Games Done Quick on tältä talvelta ohi. Viikon kestäneen maratonin aikana kerättiin taas rahaa hyväntekeväisyyteen ja kohellettiin pelejä läpi. V2.fi:n IRC-kanavalla puimme näitä suorituksia streamia seuratessamme, ja jokunen kohokohta tuli mainittua uutisissakin.

Speedrunilla tarkoitetaan siis pelin pelaamista läpi mahdollisimman nopeasti. Tarjolla on useita eri muunnoksia mm. sen mukaan, onko tarkoitus saavuttaa täydellinen läpipeluu (100%) vaiko vain nähdä lopputekstit (any%). Suoritusajat vaihtelevat muutamasta tunnista muutamaan minuuttiin sen mukaan, miten hyödyllisiä bugeja tai muita jippoja pelistä löytyy.

Ihmisillä on hieman kaksijakoinen suhtautuminen tähän taiteenlajiin. Toiset ihmettelevät ja ihastelevat taitavuutta, toisten mielestä taas kyseessä on lähinnä älytön pelleily, jota harrastavat harvinaisen elämättömät yksilöt. Onkin totta, että tyypillinen speedrunner on parikymppinen college-opiskelija, jonka aikatauluun sopii käyttää 4000 tuntia johonkin 15 vuotta vanhaan peliin. Itse kuitenkin näen speedrunit ja niiden ympärillä pyörivän yhteisön omalla tavallaan kiehtovana. Ne nostavat useita vanhoja pelejä uuteen kukoistukseen ja muuttavat pelin haasteen ja tavoitteet aivan toisenlaisiksi.



Speedrun syntyy harvoin vain yhden pelaajan ponnistelujen tuloksena. Useimmiten onnistunut suoritus yhdistelee strategioita, joita on kehitetty yhdessä muiden saman pelin harrastajien kanssa. Suosituimmissa peleissä puhutaan useiden vuosien aikana kertyneestä osaamisesta, jota ovat kartuttaneet kymmenet tai sadat pelaajat. Maratonien aikana nähdään lopputulos, tuhansien tuntien mittaisen harjoittelun pelaajat ovat tehneet kotonaan.

Oma lukunsa ovat sitten vielä TAS:t eli Tool-Assisted Speedrunit. Näissä peliä pelataan käyttäen samalla apuohjelmia, jotka tutkivat sen sielunelämää. Ne ovat luonteeltaan jo lähempänä ohjelmointia ja pelin suojausten murtamista, eivätkä usein kovinkaan yleisöystävällistä seurattavaa. On välillä vaikea nähdä, mikä on pelaajan taitoa ja mikä taas onnistunutta apuohjelman käyttöä. TAS:ien seurauksena tietoa valuu kuitenkin usein myös ”perinteisemmän” speedrunin puolelle. Tänäkin vuonna GDQ:ssa nähtiin strategioita, jotka hyödynsivät TAS:n kautta saatuja vinkkejä.



Kuten Games Done Quickia seuranneet saattoivat huomata, Nintendon pelit olivat hyvin edustettuina jälleen kerran. Suosio selittyy luonnollisesti sillä, että näitä pelejä on muutenkin pelattu paljon. On kuitenkin mielenkiintoista havaita, että myös vähemmän suositut ja vähemmän hyvät pelit voivat nousta speedrun-suosikeiksi. Niiden pitää vain olla hauskalla tavalla rikki. Tänäkin vuonna pelattiin monia pelejä, joita en ollut edes itse koskaan nähnyt, vaikka alaa on tullut jo pitkään seurattua.

Juuri tässä suhteessa speedrun eroaakin lähes täysin perinteisestä pelaamisesta. Jos tavoitellaan huippupisteitä, on pyrittävä pelaamaan mahdollisimman hyvin niiden sääntöjen mukaisesti, jotka pelin tekijät ovat laatineet. Kun taas pyritään mahdollisimman lyhyeen peliaikaan, on löydettävä kaikkein halpamaisimmat tavat, joilla peli petkutetaan luulemaan, että tarvittavat tehtävät on suoritettu. Siis etsitään keinoja hyppiä kenttien ohi, tuhota vihollisia ennen aikojaan ja kiihdyttää hahmon nopeutta. Pahin uhka ei enää ole kuoleminen vaan se, että järjestää itsensä tilanteeseen, jossa peliä ei voi enää mitenkään läpäistä.

Itselleni juuri tämä on koko homman kiehtovin osuus. Peliin syntyy tämän kautta lähes pohjaton määrä aivan uusia haasteita, joiden ratkaiseminen on moninkertaisesti vaikeampaa kuin varsinaisen pelin. Tämä jatkaa pelin elinkaarta pitkälle sen jälkeen, kun viimeinenkin siihen tarkoituksella piilotettu salaisuus on löydetty.



Mutta palataan vielä siihen ajanhukkaan. Kun miettii, mitä itsekin tuli opiskeluaikana harrastettua (enkä edes ollut mitenkään erityisen vastuuton), ei pelien pikapelaaminen ole lainkaan huonoimmasta päästä puuhia. Parhaimmillaan se voi auttaa kehittämään paljon syvempää ymmärrystä peleihin ja niiden taustalla olevaan ohjelmakoodiin liittyen. Moni pelikoodarikin on hämmästynyt siitä, mitä speedrunnerit ovat saaneet aikaiseksi. Taitavan pelaajan seuraaminen on parhaimmillaan huikea kokemus, etenkin jos hieman tuntee pelattavaa peliä.

Suomessakin speedruneja harrastetaan jonkin verran, mutta toistaiseksi mitään todella isoja tapahtumia ei ole järjestetty. Olisi mukava kuulla myös täkäläiseltä yhteisöltä, missä täällä mennään, ja tietenkin saada nähdä suomalaisia speedrun-suorituksia.