Pääsin tänä kesänä pitkästä aikaa vierailemaan Atlantin tuolla puolen asustavien sukulaisten luona ja samalla tarjoutui mahdollisuus vierailla Robot City Gamesissa. New Yorkin osavaltiossa, 50 000 asukkaan Binghamtonin kaupungissa sijaitseva pelihalli/kauppa mainostaa itseään osavaltion suurimpana pelihallina. Binghamtonin keskustasta hieman sivussa sijaitseva rakennus oli kuitenkin melkoisen pieni ja mainoslause perustuu pelattavissa olevien arcadepelien määrään - se oli kunnioitettava, kuten alempaa käy ilmi.

Retropelien keräilijälle Robot City Gamesin ovesta sisään astuminen on pyörryttävä kokemus. Ensimmäinen huone on pelikauppa, jonka hyllyillä notkui tuhansittain kasibitti-Nintendon ja Super Nintendon pelejä, satoja Sega Genesis (eli MegaDrive) -pelejä, satoja Atari 2600 -pelejä, Intellivisionia, Playstationia ja niin edelleen ja niin edelleen (toki myös uudempia). Pelkästään täällä olisi voinut viettää vuorokausia, mutta hintataso oli kuitenkin sen verran lähellä eBay-hintoja, että mopo ei päässyt lähtemään käsistä. Omaan laukkuun kerääntyi kourallinen Atari- ja toinen kourallinen Dreamcast-pelejä. Seuraavasta huoneesta kuului jo kuitenkin houkutteleva peliäänten kakofonia.





Pelihallin puolelta löytyikin sitten likimain kaikki ajateltavissa olevat klassikkopelit viimeisen päälle kunnostettuina versioina. Kaikkiaan pelejä on noin 80, niistä vanhimpien valmistusvuosi 70-luvun puolivälissä. Pac-Manien, Marioiden, Donkey Kongien, Q-Bertien yms. seassa minulle tärkeimmät kokemukset olivat Frogger, jonka pelihalliversion pelaaminen Espanjassa on varhaisin pelimuistoni, sekä legendaarinen Tron, jota en ollut päässyt omin käsin ennen kokeilemaan. Yllättäen hauskin ja mielenpainuvin elämys oli Midwayn viimeinen mustavalkopeli, vuodelta 1980 oleva Space Encounters. Sen ääniefektit, vilkkuvat valot ja ohjausratin liikerata tekevät siitä aivan eri pelin, kuin mitä MAME-emulaattorin välityksellä on ennen voinut kuvitella.







Yhteisten tuttujen kautta olin ottanut jo etukäteen yhteyttä pelihallin perustajaan Casey Walesiin, jolta pääsin kyselemään myös muutamia kysymyksiä, kunhan mies sai ensin raahattua uusimman pelihankintansa (Primal Rage) hallin takaovesta sisään.

2000-luvun alussa Casey omisti retroharrastuksena myötä kaksi puolikuntoista peliautomaattia, Galagan ja Donkey Kongin. Vähitellen hän opetteli kunnostamaan niitä ja korttipeliturnausten järjestämiselle varattu tila alkoi vuonna 2008 täyttyä korttipöytien sijaan arcadepeleistä. Aivan helposti kymmenien klassikkopelien haaliminen ei kuitenkaan onnistunut.

- Välillä pelien löytäminen on vaikeaa, kun ei löydä juuri sitä haluamaansa. En halua myöskään mistään muusta automaatista muunnettuja laitteita, ainoastaan alkuperäisiä koneita… vaikka meillä muutama sellainen tappelupeli onkin, niitä kun ei muunlaisina koskaan julkaistukaan, selvittää Casey.

Varsinaista lempipeliä pelihallin omistajalla ei ole - tai ainakin se vaihtuu vähän väliä. Muutama laite muiden peli-ikonien keskelle on kuitenkin erityisesti vielä puutelistalla.

- Meillä olisi ehkä tilaa jollekin DDR:lle (Dance Dance Revolution). Muutama tappelupelikin vielä tarvitaan ja lisää flippereitä, paljon lisää. Ja kyllä minä haluaisin Burgertimenkin.

Mikä sitten on hankalinta moisen paikan pyörittämisessä?

- Kaikkien pelien pitäminen pelikunnossa. Kolmekymmentä vuotta vanhat pelit, jotka tarkoitettiin ehkä viiden vuoden käyttöön, hajoavat jatkuvasti. Pelihallissa tarvitsee ehdottomasti olla se alkuperäinen kone, aidoilla kylkitaiteilla ja ohjaimilla, jotta pelaajalle syntyy täydellinen nostalgia-aalto. Arcaden pyörittäminen nykyään vaatii sen, että kaikille sisään astuville tulee nostalginen olo. Siksi pyrin, että pelit ovat eri aikakausilta, eivätkä ainoastaan omia lempipelejäni.

Suurin osa Caseyn työajasta kuluu tällä hetkellä muutaman korttelin päässä olevan rakennuksen kunnostamiseen. Kun tilat saadaan toivottavasti syksyllä valmiiksi ja Robot City Games muuttaa niihin, tuplautuu myös pelihallin koko. Ehkäpä pitää tehdä sitten uusi reissu.

Robot City Gamesin kotisivut.





















Kiitokset Caseylle (ja omalle vaimolle, joka reissun järjesti).