Minulla ei ole ollut tällä viikolla käytännössä aikaa pelata mitään. Oikeat työt ovat vaatineet sankarointia, joka on venyttänyt ruutuajan yli suositusten viikon jokaisena päivänä. Tästä huolimatta olen pelannut tuntikausia Cities: Skylinesiä. Palaan asiaan varsinaisen arvostelun merkeissä ensi viikolla, mutta tähän mennessä tietokonepelaajien tarvitsee tietää vain yksi asia: jos ostit edellisen SimCityn toiveikkaana ja petyit siihen, osta Cities: Skylines (nyt heti, tästä näin, eikö jo klikkaa). Se on juuri se peli, joka SimCity olisi voinut olla, jos sitä ei olisi pilattu keinotekoisilla rajoituksilla ja yleisellä pohjattomalla ahneudella.

Sunnuntaisaarnan aihe ei olekaan se, etteikö Colossal Order olisi tehnyt hyvää työtä. Se on nimittäin aivan riidatonta. Vaikka peli ei mitään innovatiivisuuspalkintoja tule pokkaamaan, on aivan hämmästyttävän hienoa, että pieni suomalaisstudio lyö Maxisin sen omalla kotikentällä. He ovat ansainneet jokaisen euron, joka kassaan tästä ropisee. Aivan erityisen ylpeä olen siitä, että kotikaupunkini peliala on nousemassa maailman kärkiluokkaan, ja että se tehtiin vieläpä perinteiseen tapaan PC-pelillä.



Mediassa mopo lähti keulimaan saman tien, kun Cities: Skylines oli kivunnut Steamin ykköseksi ja myynyt 250 000 kappaletta ensimmäisenä päivänään. Menestys huomioitiin Helsingin Sanomia ja Yleisradiota myöten, puhumattakaan paikallisemmista viestintävälineistä. Colossal Order muuttui pienestä pelistudiosta pääkeskustelunaiheeksi parissa päivässä. Kuten tietysti oikein onkin. Vai onko?

On hienoa, että tekijät saavat tunnustusta. Mikään kun ei ole tullut ilmaiseksi. Citiesin takana on ihmisiä, jotka ovat tehneet pelejä jo vuosia ja toimineet muuten alalla jo vuosikymmeniä. Edelliset Cities in Motionit olivat aivan mukavia, mutta pikkuvikaisia julkaisuja, jotka valahtivat melko pian bundlejen täytteeksi. Ne olivat pelejä, joita tekemällä elää, muttei rikastu.

Siksi koin huvittavana sen, miten nopeasti Colossal Order muuttui etenkin paikallisessa keskustelussa tahoksi, joka voisi jatkossa ostaa sitä tai tätä ja korjata tämän tai tuon tilanteen helposti. Rahareikiähän täältä nimittäin löytyy.

Muistetaan nyt kuitenkin, että yrityksen liikevaihto on alusta alkaen pyörinyt puolen miljoonan euron kieppeillä. Joinakin vuosina on tullut jokunen kymppitonni voittoa, toisina tappiota. Vertailun vuoksi täkäläinen Restamax Oyj tekee joka vuosi monen miljoonan tulosta monistamalla joka paikan täyteen samanlaisia ravintoloita. Vaikka neljännesmiljoona – ja nyt jo enemmänkin – myytyä peliä on paljon, se on bruttosummanakin vain noin puolet siitä, mitä vaikkapa Tampereen kaupunki teki viime vuonna tappiota (huolimatta siitä, että kustannusten karsiminen onnistui yli odotusten).



Tähän tiivistyykin nykyisen viestinnän ongelma: kaikki on joko erittäin hyvin tai erittäin huonosti. Niiden välissä ei ole mitään. Kun Supercell vuolee miljardeja, kaikki ovat jo torilla odottamassa, mutta kun Rovio joutuu liki samanlaisen mielettömän menestyksen jälkeen peruuttamaan suunnitelmissaan ja sulkemaan yhden haarakonttorin, kyseessä on välittömästi kriisiyritys ja asiasta kirjoitetaan jälkiviisasteleva kirja. Netin kommenttikentissä ei pilkkanaurulle näy loppua.

Siksi esitänkin profetian, joka saattaa järkyttää: Cities: Skylines ei yksinään nosta Suomea lamasta eikä ratkaise edes Pirkanmaan työttömyysongelmaa tai Tampereen talousarvion alijäämää. On täysin mahdollista, että Colossal Order ei koskaan tee toista samanlaista hittiä, ja tekemällä budjettihintaluokan kaupunginrakennuspelejä tietokoneelle ei tule koskaan nousemaan mihinkään Supercell-tuloluokkaan muutenkaan. Yritys on selvästi valinnut pitkän ja hieman kapeamman leivän täydellisen pankin räjäyttämisen sijaan.

Ja mikä kaikkein oleellisinta, sillä, tuleeko seuraavaa hittiä vai ei, ei ole yhtään mitään väliä. Jo nykyinen menestys takaa, että yrityksen liikevaihto moninkertaistuu ja se tuottaa runsaasti voittoa omistajilleen ja rahoittajilleen. Skylinesin tuotoilla CO voi kehittää lisäsisältöä, jatko-osia ja muita uutuuksia, jotka pitävät bisneksen pyörät mukavasti pyörimässä. Tampereen pelialalle kyseessä on todellinen lottovoitto, joka toivottavasti innostaa muita yrittämään samaa ja helpottaa rahoituksen saamista. Ehkä joku toinen yritys täältä pääsee seuraavaksi listakärkeen, ehkä ei. Kunhan ei nyt turkulaisfirmaa sentään.



Olen jo useamman kerran kirjoittanut siitä, miten emme tarvitse emmekä halua uutta Nokiaa. Sen sijaan me haluamme paljon Colossal Orderin kaltaisia yrityksiä, jotka toimivat pitkäjänteisesti, tekevät laadukasta työtä ja saavat siitä oikeutetun palkintonsa. Vaikka se ei olisi miljardeja euroja kerralla. Ymmärrän hyvin, että peliala on edelleen uutta ja seksikästä, mutta niin kauan kuin se esitetään valtamediassa taikasampona, joka alkaa satunnaisesti suoltaa rahaa, asiasta on vähintään yhtä paljon haittaa kuin hyötyä. Totuus on kuitenkin se, että useimmat pelistudiot eivät koskaan saa yhtään hittiä, ja että useiden tarina päättyy ennen ensimmäisenkään pelin julkaisua. Silti nekin työllistävät ihmisiä ja kerryttävät ainakin osaamista, jos nyt eivät BKT:tä.

On oikein juhlia, kun joku onnistuu, mutta ei ole oikein kasata menestyjille odotuksia, joita kukaan ei voi täyttää – ja sitten liittyä pilkkaajiin, kun ne eivät täyty. Jos haluamme nykyisestä pysähtyneisyydestä eteenpäin, yhä useamman on uskallettava ottaa riski ja yrittää lyödä läpi omalla tuotteellaan. Siinä auttaa paljon, jos ymmärrämme, että kaikki menestys on lopulta samanarvoista, oli se sitten kertaluontoista tai toistuvaa. Kun Cities: Skylinesin kaltainen meteoriitti osuu, kyse on aina monen asian summasta, eikä tarkkaa reseptiä tunne kukaan.