -elokuva, mutta pelin jatko-osa ei liity siihen mitenkään. Liun mukaan nyt oli vain hyvä aika saada uusi peli markkinoille, koska vähään aikaan ei ole ollutkaan varsinaista Angry Birds -peliä, ainoastaan spinoffeja (Go!, Stella Pop, Transformers…).



Liun mukaan yksi isoimmista uusista asioista Angry Birds 2:ssa on se, että peli ei ole enää 'yritä tuhat kertaa uudelleen, kunnes keksit ratkaisun' -pulmanratkontaa, vaan enemmän toimintapuzzle, jossa samassa tasossa voi olla monta ruutua. Taso vain rullaa yhden possukasan selvittämisen jälkeen eteenpäin, eikä pelaaja tiedä, mitä seuraavaksi on tulossa. Pelaajan täytyy siis mahdollisesti vaihtaa strategiaansa lennossa, vaikka lintuja on käytössä vain rajattu määrä. Nyt ne saa tosin käyttää haluamassaan järjestyksessä.


“Pelaajan täytyy mukautua pelin tapahtumiin - mitkä linnut säästetään, mitkä käytetään. Peli on enemmän korkean tason strategiointia kuin puzzlen ratkaisemista”, muotoilee Liu.

Välittömästi näkyvin uudistus on uusitut grafiikat, jotka pohjautuvat Angry Birds Toons -animaatiosarjaan. Erityisesti hahmoanimaatioihin on panostettu ja ne tehtiin 3d-versioina ammattianimaattorien toimesta, vaikka pelissä hahmot ovatkin sitten kaksiulotteisia.

“Kaikki valaistuskin on dynaamista, se saattaa muuttaa koko pelin tunnelman. Auringonlaskut, päivänvalo, eri säätilat ja niin edelleen.”



Free-to-play-pelit ovat nykypäivää, mutta myös ensi esiintymisestään asti kaksiteräinen miekka: jos mikromaksujen anomisen tekee pelaajaystävällisesti, jää pelistä niistä huolimatta hyvä mielikuva, mutta todellisia katastrofejakin on nähty. Angry Birds 2:ssa on mahdollisuus joko grindata tai ostaa rahalla jalokiviä, joilla saa sitten hankittua uusia lintuja, elämiä, sekä pelaamista helpottavia loitsuja. Niitä voi tosin ansaita myös täyttämällä pelin ‘tuhomittaria’, joka kasvaa sitä mukaa kun tuhoaa possujen rakennelmia.


“Mitään ei tarvitse ostaa, vaan jalokiviä voi aina grindata tai sitten voi osallistua haasteisiin, joista niitä voi ansaita. Minusta kyse on valintojen tekemisestä: Joillakin on paljon aikaa, joten he voivat tahkota peliä uudestaan ja uudestaan, mutta esimerkiksi itse olen kiireinen, joten ostan jalokiviä mieluummin rahalla, jotta pääsen eteenpäin jos jumitun johonkin”, perustelee Liu virtuaalivaluutan hyötyjä.

“Siihen pelibisnes on mennyt, niiden (mikromaksut) avulla pelintekijät pysyvät hengissä”, hän toteaa.

Haastattelun lopuksi juttelimme pelin uudesta linnusta, Silveristä. Patrick Liun mukaan se on vähän erikoisempi tapaus. Mukaan haluttiin uusi tyttölintu, joka täydentäisi parvea - niin sanotusti vahva naishahmo, joka ei ole tyypillinen pikkutytöille suunnattu hahmo. (Omassa pelissään seikkaileva Stella on ihkupinkki söpöilijä).

“Silver on vahva hahmo, joka pitää puolensa. Sillä on myös taustatarina: se kasvoi sikojen keskuudessa, mistä muut linnut pelastavat sen. Silverillä jäi kuitenkin sikojen luona vietetyistä vuosista joitain sikamaisia luonteenpiirteitä, vaikka se onkin selkeästi lintu. Se on onnellinen muiden lintujen luona, mutta tuntee sympatiaa myös sikoja kohtaan, koska useimmat niistä ovat viattomia. Se on veikeän ilkikurinen lintu.”





Ensikosketuksestani peliin kävi jo ilmi, että tykästyin pelin uusittuun, ilmekkäiseen ja yksityiskohtaiseen graafiseen ulkoasuun. Jokaisesta ruudusta, ääniefektistä ja musiikinlurituksesta käy ilmi, että nyt ei olla ensimmäistä kertaa peliä tekemässä, vaan joka nurkasta pursuaa sellaista laadukkuuden tasoa, jota moneen mobiilipeliin kaipaa.

Yllä Patrick Liu hehkutti “korkean tason strategioinniksi” sitä, että Angry Birds 2:ssa voi valita, minkä linnun korttipakastaan käyttää. Kovin usein valinnanvaran pohdinnalla ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä vilkaisu kentän rakennelmiin paljastaa nopeasti, mikä siipiveikoista kannattaa ritsaan asettaa. Ainoastaan jos jäljellä on vain ns. “huonompia vaihtoehtoja”, pitää miettiä vähän tarkemmin, missä järjestyksessä tipuset maailmalle lähettää.


Pelatessani AB2:ta mukavasti kotona sohvan nurkassa ilman Rovion henkilökunnan kiinnostuneita katseita, havaitsin että peliin tuotu virtuaalivaluutta, niin kuin jotkut sitä sydämestään inhoavatkin, tuo myös mukaan lisästrategiaa: Ostanko tähän tasoon loitsun, vai yritänkö läpipeluuta sillä lintukasalla, mikä minulle annetaan? Ehkä säästän gemit myöhempään aikaan, jos menee kunnolla metsään ja joudun ostamaan lisälintuja? Toki tämäkin strategiointi laimenee, jos antaa Visan laulaa.

Muuten pahin pelko siitä, että free-to-play-malli pilaisi Angry Birdsin täysin, haihtui ainakin muutaman päivän pelaamisen perusteella. Ensimmäisellä pelikerralla pääsin suunnilleen tasolle 30 (kaikkiaan niitä on toistaiseksi 240), ennen kuin elämäni lopullisesti loppuivat (ja vähän enemmän keskittymällä olisin ehkä päässyt pidemmällekin). Siinä vaiheessa olinkin jo valmis laittamaan tabletin yöksi odottelemaan - ja aamulla elämät olivat taas kasassa. Paljon pelaamis-session pitkittämistä auttavat myös mainoskatkot. Muiden pelien trailereita katsomalla saa joko yhden lisäkortin (lintu tai loitsu) tai jopa lisäelämän. Näin ollen AB2 ei selvästikään ole pahimmasta päästä virtuaalivaluutan hamuajia. Free-to-play-mekaniikka on monelle mobiilipelaajalle jo enemmänkin itsestäänselvyys ja totuttu juttu, vaikka vanhat jäärät jaksavat siitä naputtaakin. Ja jos se kasvattaa liikaa pattia otsaan, naputan minäkin.


Kun ensimmäinen Angry Birds julkaistiin, olin siihen aivan todellisessa koukussa. Toisaalta taas monia edellisiä pelejä, kuten Spaceja, Star Warseja sun muita en ole yhtä innokkaasti jaksanut tahkota, ne kun ovat pohjimmillaan kuitenkin sitä samaa minimaalisin muutoksin. AB2 herätteli koukkua uudelleen, sillä touhussa on nyt kuitenkin riittävästi uutta makua. Edelleen pelatessa kyllä harmitti yhä tavallista enemmän, kun oman mokan vuoksi lintu lensi minne sattui, eikä saanut heti klaapaista retry-nappia, vaan oli pärjättävä sillä, mitä jäljellä oli. Itseäni piti vaan syyttää.

Kun Rovion pelisarjan massiivinen suosio on vuosien varrella hissukseen hiipunut, on Angry Birds 2:n julkaisemisessa ollut varmasti kovasti paineita saada lintujen lentorata taas nousuun. En usko, että ykkösosan kaltaisiin myyntilukuihin päästään, mutta free-to-play-kolikoiden tipahtelu tilille antaa Rovion kassaosastollekin hengähdysaikaa ainakin siihen asti, kunnes aletaan jännätä, miten Angry Birds -elokuva menestyy.

Lyhyesti: Angry Birds 2 ansaitsee numeroidun jatko-osan statuksensa. Se on kaikin puolin hiottu mobiilipeli, jota ovat olleet tekemässä alansa mestarit.



Hyvää:

• laadukasta tuotantoa
  
• visuaaliset yksityiskohdat
  
• gemitkin tuovat strategiaa
  
• free-to-play -kikat eivät ole pahimmasta päästä
  
• reilusti pelattavaa
  

Huonoa:

• kuitenkin free-to-play
  
• Silver-lintu ja loitsut vähän päälleliimatun oloisia
  
• ehkä vielä “jotain” muutakin uutta olisi voinut olla, en vain tiedä mitä