Tuorein sisältö

Xbox Live Arcadessa

Vieras

25.05.2008 klo 21.18 | Luettu: 9789 kertaa | Teksti: Vieras

Penny Arcadea ja aivopuuhaa

Penny Arcade Adventures: On the Rain-Slick Precipice of Darkness, Episode 1

Arvostelija: Mikko Heinonen
4.5/5

On jo tarpeeksi vaikea yhtälö, kun pelejä koko aikuisikänsä pelannut ja kritisoinut ryhtyy suunnittelemaan omaa tuotostaan. Arvostelu kun on tunnetusti helpompaa kuin omien uusien ideoiden kehittely. Yllekirjoittanut sai huomata tämän omien pelialan opintojensa kanssa - harjoitustyönä tehdyistä peli-ideoista tuli kyllä omaperäisiä, mutta samalla vaikeasti toteutettavia. Vielä kovemmaksi haasteeksi arvioisin sen, kun pelialasta, peleistä ja niiden ominaisuuksista kohta kymmenen vuotta vitsiä vääntäneen Penny Arcade -sarjakuvan piirtäjät ryhtyvät väsäämään peliä. Nyt lopputuloksen ensimmäinen osa on kuitenkin pelattavissamme PC:llä ja Xbox 360:llä, ensimmäisellä verkosta ostettavana (demo täällä), jälkimmäisellä Live Arcadessa.

Jo alusta asti oli puhetta, että pelistä tulisi vanhan tyylin mukainen seikkailu. Kertomuksen pohjana onkin eräänlainen vaihtoehtotodellisuus 1920-luvulla. Soppaa on tämän jälkeen hämmennetty roolipelielementeillä, oman hahmon kehittämisellä ja vuoropohjaisella taistelulla. Verrattuna perinteiseen Final Fantasy -tyyliin systeemi vaatii kuitenkin huomattavasti enemmän aktiivisuutta, sillä hyökkäysten torjuminen on paitsi mahdollista, myös välttämätöntä. Vuoroja kertyy reaaliaikaisesti ja ne tulee myös hyödyntää heti, tai tulee turpaan. Erikoishyökkäykset aktivoidaan painamalla nappuloita oikeassa järjestyksessä. Taistelu tuntuu aluksi hankalalta, mutta siihen pääsee sisään pienellä treenaamisella.

Varsinainen sisältö koostuu kuitenkin seikkailupelin tapaan juonen seuraamisesta ja puzzlejen ratkaisemisesta. Käyttöliittymältään peli on helppo, käytännössä kaikki toiminnot muualla kuin taistelussa tehdään seisomalla oikeassa kohdassa ja painamalla A-näppäintä. LucasArtsin kulta-aikoihin verrattuna on pelaaminen siis helpottunut paljon, mikä ei tietysti ole välttämättä pelkästään hyvä asia - peli tuntuu ajoittain pelaavan itseään. Muutenkin vaikeusaste on Monkey Islandeihin ja kumppaneihin verrattuna astetta miedompi, eikä kohtuullisella pelitaidolla tai kielipäällä varustettu ole todellisessa jumiutumisvaarassa koko pelin aikana. Tämä ei sinällään vähennä pelin viihdyttävyyttä juurikaan, sillä pelin ehdottomasti vahvin puoli on käsikirjoitus. Hulvatonta huumoria sisältävä teksti yhdessä erittäin kauniin kuvituksen kanssa takaa, että etenkin Penny Arcaden huumoria arvostava pelaaja nauttii olostaan.

Kallista, mutta rahan arvoista


Kokonaista 1600 MS-pisteen hintainen Penny Arcade Episode 1 on koko Live Arcaden kallein tuotos, ja uusi hinnoittelupolitiikka on herättänyt vilkasta keskustelua. Hintojen nosto ei koskaan ilahduta kuluttajaa, mutta seikkailuista ja kevyestä jRPG:stä pitävälle Rain-Slick jne. on vajaan 20 euronsa hintainen ostos. Pääjuonen pelaaminen kestää läpijuoksuna 4-5 tuntia, vähäinenkin achievement-metsästys nostaa peliaikaa helposti parilla tunnilla. Verrattuna siihen, paljonko aikaa kuluu keskimääräisen 800 pisteen pelin parissa, ei hinta tunnukaan enää kovin korkealta. Penny Arcade on juuri sitä toivottua uutta sisältöä vanhan kierrättämisen sijaan. Jos kohta se vie Live Arcade -pelit uudelle hintatasolle, voidaan puhua myös uudesta laatutasosta. Jatko-osaan toivon vielä astetta enemmän puzzleilua.

Tiedoksi: Yleensä Microsoft lähettää arvosteltavien pelien lataamiseen käytettävät koodit. Demon kokeiltuani halusin kuitenkin pelata Penny Arcadea heti ja ostin sen omista rahoistani, jotta voin arvioida myös sen kannattavuutta ostoksena.

Brain Challenge

Arvostelija: Matti Lintula
3/5

Nintendon omistajille erilaiset henkistä kasvua lupaavat pelit ovat tulleet viime vuosina tutuiksi. Nyt aivojaan voivat pumpata myös Xboxin omistajat, siitä pitää huolen DS:ltä käännetty Brain Challenge. Pelin käyttöliittymä on esikuvalleen uskollisesti yksinkertainen ja ulkoasu selkeä. Ensimmäinen peli aloitetaan pelaajan lähtötasoa mittaavalla testillä. Kokeesta annetaan alkuarvosanat, joita voi sitten lähteä kehittämään. Perustasolta ponnistetaan liikkeelle päivittäisen aivotestin ja stressitestin avulla. Minipeleihin perustuvissa testeissä mitataan loogista, matemaattista ja visuaalista älykkyyttä sekä muistin toimintaa ja keskittymiskykyä. Testit kehittyvät pelaajan myötä tasaisesti vaikeammiksi. Päivittäisen testin kautta aukeaa pääsy myös eri minipelien harjoitustiloihin.

Jokaisesta testityypistä löytyy pari eri variaatiota, joka pitää mielenkiintoa yllä, mutta langettaa testitulosten ylle epäuskottavuuden varjoa. Päivittäisen testin tulos kun saattaa vaihdella rajustikin sen mukaan mitä minipelejä ohjelma kulloinkin pelaajan pähkäiltäväksi arpoo. Minipelien vaihtelevan vaikeustason lisäksi osaa tehtävistä vaivaa ilmeisen viivasuora käännöstyö. Vaikka Xboxin ohjainta näppäilisi Einsteinin aivoin ja pianistin sormin, herjaa ohjelma joissakin testeissä toistuvasti pelaajaa hitaaksi vastaajaksi. Kosketusnäyttö sopii monivalintatehtävien tekoon huomattavasti hidasta pad-ohjainta paremmin.

Brain Challenge tarjoaa hauskaa aivojumppaa, mutta peli käy valitettavan itseään toistavaksi jo muutaman päivän jälkeen. Pientä piristystä tuo moninpeli, joka on kuin Uno-korttipelin ja Antero Vipusen sekoitus, mutta lopulta moninpeliäkin vaivaa yksinpelistä jo tutuksi tulleiden minipelien puuduttava toistaminen. Sisällöltään laihaksi jäävä Brain Challenge venyy monenlaisten käyttäjien tasolle ja ainakin teoriassa pelaamisesta saattaa olla apua etenkin nuoremmille, peruskoulua käyville pelaajille. Allekirjoittaneelle parasta antia pelissä olivat omaa päivittäistä kehitystä kuvaavat käppyrät, joiden hidas koheneminen teki hyvää matemaattisloogisesti lahjattomalle itsetunnolle.

TiQual (Xbox 360)

Arvostelija: Matti Lintula
3.5/5

Slapdash Gamesin suunnittelupalaverissa on päätetty repäistä ja tehdä Tetris uudestaan! Jotta erimuotoisten palikoiden kasaan tiputtelu pinon pienentämiseksi ei kuitenkaan olisi aivan suoraa kopiota, on aivopähkinää päätetty ryydittää 80-luvun lopulla yleistyneiden graafisten tekstiseikkailujen hengessä kauniilla välikuvilla ja juonella, joka kulkee eteenpäin aina kunkin kentän jälkeen. Sekaan on vielä heitetty pari palikanmittaa niin ikään Arcade-pelien valikoimasta löytyvän Zuman Väli-Amerikkalaista tunnelmaa. Pelaajaa kyyditetään pitkin Jukatanin niemimaata rituaalinuttu hulmuten. Matkalla paitsi pelastetaan kotikylä, opitaan myös reilusti nippelitietoa inkojen, mayojen, azteekkien ja muiden muinaisten velikultien kulttuurista, tavoista ja uskomuksista.

Pelimekaniikka TiQualissa on harvinaisen simppeli. Ruudun yläreunasta tiputellaan erimuotoisia ja erivärisiä palikoita alhaalta jatkuvasti ylöspäin nousevaan palikkakasaan. Kun samanvärisiä nappuloita kertyy nippuun, ne räjähtävät pinosta pois. Tavoitteena on räjäyttää mahdollisimman suuria ryhmiä kerralla. Välillä keräillään sitten erilaisia bonuksia, joista suurin osa poistaa alareunan palikoita eri tavoin. Mikäli palikkakasa pääsee nousemaan ruudun yläreunaan asti, se vajoaa automaattisesti alemmas ja pelaajalta vähennetään yksi elämä. Tämä on hyvä ratkaisu, sillä peli ei lopu ensimmäiseen virheeseen. Lisäksi bonus-tavaroiden seasta voidaan keräillä lisäelämiä melko rivakkaankin tahtiin.

TiQual on kaksijakoinen tuotos, sillä juoni ja maisemat tuovat mieleen vähintään esittämiensä kulttuurien ikäiset, muinaiset seikkailupelit, mutta itse peli on kuitenkin taattua puzzle-palikanpyörittelyä. Mielenkiintoisesta teemasta huolimatta pelin tunnelma jää etäiseksi ja kolkoksi maisemien esittelyksi. Opettavaisena peliä voi pitää erilaisten tietoiskujen ansiosta, jotka ovatkin juonta mielenkiintoisempaa luettavaa. Tärkein, eli itse palikoiden tiputtelu on kuitenkin toteutettu mallikkaasti ja pelattavuus on erinomainen. Pelin edetessä avattavista uusista palikoista ja bonuksista huolimatta toiminta alkaa kuitenkin toistaa itseään varsin pian, joten TiQual toimii parhaiten vain lyhyinä annoksina.

V2.fi | Vieras
< Wiille pelattavaa ky... WiiWaren valttikorti... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (7 viestiä)

stammy

Rekisteröitynyt 30.07.2007

25.05.2008 klo 22.52

"...ja ostin sen omista rahoistani..." Kaikki me teemme uhrauksia Mikko hyvä, kaikki teemme.

Hyvä arvostelu Pennystä, mutta koska pisteet ovat noinkin mairittelevat, niin on pakko kysyä, että mikä on Mikon suhde Penny Arcade-sarjakuviin? Osaisi vähän suhteuttaa arvosanaa, jos taustalta löytyy kovaakin fanitusta.
Suositteletko peliä myös henkilölle, joka ei ole kyseisiä sarjakuvia paljoakaan lukenut, mutta ymmärtää kyllä mustan(?)huumorin päälle vai onko kyseessä faneille suunnattu tuote?
Trial nimittäin vakuutti puoliksi, varsinkin visuaalisen puolen ollessa mannaa.
lainaa
manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

26.05.2008 klo 08.53

P-A -fanina voisin väittää, että kyllä suuri osa vitseistä ja viittauksista menee ohi, ellei ole aiempaa tuntemusta pelissä esiintyvistä sarjishahmoista ja heidän välisistä henkilökemioistaan. Sen sijaan se, ettei välttämättä höröttele tyyppien kommenteille vaan lähinnä pyörittelee silmiään, ei välttämättä huononna peliä. Hyvin tehty peli - varsinkin tällaiseksi 'fanituotteeksi'. P-A:lla on niin paljon lukijoita, ettei pelaajakuntaa ole tarvinnut alkaa laajentamaan sen joukon ulkopuolelle.
lainaa
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

26.05.2008 klo 09.50

stammy kirjoitti:
"...ja ostin sen omista rahoistani..." Kaikki me teemme uhrauksia Mikko hyvä, kaikki teemme.


Halusin tällä torpata sitä ilmeistä "helppo sanoa kun saa ilmaiseksi" -kommenttia.

Sarjakuvan fanittaminen ei mielestäni ole välttämätöntä, mutta on siitä apua. Peli kyllä kantaa itsensä muutenkin, mutta jos ei tunne vaikkapa Fruit Fuckerin taustoja, niin jää paitsi muutamista nauruntirskahduksista.
lainaa
stammy

Rekisteröitynyt 30.07.2007

26.05.2008 klo 11.13

Mikko kirjoitti:
stammy kirjoitti:
"...ja ostin sen omista rahoistani..." Kaikki me teemme uhrauksia Mikko hyvä, kaikki teemme.

Halusin tällä torpata sitä ilmeistä "helppo sanoa kun saa ilmaiseksi" -kommenttia.


Kunhan kiusasin. ;)

Onkos pelissä minkäänlaista uudelleenpeluuarvoa? Tyyris hinta nimittäin korostuu, kun kyseessä on "vain" huumoriin perustuva yksinpeli. Onko kaikki nähty jo sen 5 tunnin jälkeen ja peli jää kovalevyn täytteeksi?
lainaa
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

26.05.2008 klo 13.16

stammy kirjoitti:

Onkos pelissä minkäänlaista uudelleenpeluuarvoa? Tyyris hinta nimittäin korostuu, kun kyseessä on "vain" huumoriin perustuva yksinpeli. Onko kaikki nähty jo sen 5 tunnin jälkeen ja peli jää kovalevyn täytteeksi?


Täytyy nyt ajatella myös tyyriyden suhteellisuutta. Harvan täysihintaisen pelin kanssa saa vietettyä vaikkapa 20 tuntia, joka olisi vaatimus että hinta olisi yhtä kohdallaan kuin tässä.

Achievementit ovat ihan mahdollisia saavuttaa, itse ensimmäisellä läpipeluukerrallani sain noin puolet kasaan. Esim. kaikkien ase-upgradejen etsiminen oli ihan mukavaa ja pidensi peliä.
lainaa
Wasd

Rekisteröitynyt 12.12.2007

31.05.2008 klo 13.34

4-5 tuntia kuulostaa aika vähältä kyllä kun nykypelejä ajattelee, Forzaa on tullut hakattua tähän mennessä rapiat päälle 300 tuntia (ja ei, en pelaa livessä) ja XBLA:n hittipeliä eli Bombermania noin 60 tuntia. Tietystikin kyseessä on aika erityyppinen peli kuin nuo mainitsemani, silti tuntuu pahalta maksaa 1600 ms pistettä pelistä jonka peliarvo häviää 4-10 tunnin jälkeen, "vitseistä huonoja tekee se tosiasia etteivät ne naurata parin kerran jälkeen"...
lainaa
BartMan

31.05.2008 klo 21.26

tämä on tylsä eikö täällä enään voi pelata niinkuin ennen tämä sivusto oli joskus hauska kun ei otu muutettu mitään mikä ihmeen paska paikka tämä kin on ihan tyhmä haluun pelata tylsä kerron viel tästä kaikille niin täällä ei ole sit enään ketään :I
lainaa

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova