Tänä vuonna on juhlittu suomalaisen pelialan 30-vuotisjuhlaa ja juhlavuoteen sattui sopivasti myös pelejä 1980-luvun puolivälistä asti läpi käyvän Sinivalkoisen pelikirjan julkaisu. Pyöreä vuosikymmen lasketaan siitä, että vuonna 1984 julkaistiin Commodore VIC-20 -tietokoneelle Simo Ojaniemen ohjelmoima Mehulinja, ja sitä pidetään ensimmäisenä suomalaisena kaupallisena pelinä - siis Suomen peliteollisuuden lähtölaukauksena.

Tai ainakin pidettiin.

Muutama viikko sitten V2.fi:n sisarsivustoon Videogames.fi:hin otti yhteyttä 80-luvulla Commodore-pelejä (muun muassa Crash 16 ja Delta 16) tehnyt Jyri Lehtonen. Hänen kanssaan käydyssä kirjeenvaihdossa kävi ilmi, että suomalaisen Telercas-yhtiön julkaisemalle Telmac 1800 -tietokoneelle oli julkaistu shakkipeli “joskus 80-luvun alussa”. V2.fi:n tutkiva journalistikaksikko sukelsi samantien internetin syövereihin ja sattuman, sekä onnen kautta eräältä keskustelupalstalta löytyi pelin ohjelmoinut Raimo Suonio.



Raimo Suonio vastasi hänelle lähetettyyn sähköpostiin nopeasti ja totta se on: uunituoreiden tietojemme mukaan Suomen ensimmäinen kaupallinen peli on vuoden 1979 syksyllä Topdata Oy:n julkaisema, Raimo Suonion ohjelmoima Chesmac. Sitä myytiin 104 kappaletta ja kappalehinta oli 68 markkaa.

Topdata Oy mainosti peliä Microman-lehden numerossa 2/1979.

“Olin helmikuun 1979 työttömänä ja tuona aikana (poikamies kun olin) käytin kaiken aikani shakkiohjelman kirjoittamiseen Telmacille. Työttömyys päättyi maaliskuussa, kun pääsin töihin puoli vuotta toiminnassa olleeseen Topdataan, joka oli Suomen ensimmäinen mikrotietokoneiden katukauppa. Topdatassa tein omistajan, Teuvo Aaltion, kanssa sopimuksen, että tekisin pelikasetin Telmacille ja saisin myydä sitä Topdatan puitteissa, mutta myyntitulon saisin kokonaan itselleni. Ohjelmat jaettiin Telmacille C-kaseteilla, joten tarvitsin kasetin toiselle puolelle myös jotakin. Kirjoitin John Conwayn Life-ohjelmasta version Telmacille. Ja lisäksi vielä yksiulotteisen muunnelman Life-ohjelmasta. Panin ne kasetin B-puolelle”, muistelee Suonio.

Shakkipelin Suonio kertoo olleen melko yksinkertainen ja hidas. Telmac 1800:n prosessorin kellotaajuus oli huikeat 1,75 MHz, joten shakin saaminen toimimaan sillä oli jo itsessään saavutus. Graafiseen näkymään kone ei kuitenkaan pystynyt, vaan siirrot annettiin ja saatiin kirjain-numero-koodeina. Ohjelma ei myöskään mahtunut Telmacin kahden kilotavun perusmuistiin, vaan vaati toimiakseen myös emolevylle asennettavan 2 kilon muistinlaajennuksen.

“Ohjelman käyttöliittymäosan kirjoitin Telmacin mukana tulleella CHIP-8-kielellä ja varsinaiset peliosat konekielellä. Assembleriahan ei ollut käytettävissä, joten konekieltä kirjoitettiin ihan oikeasti konekielitavuina hexadesimaalimuodossa. Siihen aikaan muistaakseni Prosessori-lehti toimi jonkin aikaa Telmac-kerhon kerholehtenä ja joidenkin (Topdata Oy:n) asiakkaiden pyynnöstä julkaisin lehdessä ohjeen, miten keskeneräinen peli voitiin tallettaa kasetille ja palauttaa pelin jatkamista varten”, täydentää Suonio pelin syntytarinaa.

Ohjeet pelin tallentamisesta V2.fi:n Chesmac-pelaajillekin tiedoksi.

Kasetin toiselle puolelle laitettu Life-simulaatio on tuttu monille tietokoneharrastajalle 80-luvulta, kun sitä MikroBitin sivujen listauksesta omalle kotitietokoneelle naputeltiin. C-kasetin B-puolen ohjelmistoista, jotka eivät siis varsinaisesti ole pelejä, Suonio kertoo seuraavaa:

“Lifen kirjoitin luullakseni kokonaan konekielellä, paitsi että ehkä käytin CHIP-8-kielestä keskeytyspohjaisen grafiikkanäytön. Koko graafinen ruutu oli reunoja myöten Life-kentän käytössä. Kuvioita saattoi piirtää käyttäen heksanäppäimistöä suuntanäppäiminä. Muistaakseni siinä oli myös komento, jolla kentän saattoi täyttää satunnaisella kuviolla. Sukupolvien näyttö oli juuri sopivan nopeaa tapahtumien seuraamiseen. Yksiulotteisen Lifen kirjoitin CRT-ohjaimen mukana tulleella Tiny BASIC -kielellä. Se vaati lisävarusteena hankittavan CRT-ohjaimen, jolla saatiin 16 kappaletta 64-merkkisiä tekstirivejä kuvaruudulle.”

Topdatan mainoksesta käy ilmi, että Telmac 1800 -tietokone maksoi aikoinaan, koteloineen itse koottavana rakennussarjana 1535 markkaa (Nordean rahanarvolaskurilla nykyrahassa 830 euroa). CRT-ohjainrakennussarja lisävarusteena lisäsi koko potin hintaa 445 markalla (242 euroa). Pelikoteloissa ei kuitenkaan hienosteltu turhia.

Chesmac/Life-kasetin ohjekirjasen kansilehti.

“Kasetit olivat 5 minuutin merkitsemättömiä kasetteja. En tehnyt niihin koteloetikettiä. Kirjoitin itse arkkeina ostetut C-kasetti-etiketit kirjoituskoneella kasettien molemmin puolin. Ja mukaan sai myös kopiot koneella kirjoitetuista ohjeista. Homma oli siis varsin alkeellista ja halvalla tehtyä”, toteaa Suonio.



Mistä sitten lähti into tehdä kaupallinen peli Suomessa, jossa moisesta ei oltu aiemmin kuultukaan? Suonion mukaan sattumalla oli sormensa pelissä.

“En tehnyt sitä aluksi kaupalliseksi, vaan harrastuksena. Myyntimahdollisuus putkahti esiin vasta päästyäni Topdataan töihin, kun en ohjelmaa ollut vielä jakanutkaan mihinkään. Ohjelmaa kirjoittaessani en ollut vielä nähnyt yhtään shakkiohjelmaa tai -konetta. Se oli vain omaa kokeilua, että saako neljään kilotavuun minkäänlaista pelitaitoa mahtumaan.”

Telercas Telmac 1800 -tietokone.

Peliohjelmoinnista hänellä oli kuitenkin jo siinä vaiheessa kokemusta, kun entisellä työpaikalla Koneen nosturitehtaalla oli käytetty HP3000-minitietokonetta. “Siellä työn ohessa kirjoitin talon ainoaan putkipäätteeseen sovitetun jätkänshakin (5-in-row). Niin että kai se (Chesmac) oli vähän niin kuin tuolle jatkumo.”

“Topdatassa ollessa sitten tulivat ensimmäiset ulkomaiset peliohjelmat ja -koneetkin vastaan, vaikka minä en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut peliohjelmista. Möimme ainakin Boris-nimistä shakkikonetta. TRS-80:een tuli Sargon-niminen shakkiohjelma, jota sai sitten muihinkin koneisiin. Testasin sitä peluuttamalla Chesmacia vastaan. Telmacin hitauden vuoksi tuo jäi ainoaksi testiksi, mutta ohjelmani voitti pelin”, kertoi Suonio.

---

Päivitämme tätä artikkelia sekä Videogames.fi:n sivua, mikäli lisämateriaalia vielä Raimo Suonion arkistoista löytyy. Jos jollakulla lukijoistamme on muistoja muista 80-luvulla harrastajavoimin myydyistä peleistä, vinkkejä otetaan vastaan!

Teksti: Manu Pärssinen ja Markku Reunanen
Kuvat: Raimo Suonio, Manu Pärssinen
Kiitokset: Raimo Suonio, Jyri Lehtonen, Jari Viitala